Häät. Ne olivat kauniit. Kun näkee vaimonsa ja tyttärensä kävelevän kirkon käytävää pitkin, pitää olla kiveä jos pystyy olemaan itkemättä. He olivat niin kauniita. Vaimoni muodosti kirkkosaliin sateenkaaren, jonka päässä hän seisoi. Kävelin sateenkaaren päähän ja otin aarteeni. Vihkitilaisuus oli kuin runo, jonka säkeet upposivat syvälle. Päivä ei voinut paremmaksi tulla. Se oli kauneutta. Kauneutta.
Neljän päivän kuluttua.
Seison paskahuussin takana kumisaappaat jalassani ja
näppylähanskat kädessäni. Kaivan lapiolla maahan kuoppaa, jonne on tarkoitus
heittää huussin paskaämpärin tuotokset.
Hakkaan lapion syvälle multaan, jonka uumenista kaivautuu esiin matoja, vanhoja
jätöksiä ja kiinalaisia työläisiä riisipellolla. Kun kuoppa on tarpeeksi syvä,
otan huussista paskaämpärin ja tyhjennän sen kaivamaani kuoppaan. Kiinalaiset
työläiset huutavat. Huomaan, että ämpärin reunaan jää jotain ruskeaa. Suljen
silmäni ja en ole huomaavani sitä. Vaimoni tuo minulle vessapaperia sanoen,
että irrota se paperilla. Kadun aiempia sanojani. Olen moneen kertaan ihannoinut parisuhteen
arkea. Pitänyt sitä suhteen kulmakivenä. Siinä hetkessä, rapsuttaessani
ihmiskakkaa huussin ämpäristä minulle työnnetään arki vasten kasvojani ja minun
on pakko pysyä sanojeni takana. On keskiviikko. Ulkona on kaunis ilma.
Häistämme on neljä päivää. Minä seison paskahuussin takana, rapsutan
näppylähanskat kadessä ihmiskakkaa vessapaperilla. Mitä häiden jälkeen
tapahtui? Miten minä huussi taakse olen joutunut?
Sunnuntai aamuyö kello 02.10.
Tulemme taksilla hotellille. Hääyö edessä. Olemme odottaneet
tätä hetkeä jo useamman tunnin ajan. Emme olisi malttaneet odottaa, mutta
vieraiden takia oli pakko. Vihdoinkin häiden odotetuin hetki on käsillä.
Taksissa oli jo olo, että emme malta pysyä housuissamme. Minun on pakko
tunnustaa, että tein sen jo kerran hääjuhlan aikana. Yksin, vessassa. En
mahtanut itselleni mitään. Himo oli liian suuri, mutta nyt ei tarvitse enää
pidätellä. Avaamme huoneemme oven. Riisun päältäsi korsetin. Minä potkaisen
kenkäni kaaressa huoneen nurkkaan. Otamme toisamme kädestä kiinni ja hyppäämme
sänkyyn. Siellä se meitä odottaa. Olin tuonut sen päivällä jo valmiiksi
sänkyyn, kun kävin kirjautumassa hotelliin sisään. Ipad. Ihana ipad. Kone auki
ja siinä se on silmiemme edessä, Facebook. Annamme himollemme vallan. Kävin
juhlien aikana yhden kerran Facebookissa, kännykällä vessassa. Salaa. Nyt
voimme tehdä sen ilman salailua. Olemme naimisissa, ilmoitamme Facebookissa.
Sinä saat päivitykselle melkein 150 tykkäystä. En ymmärrä sitä vieläkään. Itse
en ole puhunut elämässäni niin monen ihmisen kanssa. Vietämme kiihkeän tunnin
Facebookin parissa ja nakuttelemme näppäimistöä kuin kiimaiset oravat. Viimein
raukeina ja kaikkemme antaneina nukahdamme sylikkäin sänkyymme Ipad välissämme.
Hääyö saa arvoisensa lopun.
Maanantai-aamu kello 07.08
Aloitamme häiden jälkeen viikon loman. Kuherruskuukausi,
honeymoon. Nukumme suu auki, kuola valuen maanantai-aamuna. Kello on vähän yli
seitsemän. Ovikello soi. Sen jälkeen rapinaa. Ovi aukeaa. Kaksi remonttimiestä
työntyy ovesta sisään. Koira haukkuu. Nousen sängystä ja menen bokserit
jalassani katsomaan. Me tiesimme, että meillä alkaa maanantaina vessaremontti.
Se ei mitenkään päässyt meitä yllättämään. Pienenä yllätyksenä tuli, että jo
kello 07.15 vessassamme seisoo kaksi remonttimiestä, joista toinen ruuvaa saman
tien vessanpönttömme irti. Kumpikaan meistä ei ehtinyt käydä siinä ennen sitä. Kupla
otsissamme alamme tehdä lähtöä evakkoon. Mökki maalla odottaa meitä. Kahden ja
puolen viikon honeymoon maalla. Takkatulen räiskyntää, ihania romanttisia iltoja auringonlaskua
katsellen, yösaunomista, yöuintia, rakastelua karhuntaljan päällä ja sylikkäin
pussailua aamusta iltaan. Mitäpä muutakaan vastanaineet voisivat keksiä?
Maanantai kello 19.00
Mökillä. Kävimme ostamassa maalia. Huomenna maalaisimme
takan valkoiseksi. Aamusta. Iltapäivällä ruohonleikkaamista ja autonpesua.
Tänään tiskausta. Lupaudun tiskaamaan. Kävelen tiskialtaan vierelle ja ajattelen
laskea altaaseen vettä. Ei hanaa. Pitää lämmittää vesi ja hakea kaivosta tai joesta kylmä vettä. Olen
aivan solmussa. En tiedä missä järjestyksessä tehdä mitäkin ja vaimoni
ihmettelee tyhmyyttäni. Sanon, että ennen viime kesää olen ikävuosieni 20-36
välillä ollut yhden yön mökillä ja silloinkin piti osata vain juoda kaljaa. Ja
kylläpä sen osasinkin. Nyt minulle työnnetään käsiin kaiken maailman kuuppia ja
viikatteita, joista en ole ennen nähnyt edes kuvia. Tiskaan kiltisti ja
ajattelen, että tehdään ensiksi nämä työt ja sitten levitellään takan ympärille
talja ja rakastellaan koko loppu loma. Ensin tosin pitää maalata takka.
Maanantain ja tiistain välinen yö.
Herään pissahätään. Ei sisävessaa. Kävelen peloissani pihan
poikki huussiin. Tuhannet vaanivat silmät seuraavat askeleitani. Aivan takanani
rapsahtaa jokin oksa. Juoksen peloissani huussiin, laitan oven lukkoon ja avaan
kannen, josta avautuu näkymä huussiämpäriin.
Kiroan itseäni, että olen tottunut pissaamaan istualtaan. Istun reiän
päälle ja laitan pyllyni alttiiksi kyykäärmeille, ahmoille ja lepakoille. Olen
varma, että kun nousen reiältä, pyllystäni roikkuu ahma tai jokin muu
petoeläin. Hengitän syvään ja lausun äänen, että olen rohkea, selviän näistä
viikoista, olen rohkea, selviän näistä viikoista. Juoksen kovempaa kuin ikinä
takaisin sänkyyn.
Perjantai-ilta.
Aurinko piirtää säteillään värikästä viivaa tuvan seinille
ja lattioihin. Istumme sohvalla vierekkäin. Ilta on kaunis ja häistämme on pian
viikko. Saimme häistä kuvat, joita katsomme yhdessä tohkeissamme. Olemme
odotelleet kuvia malttamattomina ja nyt ne ovat edessämme. Ihana ilta, uusi
väri takassa, auringon lasku, sinä näytät kauniilta. Pidän kättäni
olkapäälläsi. Vietämme romanttista iltaa yhdessä, sinä, minä ja viikon vanha anoppini, joka
saapui mökillensä viikonloppua viettämään.
18.5.2013 Kalevan kirkko, vihkiminen.
Vihkipappimme sanoi puheessaan kauniin ja viisaan lauseen.
Avioliiton tarkoitus ei ole, että tulee itse onnelliseksi vaan se, että tekee
toisen onnelliseksi. Muutama viikko sitten julkaistiin tutkimustulos, jota
monet lehdet uutisoivat. Oli tutkittu, että lapsen saaminen ei lisää ihmisten
onnea. En ymmärtänyt koko ajatusta. Ei kai se voi pääasia olla, että vanhemmat
tulevat lapsesta onnelliseksi, vaan että vanhemmat tekevät lapsen onnelliseksi.
Niin kai se on parisuhteessakin. Minä voin tehdä sinut onnelliseksi ja pyrin
siihen elämäni jokainen päivä ja sinä voit tehdä minut onnelliseksi. Näin
olemme molemmat onnellisia. Yksinkertaista. Papin lause oli viisas. Se oli
humaani. Erosin kirkosta muutama vuosi sitten johtuen kirkon tekopyhyydestä. Se
julistaa rakkauden sanaa, mutta silti julmasti erottelee kuka saa rakastaa ja
kuka ei. Kirkko saisi hävetä asennettaan. Siltikin liityin kirkkoon uudelleen
ja häittemme jälkeen en aio enää erota. Papin lause toisen onnelliseksi
tekemisestä teki minuun vaikutuksen. Uskon, että kirkko tulee järkiinsä ja
päästää pian luoksensa kaikki luoksensa haluavat.
Rakas vaimoni, tänään on lauantai. Olemme mökillä kahden.
Pysy siinä sohvalla. Tulen pian luoksesi. Istutaan sylikkäin ja pussaillaan.
Aion tehdä sinut onnelliseksi. Tänään ja silloin kun jalkamme ei enää kanna ja
kasvojamme koristaa monet syvät uurteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti