maanantai 25. marraskuuta 2013

36.Luku

Mustasukkaisuuden rajoista.


`Jumala on mustasukkainen.
Hän ei kestä nähdä sitä,
kun leikimme mielummin keskenämme
kuin hänen kanssaan.`
-Emily Dickinson

Istun puhelin kädessäni sohvalla katsellen televisiosta ohjelmaa, jonka nimeä en tiedä. Olet viettämässä iltaa. Mietin, olisiko liian tungettelevaa laittaa sinulle tekstiviesti, ihan  kysyäkseni, että onko kivaa. Loukkaantusitko viestistä ajatellen, että se on tarkistusviesti. Muistutus minulta, että olen yhä olemassa. Tulisiko sinulle tunne, että en luota sinuun. Vai onko minulla jopa oikeus kysyä missä olet menossa. Oletko kumppaninani selitysvelvollinen. Sehän se olisi tekstiviestin tarkoitus. Varmistaa, että kaikki on niin kuin on sanottu. Eikä viestin lähettäminen tai lähettämättä jättäminen kerro luottamuksesta tai epäluottamuksesta vaan mustasukkaisuudesta ja siitä, kuinka hyvin mustasukkaisuuden pystyy pitämään sisällään.

Rakkaus toiseen ihmiseen tuo mukanaan mustasukkaisuuden. Ei ole toista ilman toista. Ne kulkevat käsi kädessä. Rakkaus tuo mukanaan menettämisen pelon. Rakkaus repii auki kaikki vanhat arvet, heittäen niihin suolaa kuin muistuttaakseen tai varoittaakseen kaikesta siitä pahasta, mitä rakkaus voi tuoda tullessaan. Rakkaus aukaisee tien riittämättömyyden tunteelle. Ehkä ulkomaailmassa onkin joku voimakkaampi, kauniimpi, hauskempi, komeampi, seksikkäämpi ja viiksekkäämpi. Joku tuntematon. Joku nimeämätön. Joku, josta pitää olla varuillaan.

Kun sinä vietät baari-iltaa, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Kun sinä lounastat jonkun miespuolisen kanssa, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Kun sinua katsellaan ihastunein silmin, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Minä pelkään, että menetän sinut.
Heikkoutta, tunnelukkoa, mitä lie.
Missä menee mustasukkaisuuden rajat.
Eikä oteta tähän mukaan sairaalloista mustasukkaisuutta. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se on jo sairautta, joka vaatii pitkäkestoista terapiaa. 

En laita sinulle tekstiviestiä. Sinä olet viettämässä ystäviesi kanssa iltaa. Et sinä kaipaa viestejäni. Ei sinun tarvitse edes kaivata. On minun ongelmani riutua ikävissäni ja mustasukkaisuudessani ja selvitä niistä ilman, että sinun iltasi menee niiden vuoksi pilalle. Jokainen ihminen tarvitsee tilan, jonne edes kumppanilla ei ole mitään asiaa tulla. Ihan jokainen. Ketäpä ei vituttaisi saada vartin välein viestejä kumppaniltaan kesken illanvieton. Ansaitsematonta epäluottamusta.
Saattaisi johtaa provosoitumiseen ja pettäisi kumppaniaan piruuttaan.
Mustasukkaisuus näyttäytyy taskujen penkomisena, puhelimen tarkastamisena, kuulusteluna, uhriksi heittäytymisenä, rajoittamisena, uhkaamisena, vahtimisena ja äärimmilleen viritettynä väkivaltana.

Pitkässä parisuhteessa tulee harmittomia ihastuksia. Muistatko kultaseni, kun katsoin ylen uutisten säätiedotuksen, jossa meteorologi Kerttu Kotakorpi ennusti säätä. Seisoin seuraavana aamuna bussipysäkillä shortsit jalassa ja t-paita päällä rankkasateessa. En nähnyt niitä sääkarttoja Kertun vieressä. Kerttu ennusti sadetta, mutta minulle paistoi kirkas aurinko. Harmiton pieni ihastuminen. Ehkä voisimme sopia sen kuuluisan kerran elämässä-säännön. Että jos ihailemamme julkisuuden henkilö tekisi intiimin ehdotuksen, niin saisimme vastata myöntävästi. Jos Ethan Hawke alkaisi pyöriä merkityksellisesti ympärilläsi, niin antaisit kulta mennä vain. Sanoisit kuitenkin jälkeenpäin, että ei se ollut lähellekään minun veroiseni. Vastaavasti jos The Sounds-yhtyeen Maja Ivarsson alkaisi hengittää kiivaasti korvani juuressa, niin tulisin sitten aamulla kotiin. Kerran elämässä. Ei aiheuttaisi mustasukkaisia tunteita.

Olen mustasukkainen. Luotan sinuun. Olen silti. Mustasukkaisuudella ja järjellä ei ole mitään tekemistä keskenään. On aivan turhaa järkeistää mustasukkaisuutta kauemmaksi. Mustasukkaisuus kumpuaa peloista, heikkoudesta, epävarmuudesta, riittämättömyyden tunteista ja pettymyksistä. Minä en omista sinua ja sinä et omista minua. Me olemme päättäneet jakaa osan elämästämme, mutta me emme ole yksi. Meillä on molemmilla vain yhden ihmisen kokoinen huone elämässämme, jossa meidän ei tarvitse jakaa toisillemme mitään. Yhdessä me voimme olla siinä yhteisessä huoneessamme, jossa me voimme jakaa kaiken, mutta välillä on hyvä mennä omaan huoneeseen, sulkea ovi perässään ja syventyä ikioman elämänsä perversioihin, kuitenkin niillä säännöillä ja ehdoilla, että ei loukkaa tai satuta toista.

Ehkä siinä menee mustasukkaisuutemme rajat. Emme tunkeudu toistemme huoneisiin. Olisi kuitenkin rauhoittavaa jos välillä laittaisit viestin sieltä huoneestasi.
Se vähentäisi pelkoa.

the sounds-the no no song

Maja Ivarsson



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

35.Luku

Jos parisuhde olisikin yritys. Tarina yrityksen perustamisesta konkurssiin.



Ollaan rohkeita. Tehdään parisuhteesta yritys huolimatta talouden taantumasta. Suurten perinteisten teollisuusyritysten lähdettyä maihin, joissa saa polkea työläisten etuja helpommin, meidän pitää luoda tilalle pienempiä, energisiä ja inhimillisiä kasvuyrityksiä. Aloitetaan parisuhteesta ja tehdään siitä yritys.

Yrityksen perustaminen:

Yrityksen perustamisen pakollinen lähtökohta on realistinen liikeidea. Parisuhteen liikeideana voidaan pitää pitkäkestoista rakkautta ja luottamusta liikekumppaniin. Näillä keinolla saadaan yritys eli parisuhde tuottamaan omistajilleen onnen, rakkauden, pysyvyyden, taloudellisen vakauden ja seksuaalisten tarpeiden täyttymisen jatkuvuutta. Tämän liikeidean toteuttaminen vaatii hyvää osaamista. Tieto- ja taitotason pitää olla suhteellisen korkea jo parisuhteen alussa. Väitänkin, että muutaman parisuhdekonkurssin elämässään kokeneiden on helpompi lähteä perustamaan uutta parisuhdeyritystä kuin niiden, jotka ovat vasta ensimmäistä yritystä perustamassa. Samaa mieltä on uusi parisuhdeyritysministeri Tanja Karpela ent. Vienonen ent. Saarela ent. Vanhanen ent. Niinistö ent. Virtanen ent. Kekkonen ent. Salonen, joka Ajankohtaisessa Kakkosessa asiasta puhui. Keltanokkayrittäjien keskuudessa, varsinkin jos on kyse kovin nuoresta yrittäjästä, vallitsee vielä naiivi usko omaan ideaan ja osamiseensa, eikä ulkopuolisia uhkia kyetä näkemään ennenkuin on liian myöhäistä. Toisaalta nuoren parisuhdeyrittäjän asenne saattaa kompensoida kokemattomuuden ja hänen tuoreet, raikkaat parisuhdeideansa saattaa parhaimmillaan tuottaa hämmästyttävän pitkäkestoisen ja tuottavan parisuhdeyrityksen.

Yrityksen alkumetrit:

Parisuhdeyrityksen alussa yrittäjät puskevat hommia aamusta iltaan. Heidän tarpeensa tyydyttyvät useaan kertaan päivässä. Ikuista rakkautta vannotaan korvaan kuiskaamalla ja maailma on avoin syli, jonka kainaloon voi huoletta sukeltaa. Liikeidea kukoistaa ja osaaminen kasvaa. Yrittäjät ostavat toisilleen kalliita liikelahjoja ja budjetissa ei edes yritetä pysyä. Yhtiökumppani esitellään sidosryhmille, jotka syli avoinna tai vastahakoisesti ottavat hänet vastaan. Yrittäjät alkavat suunnitella yhteisen liiketilan ostamista, tarpeeksi ison, jos liikeyritys joskus kasvaa. Budjetti menee punaisella, mutta liikeidea on niin hyvä, että pankki myöntyy lainaan ja muutto uuteen liiketilaan voi alkaa. Parisuhdeyrityksen perustaminen vaatii alusta pitäen stressinsietokykyä ja riskinottamista. Yhteiseen liiketilaan muutto pistää ne vaatimukset heti koetukselle. Toisen tapa toimia yrittäjänä saattaa poiketa kovasti omasta tavasta ja yrittäjät joutuvat kompromissien loputtomalle tielle. Parisuhdeyrityksen alun vauhtisokeus pysähtyy realismin alttarin edessä ja alkaa yrityksen vakauttaminen tasaisen kasvun käyrälle.

Yrityksen vakauttaminen:

Kun parisuhdeyrityksen perusta on vakaalla pohjalla ja yritys tuottaa omistajilleen voittoa onnen, rakkauden ja pysyvyyden muodoissa ja yhteiskunnalle veroina hyvinvoivan yksilön, niin parisuhdeyritys voi harkita uusien henkilöiden hankkimista yritykselle. Monet parisuhdeyrittäjät haluavat yrityksestään kasvuyrityksen. Uuden työntekijän hankkiminen kestää yhdeksän kuukautta ja se on hyvä aika yrittäjien valmistautua muutoksiin. Ensin yritys kasvaa kolmihenkiseksi. Uusi työntekijä asettuu taloon ison vaatimuslistan kanssa. Hän vaatii asunto-, ruoka-, hoito- ja hoivaedun. Vastuulliset parisuhdeyrittäjät antavat työntekijälle mukisematta nämä kaikki edut, sillä tyytyväisestä työntekijästä on tulevaisuudessa paljon enemmän hyötyä yritykselle kuin tyytymättömästä. Valtio kannustaa yrittäjiä pienellä taskurahalla uuden työntekijän hankkimisesta taka-ajatuksena saada tuki myöhemmin takaisin kaksinkertaisena. Kun uuden työntekijän koeaika on ohi, hänet vähitellen velvoitetaan osallistumaan yrityksen kotiaskareihin. Työnantajat käyttävät keinoina pelottelua, kiristystä ja lahjontaa, niin kuin työnantajat muissakin firmoissa käyttävät. Yritys on vakaassa tilassa. Yrityksen arkiset asiat pyörivät mallikkaasti, uudet työntekijät sulautuvat osaksi kokonaisuutta ja käyvät työnantajien kanssa vaatimuksistaan neuvotteluita. Joskus tarvitaan valtakunnansovittelijaa paikalle ja joskus sekään ei auta. Yritys voi hyvin, muutetaan isompaan liikehuoneistoon, hankitaan kalliimpi työsuhdeauto, tehdään pidempiä työmatkoja ja pienestä parisuhdeyrityksestä kasvaa keskisuuri.

Taantuma:

Monet yritykset ovat suhdanneherkkiä. Parisuhdeyritys ei tee poikkeusta. Pienetkin suhdanneheilahdukset vaikuttavat yrityksen toimivuuteen. Taantuma parisuhteessa vaikuttaa koko yrityksen ilmapiiriin. Saattaa tulla rajuja yhteenottoja työnantajien=vanhempien ja työntekijöiden=lasten välillä. Työntekijät eivät hyväksy työnantajien suhteettomia etuuksia suhteessa omiin etuihin. Saattaa tulla rajuja yhteenottoja yrittäjien kesken. Käsitykset miten parisuhdeyrityksessä kulloinkin kuuluu toimia poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Alkaa lakkoiluaalto. Parisuhdeyrityksen tyypillisimmät lakot ovat järjestyksessä, seksilakko , puhelakko ( mykkäkoulu) ja yleislakko ( lopettaa kaikki parisuhdeyrityksen toiminnat).
Taantuma parisuhteessa saattaa johtaa yrityksen toimintojen ulkoistamiseen. Joissakin yrityksissä seksuaalisten tarpeiden ulkoistaminen on päätetty ilman yhtiökokousta niin, että yhtiökumppani ei edes tiedä toiminnon alullesaattamisesta. Joissakin yrityksissä työntekijöiden huomioiminen on ulkoistettu kolmansille osapuolille esimerkiksi televisiolle, internetille ja tietokonepeleille. Yhtiökumppaneiden liikeidea on niin kadoksissa, että he eivät pysty enää kommunikoimaan keskenään ja yritys luisuu kohti lopullista tuhoa. Annetaan tulosvaroitus. Aloitetaan yt-neuvottelut ja irtisanomiset. Parisuhdeyrityksessä työntekijöillä on onneksi niin vahva irtisanomissuoja, että heitä ei voi laittaa yt-neuvotteluihin mukaan, joten neuvottelut käydään yhtiökumppaneiden kesken.

Konkurssi:

Joskus mitkään toimet ei enää auta. Parisuhdeyritys on ajautunut niin koviin vaikeuksiin, että sitä ei voida enää pelastaa. Yritys ajetaan konkurssiin. Yhtiökumppanit alkavat neuvotella erorahoista ja eropaketista. Neuvottelu johtaa eropakettiin, jossa toinen saa yhteisestä liikehuoneistosta kolmijalkaisen lipaston, kaksi puulastaa ja yhden korvattoman kahvikupin. Toiselle jää loput. Työntekijöistä käydään neuvotteluja kolmannen osapuolen välityksellä ja tehdään sopimus, jossa sovitaan työntekijöiden tasapuolisesta saatavuudesta entisten yhtiökumppaneiden kesken. Yksi parisuhdeyritys on tullut tiensä päähän ja konkurssin tehneet yrittäjät jäävät hetkeksi nuolemaan haavojaan, kunnes pienessä nousuhumalassa näkevät potentiaalisen kasvuyrityksen vartalon tanssimassa savuisen tanssilattian reunalla ja täynnä uutta uskoa he kävelevät kohti tanssivaa kasvuyritystä ja päättävät. että tästä yrityksestä tulee parisuhdeyritysten Supercell.

massive attack-teardrop

cmx-vallat ja väet


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

34.Luku

Seksiä pikkujouluissa.


Puhutaan, että rakkaus on kemiaa. Kemiat kohtaavat ja synnyttävät intohimon täyteisen rakkauden, joka joissakin tapauksissa johtaa elämänmittaiseen ihmissuhteeseen. Ihminen kohtaa ihmisen ja heidän välilleen syntyy heti jännite. He viehättyvät toisistaan ja alkavat vaipua kohti rakastumisen psykoottista tunnetta. Syntyy vuosisadan rakkaustarina.

Alkoholi saa aikaan ihmisessä kemiallisen reaktion, joka pahimmillaan tai parhaimmillaan johtaa mielen ja kehonsisäisiin häiriötiloihin, joka taas äärimmäisissä olosuhteissa johtaa harkitsemattomiin tekoihin. Alkoholin vaikutuksen alaisena, siinä mukavimman nousukliimaksin aikana, ihmiskeho lähettää aivoihin signaaleja, jotka saa jokaisen vastaantulevan ihmisen tuntumaan siltä oikealta. Seksuaalinen jännite ei ota lauetakseen. Lopulta se johtaa kahden häiriötilassa olevan ihmisraasun kohtaamiseen, jotka alkavat vaipua kohti humalatilasta johtuvaa yliseksuaalista tunnetta. Syntyy vajaan vuorokauden rakkaustarina.

Firmat järjestävät pikkujouluja työntekijöilleen palkinnoksi hyvin tai huonosti menneestä vuodesta. Pikkujoulut ovat malliesimerkki tilaisuuksista, joissa kehonsisäisissä häiriötiloissa laahustavat promillepäät ajautuvat vajaan vuorokauden rakkaustarinoihin. Rikkaimmat firmat järjestävät parin päivän pikkujouluja kotikaupungin ulkopuolella, joka helpottaa ajautumista kemiallisesta reaktiosta johtuviin häiriötiloihin. Yöpyminen oman kodin ulkopuolella säästää selitysvelvollisuudelta, että miksi kotituu pikkujoulusta vasta aamulla. Kahden päivän pikkujoulut laivalla tai toisessa kaupungissa on pelastanut monta avioliittoa, sillä häiriötilasta johtuvaa harkitsematonta tekoa pahempaa on vain siitä kiinni jääminen. Mitään kiellettyähän ei ole tapahtunut, ellei siitä jää kiinni. Kysykää vaikka Jari Isometsältä tai Kevan johtajalta Merja Ailiukselta.  Tiukka taloustilanne antaa raamit myös pikkujouluille, joten suurin osa firmoista järjestää vain illan mittaiset pikkujoulut, mutta ei hätää. Monissa Suomen kaupungeissa hotellit ovat alkaneet ymmärtää häiriötilassa kulkevan pikkujoulukansan tuskaa markkinoimalla heille pikkujouluyötä hotellissa sloganilla -juhli pikkutunneille asti ja vältä taksijonoa yöpymällä hotellissamme. Pakettiin kuuluu parisänky ja samppanja-aamiainen kahdelle. Kuka hullu sitä pikkujoulujen jälkeen värjöttelisi taksijonossa, kun voi kehollisessa häiriötilassa harrastaa kiihkeää harkitsematonta tekoa lämpöisessä hotellihuoneessa.

Pikkujoulun jälkeinen aamu. Alkoholi palaa ihmiskehossa ja kemiallisen reaktion vaikutus vähenee ja lakkaa lopulta olemasta. Vieressä makaa alasti ihminen, jonka fyysinen ja kemiallinen vetovoima valuu hiljalleen kohti nollaa. Päätä jomottaa. Puhelimessa on vastaamattomia puheluita yli kymmenen ja toiset mokoma viestejä. Kehon normaali kemia palautuu kohdilleen ja todellisuuden taju. Siinä hetkessä muistaa avioliittonsa ja tarkistaa onko sormus paikallaan. Miettii selityksiä ja valitsee hotellin markkinoinnissa käytetyn pitkät taksijonot. Hotellin oveen koputetaan. Siellä aamuvuorossa oleva työntekijä tökkii samppanja-aamiaista kahdelle huoneeseen sisään. Kaksi häiriötilasta palautunutta ihmisraasua istuu sängyn reunalla katsellen toisistaan ohi. Samppanja maistuu kuselle. Ulkona sataa ruskeaa räntää. Firman henkilöstöasiat on saatu kuntoon. Niihin on syvennetty oikein huolella, aamun tunneille asti. Tästä jaksaa taas vuoden eteenpäin. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Kehossa on taas normaali kemiallinen olotila ja ne kohtaavat kotona odottavan kumppanin kanssa.
Jos selitys menee täydestä.

frankie goes to hollywood-relax

perjantai 8. marraskuuta 2013

33. Luku

Suku tulee iholle.


Muistattehan lapsuuden. Ympärillä touhusi vanhempia, mummoja, pappoja, kummeja, setiä, tätejä, naapureita, poliiseja ja serkkuja. Osaa siitä oudosta porukasta kutsuttiin sukulaisiksi ja osaa tuttaviksi. Mitä vanhemmaksi kasvoi, sitä vähemmän heidän kanssaan piti olla tekemisissä. Olihan tietenkin rippijuhlia, syntymäpäiviä ja ylioppilasjuhlia, joissa suku kokoontui yhteen. Juhlat, jossa jokainen vilkuili vaivaantuneena kelloonsa, että kehtaisikohan sitä jo lähteä. Lopulta vuodet vierivät niin pitkälle, että suku jäi toiseen kaupunkiin ja välimatka takasi sen, ettei velvollisuuskäyntejä tarvinnut edes tehdä. Semmoiset 200 kilometriä on hyvä turvaväli. Säästyy ikäviltä yllätyksiltä.

Olin saanut elämäni siihen jamaan, että näin vanhempiani noin kolme kertaa vuodessa jos oli oikein reipas vuosi. Muiden sukulaisten nimet olin oppinut jo unohtamaan. Kaikkien serkkujeni nimiä en ole koskaan kuullutkaan. Jätin sukureserviin kuitenkin pienen porukan, jota sitten kutsua paikalle, kun juhlan hetki koittaa. Paras tapa pitää yllä hyvät välit sukuunsa on irrottautua heistä, filosofialla vähemmän on enemmän. Koin valintani omakseni ja vapain mielin kuljin vieraan kaupungin mukulakivillä. Joulunaikaan ihmettelin ihmisiä, jotka ostivat pinokaupalla joulukortteja. Pah, miksi sellaista lähettää, roskiin ne kuitenkin menevät. Ihana, sukuvapaa elämä odotti minua ja minä annoin sen kädet avoinna tulla.

Kohtalo puuttui peliin tuona heinäkuisena iltana. Hänen silmissään kimmelsi lupaus onnesta. Mitä silmien ja onnen rinnalla tulisi, sitä en silmistä kyennyt näkemään. Miten olisin edes voinut nähdä jotain sellaista, jota en ole tiennyt olevan edes olemassa.
Rakas, sinä tulit elämääni. Toit elämääni valon, rakkauden, onnen ja kuusisataa uutta sukulaista. Koko elämä voi muuttua. Yhdellä vilkaisulla.

Sinun sukusi on turvavälin sisäpuolella. Jos vähän kovemmin juoksee, heihin törmää. He tulevat puhelinlankoja ja tikapuita pitkin. He tulevat omilla avaimilla, savupiipusta ja kutsumatta. Kun yksi lähtee, kaksi tulee tilalle. Nimet ja tittelit vaihtuvat, mutta sukulaiset pysyvät. Sinulla on sukulaisten suhteen eri filosofia kuin minulla. Enemmän on lähellä. Pääsin nimeksi joulukortteihin. Joulukortit pääsivät teipatuksi kirjahyllyymme. Sitä ei enää näkynyt korttien takaa. Usein jollakin sukulaisella oli juhlat. Kun yhden kravatin sai kaulaltaan pois, ripustettiin siihen jo toista tilalle. Kahvia kului satoja litroja. Vatsa reistaili. Mökillenne tultiin kuin majataloon. Vessareissun aikana setä oli vaihtunut tätiin. Taas juotiin kahvia. Ääntä oli kuin Serranon perheessä. Nauratti ja ahdisti samanaikaisesti. En halunnut ostaa kaupasta enää sukulakua.

Sinä tunnet kaikki serkkusi. Minusta se on outoa, jopa epäillyttävää. Sain kuulla, että järjestätte vuosittain serkkubileet. Bileissä heitetään tulitikkua, syödään ja juodaan viinaa. Pääsin puolisonasi mukaan, tittelillä hyyryläinen. Parempi olisi muurahainen. Ensimmäiset serkkubileeni olivat meillä. Oli sinun vuorosi järjestää. Olohuoneemme täyttyi ihmisistä, joita en osaa ollut ikinä nähnyt. Istuttiin ringissä ja jokaisen piti kertoa, että mitä kuuluu. Ajattelin, että KVF, katso vittu Facebookista, mutta sanoin jotain ylevää. Kyllä tämä kerran vuodessa menee. Hauska idea, kunnes kuulin, että toisen puolen serkkujen kanssa aletaan myös järjestää serkkubileitä. Kahdet serkkubileet kesässä. Mitä seuraavaksi. Vuosittainen tätiristeily ja setäfestarit. Mihin tämä johtaa.

Aloimme kertoa sukutarinoita lapsuudestamme ja nuoruudestamme. Kerroit, kuinka mummosi kanssa kävit lähetyspiireissä. Minä kerroin, kuinka mummoni yritti opettaa minut kiroilemaan. Hän kannusti hokemaan Jari Kurrin nimeä, vaikka tiesi, etten osaa ärrää. En oppinut kiroilemaan etkä sinäkään kirkossa nykyään alvariinsa juokse. Kannustamisen ja tuputtamisen raja on veteen piirretty. Ihan kaikessa. Kerroit, kuinka vietit kesät mummolassa. Minä kerroin, kuinka vietin kesät lukemalla kotona Aku Ankkoja. Kerroit, kuinka jo hyvin pienestä nukuit öitä pois kotoa, sukulaisen luona. Kerroin, kuinka itse nukuin ilman vanhempia vasta ensimmäisellä luokalla, sairaalassa, kun minulta leikattiin kitarisat. Heti perään rippileirillä. Kerroit serkuistasi, joihin vieläkin pidät yhteyttä. Minä kerroin serkuistani, joita kaikkia en ole koskaan edes nähnyt. Tai en minä voi tietää. Kuka tahansa elämässäni eteen sattunut on voinut olla tietämättäni serkkuni. Ajatus pelottaa.

Sain sukusi ympärilleni. Mikäpä siinä. Aina on mukava tutustua uusiin ihmisiin. Uudet ihmiset avartavat maailmankuvaa. Tulee lisää perspektiiviä. Lisää peilejä. Muistan, kuinka suhteemme alussa lähdin aina mukaasi kun pyysit. Siellä minä istuin pirttien penkeillä pullapitko kädessä ja nyökyttelin mukana. Sittemmin aloin välillä keksiä tekosyitä, että ei tarvinnut lähteä mukaan. Oli pakottava tarve kuunnella Yle Puheen Aristoteleen Kantapää-ohjelma, jossa selvitettiin, että miksi punainen on punainen, mutta vihreä ei ole vihreinen. Välillä kurkkuni turposi niin, ettei nieltyä saanut. Niitä samoja syitä, joita yleensä käytetään seksistä kieltäytymiseen. Nyttemmin olen harkinnut suoraan sanomista. Että kiitos, mutta tänään ei kiinnosta yhtään. Olen elämäni kunnossa, minulla ei ole mitään tekemistä ja kahvihammastakin kolottaisi, mutta ei kiinnosta. Kokeillaan huomenna paremmalla onnella uudestaan. Kokeilen rajojen asettamista ja voin kertoa, että vaikeaa tulee olemaan. Olen aina uskonut, että ovet on tehty avattaviksi, ei suljettaviksi. 

Parisuhde. Kahden ihmisen maailmat kohtaavat. Pitää oppia toisen ihmisen tavoille tai ainakin hyväksymään ne. Pitää luopua joistakin omista tavoista tai ainakin pitäisi luopua. Kun jotain uutta tulee elämään, pitää jostain vanhasta luopua. Ei yhteen elämään kaikkea saa sullottua. Pitää oppia tulemaan toimeen kumppanin lähipiirin kanssa tai ainakin sietämään heitä. Usein heistä alkaa jopa pitämään. Joskus heihin saattaa heikkona hetkenä jopa rakastua. Se aiheuttaa lähipiirissä tuntuvaa säpinää. Suhteen alkuhuumassa ei näe kuin rakastettunsa, vaikka suku istuisi samalla sohvalla, mutta vuosien vieriessä eteenpäin näkee rakastettunsa lisäksi monia muitakin häneen liittyviä henkilöitä. Paljon ihmisiä tulee näkemään. Hyvin paljon ihmisiä tulee näkemään. Aamulla, kun rullaverhon avaa, niin siellä jo ensimmäinen kurkistaa pullapitko kainalossaan. Kahvi valuu tasaisena nauhana keittimessä ja pirttien penkit narisee pyllyjen paljoudesta. Välillä se on mukavaa. Välillä tulee ajatelleeksi niitä kirosanoja, joita mummoni minulle opetti. 

Lopulta kuitenkin ajatus, että yhteisöllisyyttä ei koskaan ole liikaa tässä äärimmäisen yksilökeskeisessä ajassamme. Pidetään pannut kuumina, mutta ei ennen kahtatoista viikonloppuisin.
Ja sillei sopivissa rajoissa.

Lopuksi laulu, joka sopii jokaiseen sukujuhlaan.

 Yup-minä olen myyrä

 





maanantai 4. marraskuuta 2013

32.Luku

Kuolema ei katso kelloa.

joose keskitalo-kaupungit puristuvat puristimissa.


He tulivat hänen työpaikalleen.
Hän muistaa vain sen syvän hiljaisuuden, jonka pystyi kuulemaan.
Työkaverin lohduttavat käsivarret ympärillään.
Ja ne poliisin sanat. Ei ollut mitään tehtävissä. Auto tuli lujaa.
Hän muistaa katsoneensa kelloa ja sanoneensa, ettei tähän aikaan kukaan voi kuolla.
Perjantaina, viikonloppusuunnitelmat tehtynä.
Hän muistaa soiton lapsen kouluun.
Pyynnön opettajalle, että kertoisivat lapselle, että isi ei tule tänään hakemaan.
Se jälkeen muisti loppuu.
Pelkkää hämärää.

Päivät vaihtuu vuodenajat.
Sanovat, että aika parantaa.
Miten aika voi mitään parantaa.
Ei aika mitään tee.
Nainen ajattelee miestänsä, joka teki.
Miestään, joka rakasti, häntä ja yhteistä lasta.
Lapsi istuu huoneensa lattialla ja kirjoittaa tekstiviestiä.
Puhelimellaan, jonka sai ensimmäisenä koulupäivänään.
Lapsi kirjoittaa isille.
Isisi millontulet.
Lapsi jää odottamaan, että isi vastaisi.
Nainen odottaa ovikellon soivan.
Että mies tulisi. Pyytäisi anteeksi, että on myöhässä.
Kokous venyi ja oli ruuhkaa.
Mies ottaisi naisen syleilyyn ja lapsen olkapäilleen.
Nainen ei voi uskoa, että mies ei tule.
Hehän vannoivat rakastavansa toisiaan elämän loppuun asti.
Ei se loppu vielä voi olla.

Nainen näkee miehestä unta. Mies tulee nauraen häntä kohti ja puhuu.
Miehen ääni ei kuulu.
Nainen ei kuule miehensä puhetta.
Nainen herää ahdistuneena.
Kokeilee kädellään miehen puolta sängystä.
Se on tyhjä ja lakana viileä.
Kello on kaksi ja nainen ei saa itkettyä.

Illalla loistaa täysikuu.
Lapsi katsoo ikkunasta pitkään.
Äiti, isi katsoo meitä taskulampulla.
Nainen menee lapsen kanssa pihalle.
He vilkuttavat yhdessä kuulle.
Lähettävät lentosuukkoja.
Lapsi nauraa ja näkee, kun isi heiluttaa takaisin.
Nainen istuu sohvalle.
Hän sytyttää pitkään sytyttämättä jääneet kynttilät.
Nainen tuntee käden olkapäällään.
Suru valuu kyyneleinä poskia pitkin.
Kynttilät palaa loppuun.
Suru valuu vasta alkua.
Viimeinkin.

Nainen näkee miehestään unen.
Mies seisoo hänen vierellään.
Ottaa kädestä ja puhuu.
Nainen kuulee miehen äänen.
Kuuntelee.

Lapsi piirtää huoneessaan.
Kun ilta hämärtyy, lapsi menee ikkunan luo ja näyttää piirustustaan.
Isi katsoo taskulampulla.
Joka ilta lapsi piirtää ja isi katsoo.
Välillä pienemmällä valolla, välillä isolla.
Joskus pilvet peittävät valon, mutta lapsi tietää, että isillä on pilvet lävistävä taskulamppu.

Nainen kaipaa ja suree.
Antaa muistojen tulla.
Antaa itselleen luvan kaivata oikeaa kosketusta.
Oikeaa ihmistä.
Häntä, joka oikeasti tulisi ja pitäisi naista sylissään.
Häntä, jonka kanssa sytyttää kynttilät tuomaan valoa hämärtyvään iltaan.

Nainen katsoo kuuta, hymyilee ja vinkkaa silmää.

olavi uusivirta-hautalaulu