perjantai 28. kesäkuuta 2013

13.Luku

Vauvan teko homma.


Olen kolmen viimeisen viikon aikana pitänyt kahdesti vauvaa sylissäni. Siinä ne ovat tuhisseet ja kuolanneet minua vasten. Päästelleet ihmeellisiä ääniä ja vielä ihmeellisempiä hajuja. Siinä vaiheessa olen antanut vauvan pois. Joka kerta, kun saan vauvan syliini, minuun iskee valtava halu suojella. Ajan kaikki pahat ajatuksetkin vauvan ympäriltä, että mikään ei häntä uhkaa. Välillä haluaisin ajaa vauvan vanhemmatkin pois viereltäni pörräämästä ja sanoa heille, että minä tiedän pikkasen paremmin miten vauvaa tulee hoitaa, kun ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Minulla on ollut tälläinen itsellänikin. Tiedän tarkasti miten tämä toimii. Mitä tulee omaan lapseeni, niin jatkan suojelua loputtomiin. Raivaan kaikki esteet hänen tieltänsä. Oksennan ruuan hänen suuhunsa ja juoksen pienemmästäkin äänestä hänen luoksensa katsomaan, että kaikki on ok. Minä olen sellainen curling-vanhempi. Lastenkasvatuksen Markku Uuspaavalniemi. Sellainen minä olen. Vauvojen pitäminen sylissä on aiheuttanut minulle vauvakuumeen. Olen netissä hakeutunut vauva-lehden ja kaksplus-lehden keskustelupalstoille lukemaan muiden kuumeilusta ja vauva-arjesta. Siellä keskustellaan syvällisesti vauvaperheen arjesta. Aiheina esimerkikisi: mites teillä niiden soseiden kanssa, miten pihdata oikein, älä viihdytä lastasi liikaa, mitä jos lapsi eksyy lomalla ja tekisi mieli peuhata vieraiden kanssa. Haluaisin vauvan ja haluaisin päästä keskustelemaan omasta vauvastani näille keskustelupalstoille. Minulla olisi niillä palstoilla paljon annettavaa.

Vaimoni kuumeilee myös. Hän on kuumeillut koko kevään. Hänellä on autokuume. Iltaisin olemme eri koneilla ja kun minä luen vauva-lehden keskustelupalstaa, niin hän surffaa nettiauton sivuilla. Hänen mielestään olisi hyvä jos moottorin tilavuus olisi yli 1.4. Hatchback olisi aika ketterä ja kompakti. Ilmastointi on pakko olla ja riittävä jalka- ja tavaratila. Mittarilukema pitäisi olla alle 200 000km. Minä en ymmärrä niistä mitään. En ole koskaan omistanut autoa. Pari kesää sitten peruutin hänen autonsa päälle toisella autolla. Hänen autoonsa tuli pieni kuoppa rekisterikilpeen eikä hän puhunut minulle moneen tuntiin. Kuoppa rekisterikilvessä. Hei. Älä viitsi.

Olen yrittänyt saada vaimoani tulemaan järkiinsä ja unohtamaan autot. Olen jättänyt sunnuntain sanomalehden auki pöydälle siltä aukeamalta, jossa on kastetut. Iida Sofia, Vili Johannes, Lumikukka Leskenlehti, Marc Hoolio... Ihania lapsia, ihanissa kastemekoissa. Olen jakanut omia kokemusiani vauva-arjesta. Niistä kolmesta ensimmäisestä kuukaudesta, jolloin en juuri nukkunut ollenkaan, en ole jakanut mitään, mutta sen jälkeisistä kuudesta vuodesta kaikki. Kuinka ihanaa on kokea vauvan ensimmäinen hymy, hammas, askel, sana, oksennus, juoksu syliin päiväkodin pihasta, uhma ja rakkauden tunnustus. Se tunne, loputon rakkaus, loputon huoli ja tietoisuus, että olisi valmis vaikka tappamaan oman lapsensa vuoksi. Olen yrittänyt lähestyä asiaa myös siltä kantilta, että on paljon mukavampaa laittaa vauva alulle kun tehdä autokaupat. Vauvantekopuuhissa ei tarvitse potkia renkaita eikä kuunnella sitä lipevää paskiasta, joka yrittää myydä viiden tonnin autoa kymppitonnilla. Vauvantekopuuhissa tarvitsee vain heittäytyä tunteen vietäväksi ja odottaa, että se lipevä paskiainen saisi vihdoin hommansa tehdyksi. Riippuu tietysti paljon autokauppiaasta. Voihan olla, että Skoda-myyjällä on niin hyvä myyntipuhe, että lastentekohommat ei tunnu sen jälkeen missään.
Mutta rakas vaimoni, saanen epäillä.

Luin taannoin tutkimuksesta, jossa oli tutkittu vauvan saamisen vaikutusta saajan maailmankuvaan ja poliittisen vakaumukseen. Tutkimus osoitti, että varsinkin tyttövauvan saaneiden isien maailmankuva muuttui pehmeämmäksi ja poliittisella kartalla vasemmistolaisemmaksi. Minulla on tyttölapsi. Säikähdin tutkimusta aluksi, sillä ajattelin, että jos tyttölapsen saaminen vie minua vielä enemmän vasemmalle mitä olen nyt, alkaa minusta tulla jo Stalin. Ennenkuin ollaan niin pitkällä, niin voisihan sitä ajatella pojan saamista. Tulisi tasapaino. Ja jos se olisikin tyttö, niin saattaa olla, että alan likvidoida vääräuskoisia.
Voisihan sitä silti kokeilla.

Kyllä se uusi autokin on ihan kiva ja riittävä.

soul captain vauvan teko homma

tuomari nurmio-lasten mehuhetki



maanantai 17. kesäkuuta 2013

12. Luku

Parisuhde on perseestä.


Lopetetaan tämä parisuhteen romantisointi. Mitä järkeä tässä kaikessa on? Ilman parisuhdetta elämä on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. Onko kuitenkin niin, että pidämme parisuhdetta Jumalana, jota palvomme ainoana oikeana Jumalana? Onko niin, että minäkin olen rukoillut väärää Jumalaa lähes koko aikuisikäni? Tarkemmin kuin ajattelee, niin parisuhdehan on ihan perseestä. Lyödään parisuhde paloiksi ja edetään askel kerrallaan, saavuttaaksemme parisuhteen lopputuleman, että parisuhde on perseestä.

Arki.

Miettikää tavallista arkipäivää parisuhteessa. Heräätte yhteiseen aamuun ja toinen teistä on heti huonolla tuulella. Hänelle ei saa puhua mitään. Häneen ei saa ottaa mitään kontaktia. Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi vessa on juuri silloin varattuna, kun itse haluaisi mennä sinne. Sohva on täynnä kaikenlaisia meikkejä ja purkkeja ja ei siihen ilman niitäkään mahtuisi istumaan. Huono tunnelma valtaa sohvan nurkan. Sen viereen on turha mennä istumaan.
Miettikää tavallista arkipäivää sinkkuudessa. Saa herätä yksin. Kukaan ei kysy sinulta yhtään mitään. Saa olla ihan rauhassa huonolla tuulella ja vessaan voi mennä milloin vain. Siellä voi olla vaikka koko aamun ilman, että joku tulee oven taakse piipittämään, että pissattaa.
Entäpä töiden jälkeen. Parisuhteessa arki pitää jakaa. Pitää puhua päivän tapahtumat kumppanilleen ja jos kumppani on todella rasittava, on hänelle selostettava päivän kulku millimetrin tarkasti. Kuka jaksaa. Väsyneenä. Nälkäisenä. Kiukkuisena. Helpompi olla vain hiljaa ja jos johonkin sitä kumppania töiden jälkeen tarvitsee, niin siihen, että saa purkaa pahan olonsa häneen. Sensuroimatta. Kumppani on täydellinen likasanko, jonka päälle voi oksentaa kaikki törky, joka on päivän aikana tarttunut mukaan.
Kotityöt. Hyvässä parisuhteessa kotityöt jaetaan ja molemmat osallistuvat kaikkiin kotitöihin. Niin varmaan. Ehkä ne kotityöt jaetaan, mutta toinen parisuhteen osapuolista tekee ne väärin, josta on koko ajan sitä toista muistutettava ja vähän ohjailla, että miten työ tehdään oikein. Kun on vain yksi tapa tehdä oikein. Ei ole muita tapoja. Vain se yksi tapa. Kaikki muut tavat on virheellisiä. Parisuhteen toinen osapuoli täyttää astianpesukoneen ja se toinen täyttää sen heti perään oikein. Siihen on on olemassa vain yksi kaava, miten täyttää astianpesukone. Se on opittu jo lapsuudessa ja sitä käytetään, koska se on oikea tapa. Parisuhteen arjen ääniä ovat nalkutus, vähättely ja huutaminen. Toinen jättää sukat sohvalle. Toinen nalkuttaa. Toinen pakenee vitutusta tissutteluun. Toinen esittää marttyyria. Sunnuntaina tulee vieraita ja istutaan käsi kädessä sohvalla ja esitetään, että tästä taloudesta ei rakkautta puutu.
Sinkkuarki. Voiko parempaa olla. Saa tulla töistä tyhjään kotiin. Kukaan ei kysele. Kukaan ei kaada likaa päällesi. Kukaan ei nalkuta. Kukaan ei täytä astianpesukonetta väärin eikä sotke astiakaappia. Saa mennä sohvalle itsekseen, heittää sukat selkänojalle ja katsoa ihan mitä tv-kanavaa vain ja ihan sillä äänenvoimakkuudella kun itse haluaa. Saa olla omassa parhaassa seurassa, ilman että se toinen sotkee elämää.

Seksi.

Parisuhteessa tulee ennen pitkää aika, jolloin saunavuoro korvaa seksin. Parisuhteen alussa seksi on tajunnan räjäyttävää, uutta ja ihmeellistä, mutta vuosien myötä papatti korvaa ilotulitteen. Miettikää mistä se johtuu. Parisuhteen alussa seksikumppani on tuntematon. Maasto, jota pitkin ei ole vielä kävellyt. Neitseellistä pintaa. Seksi on salaperäistä ja kiehtovaa, kun ei aina tiedä mille polulle maastossa lähtee. Vastaan tulee uusia polkuja, uusia puita ja eksoottisia eläimiä. Pian kaikki polut onkin koluttu ja eksoottiset eläimet muuttaneet talveksi johonkin lämpimään. Parisuhdeseksi muuttuu tavanomaiseksi. Kuin matkustaisi joka kesä Madeiralle uudestaan ja uudestaan. Pelkkä Madeira. Lopulta tulee aika, jolloin ei mennä edes sinne Madeiralle. Hei, on ihan normaalia olla harrastamatta seksiä vuoteen. Ei me olla enää nuoria ja notkeita. Väsyttää ja päätä särkee ja eturauhanen ei toimi ja on niin paljon kaikkea muuta. Lapsi saattaa herätä, anoppi vakoilee ikkunan alla, mutta katsotaan josko huomenna. Kuitenkin heti, kun tilaisuus koittaa, riisutaan pikkarit jonkun toisen makuuhuoneessa.
Parisuhdeseksi, ketä kiinnostaa, kun on vaihtoehto.
Sinkkuseksi. Ennen ihmiset tavatessaan kättelivät ja esittelivät itsensä. Nykyään paneminen on korvannut kättelyn. Aamulla voidaan kysyä nimeä, mutta ei sillä oikeastaan ole mitään väliä. Nimi kuin nimi. Ei sitä seuraavana viikonloppuna enää muista. Silloin on jo uusi Pirjo takapenkillä poikittain. Voimakkaan ja humalaisen yön jälkeen voi seksikumppanin heivata ulos. Kuinka helppoa ja ihanaa. Ei tarvitse jäädä keskustelemaan tai miettimään miten astianpesukone täytetään. Otetaan kumppanista vain se mitä siltä halutaan eikä yhtään enempää. Pikavoitto ässäarvalla. 100 000 euroa puhtaana käteen. Joka viikonloppu uusi arpa, uusi matka, juntit käy Madeiralla. Luvataan, että soitetaan, mutta tiedetään jo silloin, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Sinkkuseksi on tajunnan räjäyttävää, jos siitä jotain muistaa, mutta se voisi olla tajunnan räjäyttävää. Kumppani on tuntematon, salaperäinen ja kiehtova. Se voi olla kuka vaan. Aina uusi. Nimi ja järjestysnumero vihkoon. Numero 60. Kari.

Sosiaaliset suhteet.

Sinkkuna saa kaverinsa ja tuttavansa valita itse. Ei tarvitse tuhlata kallista aikaansa turhanpäiväisyyksiin. Parisuhteessa pitää oppia tulemaan toimeen kumppanin kavereiden ja sukulaisten kanssa. Vaikka ne kaverit olisi kovinkin outoja ja vapaa-aikanaan myisivät torilla mattoja ja huumeita, niin ei auta. Minun kaverini on sinunkin kaverisi, sanoi joku kumppani minulle. Älä nyt viitsi ihan oikeasti.  Juuri kun on päässyt mukavasti omasta perheestään omilleen, niin kumppanin perhe soittelee ovikelloa. Usein. Sitten keitellään kahvia ja tehdään lusikkaleipiä ja hymyillään naama puutunena. Kumppanin vanhemmat hymyilevät naama yhtä puutuneena ja keskenään autossa vierailun jälkeen päivittelevät, että mikä on mennyt kasvatuksessa vikaan, kun tuollaisen kumppanin on valinnut. Onko se edes armeijaa käynyt. Onkohan se sellainen kettutyttö. Kumppanin vanhempia tai kavereita ei saa kritisoida. Se on kirjoittamaton sääntö. Tai voihan sitä yrittää, mutta voin kertoa, että Madeiran matka on sen jälkeen hyvin kaukana.

Lapset.

Parisuhteen kaunein ilmentymä on lapset. Lapset tuovat rikkautta elämään. Niin tuo, parisuhteessa, joka ei ole perseestä. Vauva huutaa elämänsä kolme ensimmäistä kuukautta. Välillä se tekee tarpeensa, mutta sitten se taas huutaa. Siinä pitää parisuhteen olla hyvässä hapessa. Mutta. Kumppani vaihtaa vaipan väärin, tai ei vaihda sitä tarpeeksi usein. Kasvatustavat on ihan väärät ja lapsi kasvaa niiden vuoksi kieroon tai uusperheessä parhaat lastenkasvatusopit on sillä, jolla ei ole lapsia. Vauvan kanssa pitää olla äärivaruillaan. Koko ajan kulman takana vaanii joku vaara, josta on oltava huolissaan ja tehtävä kaikkensa, että pitää vaaran ulkopuolella. Parisuhde näivettyy siinä sivussa, eikä sitä edes itse huomaa. Vauva on vietävä ulos. Sille on ostettava kypärä ja otettava kaikki markkinoilla olevat rokotteet. Kiinassa on joku sairastunut linturuttoon. Rokotukseen. Vieraat eivät saa ottaa vauvaa syliinsä ennenkuin vessassa on pesty käsiä varttitunti ja sen jälkeen kastettu kädet puhtaaseen alkoholiin. Parisuhteessa kumppanit eivät enää tunne toisiansa. Sitten tulee päiväkoti ja koulu ja vanhempien on ohjattava opettajia toimimaan oikein. Lapsia kuskataan harrastuksiin, niin että lapsella ei ole ennen iltayhdeksää yhtään vapaa-aikaa, koska jotenkin vanhempien on tyydytettävä kunnianhimonsa. Siinä lomassa vanhemmilla ei ole aikaa toisillensa senkään vertaa. Ainoa yhteinen aika on kesälomalla, joka menee riidellessä ja ryypätessä.

Kumppanin kunnioitus.

Hyvässä rakastavassa parisuhteessa kumppanit arvostavat ja kunniottavat toisiaan. Plaa plaa plaa... Parisuhteessa kumppanit yrittävät muuttaa toisiaan sellaiseksi, että sen jälkeen heitä voi arvostaa. Se, että on vain oma itsensä kaikkine vikoineen ja virheineen ei riitä mihinkään. Kumppanin tavat, tottumukset ja arvot on muutettava. Itse asiassa olisi hyvä jos koko persoonallisuuden saisi muokattua toiseksi. Kumppani on projekti, jota työstetään vuosien myötä. Se on kuin 1000 palainen palapeli, joka valmistuu ajan kuluessa. Nykyisin tosin palapeli on 20 palainen ja jos näyttää kahden palan jälkeen siltä, että palapeli ei valmistu, koitetaan toista palapeliä. Kärsivällisyys on niin last season. Me täydennämme toisiamme parisuhteessa. Joopa joo. Me ärsytämme toisiamme parisuhteessa. Kumppanin erilaiset tavat tehdä asioita on ihan helvetin ärsyttävää. Ne pitää muuttaa. Vahvempi muokkaa heikompaa parisuhteessa ja lopulta heikommasta on tullut vahvemman klooni, jolta on viety kaikki omat tavat, kaikki omat mielipiteet, kaikki itsenäisyys ja koko persoonallisuus. Kumppani on muuttunut koiraksi, jolta on leikattu pallit.  Tai sitten se on muuttunut marionetti-nukeksi, jonka jokaista liikettä toinen ohjailee. Näyttäkää minulle parisuhde, jossa kumppanit empimättä arvostavat toisiaan ja toistensa erilaisuutta, niin minä näytän teille välähdyksen jalkapallon mm-kisoista, jossa Suomi on mukana.

Eikö olisi parempi.

Eikö maailma olisikin kauniimpi ilman parisuhteita. Ihmiset onnellisempia ja värikkäämpiä. Eikö olisikin ihana kuolla yksin. Kuolinvuoteella katsoa elämäänsä taaksepäin. Katsoa vihkoaan, johon on merkinnyt kaikki kaatonsa. Muistella iltoja, kun sai valita tv-kanavansa ihan itse. Muistella sitä ihanaa vapautta, kun oli vastuussa vain itsestään.
Eikö olisikin ihana kuolla yksin, ilman että kukaan kyselee kuolinvuoteen äärellä yhtään mitään.

http://www.youtube.com/watch?v=dzOnuxXPkf4

http://www.youtube.com/watch?v=KKGs_kFRZBc

perjantai 14. kesäkuuta 2013

11. Luku

Parisuhteen historia 1976-2013.


Alussa oli syntymä.

Synnyin yhden parisuhteen hedelmänä lumisateisena helmikuisena maanantaina vuonna 1976. Olen laskenut syntymästäni yhdeksän kuukautta taaksepäin ja päässyt vappuaattoon. Saattaa olla, että minut on pantu alkuun vappuaattona, joten minun on pakko olla harkittu lapsi. Vappuaatto on vuoden kaikista päivistä todennäköisin päivä, jolloin tehdään harkittuja lapsia. Siinä kun on serpentiinit päästelty,ilmapallot puhallettu ja juotu viisi litraa alkoholia, moneen iskee vauvakuume. Niin vanhempiinikin.
Minulla on kolme vuotta vanhempi sisko. Hän on myös syntynyt helmikuun alussa, joten yhdeksän kuukautta taaksepäin ja ollaan taas ajassa, jolloin tehdään harkittuja lapsia. Mene ja tiedä, mutta kun siskoni tuli katsomaan minua ensimmäistä kertaa sairaalaan, hän oli alkanut itkeä, kun en ollut päässytkään kotiin. Kun minut tuotiin kotiin, niin hän oli alkanut itkeä, että eikö minua viedäkään takaisin. Ei viety. Jaoimme saman huoneen seuraavat noin viisitoista vuotta tai ehkä reilut kymmenen vuotta minäkin sain olla siellä, mutta kun siskoni alkoi harjoitella parisuhteita, niin minun piti siirtyä leikkimään keittiöön. Ennen niitä harjotteita siskoni pussaili huoneemme seinällä olleita Dingon julisteita. Minä otin mallia ja pussailin myös, kun kukaan ei ollut näkemässä. Neumann on saanut minulta monta pusua. En minä silloin ajatellut, että hän on mies. Olen rajoittanut itseni kiinnostumaan vain toisesta sukupuolesta vasta myöhemmin, kun muutenkin alkaa rajoittamaan itseään kaikenlaisilla rajoituksilla.
Elin lapsena parisuhteen keskellä. Olen myöhemmin vasta tajunnut, että vanhempani olivat parisuhteessa, kun olin lapsi. Ajattelin silloin, että he ovat vain äiti ja isä. Ei muuta. Myöhemmin minulle kerrottiin, että he olivat myös toisiaan varten. Tai olisi ainakin pitänyt olla. Parisuhteessa he joka tapauksessa olivat. Harmittaa, kun en älynnyt seurata analyyttisesti heidän parisuhteiluaan, koska heiltä olisi voinut saada hyvää materiaalia tähän parisuhdeblogiini. Toisaalta senkin jälkeen hyvin moni juna on auttamattomasti ohittanut minut niin, etten ole ehtinyt kyytiin. Lapsena kun katseli vanhempien kanssa Dallasta ja Ihmemiestä, niin aina nolotti, kun niissä pussattiin tai annettiin olettaa, että peiton alla puuhastellaan. Sitä vain odotti, että kohtaus menisi ohi ja alettaisiin taas tappelemaan tai Bobby kuolisi ja heräisi taas henkiin. Toisaalta kun itsekseen katseli samoja pussailu ja varsinkin peitonheilutuskohtauksia, niin silmä oli hyvin kovana. Vanhempani erosivat, kun olivat olleet avoliitossa 19 vuotta. Parisuhde oli loppunut jo paljon aiemmin.

Minkä nuorena aloittaa, sen vanhana taitaa.

Hankin ensimmäisen tyttöystävän vuonna 1992. Hän oli tyttö ja hänellä oli kaikkia tyttöjen juttuja. Hiukset, pehmeä iho, vielä pehmeämmät huulet, oma huone, Rick Astleyn c-kasetti, kauniita vaatteita ja vanhemmat, jotka kävivät töissä. Hän asui kylän sillä puolella, missä vielä vanhemmat kävivät töissä. Minun puolellani kylän tehdas oli pysäytetty ja entisille työntekijöille annettu kuulakärkikynä kiitokseksi niistä kymmenistä vuosista, jotka työntekijät olivat antaneet tehtaalle. Asuimme taloissa, jotka tehdas omisti, joten 90-luvun lama näkyi joka päivä suorana lähetyksenä silmieni edessä. Työttömyyttä, alkoholia, eroja, muutama itsemurha ja lisää alkoholia. 90-luvun lama sammutti monia parisuhteita muiden tragedioiden lisäksi.
Ensimmäisen tyttöystäväni äiti oli vähän varuillaan, kun tulin vuoroin Che Guevaran ja vuoroin Nirvanan t-paita päällä hakemaan tytärtä vähän riiulle. Se oli ihanan viatonta. Tanssimme koulun diskossa hitaita, niin että väliimme olisi mahtunut kuusi muutakin paria. Istuimme hänen huoneessaan sylikkäin ja kuuntelimme Rick Astleytä kasetilta. Se oli hirveää paskaa, mutta teeskentelyn jalo taito on opittava ajoissa. Opettelimme parisuhteilua. Se oli parasta, mitä minulla silloin oli. Voitti jopa Jypin ensimmäisen hopeamitalin samalta vuodelta.
Kunnes tuli hetki, jolloin näin ensimmäistä kertaa naisvartalon edessäni alasti. Menin paniikkiin ja olin täysin aseeton näyn edessä. Mietin että mitä minun pitää tilanteessa tehdä. Hain apua muistini syövereistä, että mitä koulun terveystiedon tunneilla asiasta opetettiin ja muistin, että jotenkin se liittyy karttakeppiin, että se pitää nostaa ylös, mutta loppua en muistanut enkä löytänyt sitä karttakeppiäkään. Alaston naisvartalo oli edessäni kuin Ikean kirjahylly, jota ei vain osaa kasata, ei ainakaan ensimmäisellä kerralla, mutta yritettävä on. Reisillehän se meni ja pahasti, mutta aika kultaa onneksi muistot ja muistoissani olen se hellä, mutta lujasti rakastava mies, joka tietää mitä tekee. Heti ensimmäisellä kerralla. Ensimmäinen tyttöystäväni, olit minulle elämäni tärkein ihminen silloin. Olit pelastajani ja näytit kuinka kaunis maailma voikaan olla.

Radio Novan uutiset.

Jätin ensimmäisen tyttöystäväni, kun seuraava tyttöystävä soitti ovikelloa. En minä muista, että kumpi soitti ja kenen kelloa, mutta sen muistan, että kelloa soitettiin. Sinä seisoit baarissa tiskin vieressä ja minä näin sinut kahtena. Se oli niitä päiviä, jolloin opiskelupäivä alkoi iltakahdeksalta suoraan baaritiskiltä. Sinulla oli kämppä lähellä, kun taas minä sanoin sinulle, että on julmaa laittaa humalainen mies kävelemään vaarallisen sillan yli aamuyöllä. Tulin luoksesi. Makasimme vierekkäin sängylläsi. Söimme nuudeleita ja laitoit radion päälle, joka tunnin välein ilmoitti, että Radio Novan uutiset. Kuuntelimme monet uutiset, iltapäivään asti. Olimme vain lähekkäin, mutta vain lähekkäin. Sanoin, että tässä on tällä kertaa kaikki mitä minulta saat. Olin silloin itsevarmuutta täynnä. Sitä en kertonut, että olen liian humalassa mihinkään muuhun tai että vaikka en olisikaan, niin en vain pysty ensimmäisenä yönä antamaan itsestäni muuta tai että vähän vielä seurustelen. Se yö ja aamu oli maaginen. Se oli tulevan parisuhteemme paras yö. Seuraavana päivänä lähdin junalla toiseen kaupunkiin jättämään sen ensimmäisen tyttöystävän. Sanoin jotain etäsuhteen vaikeudesta ja erilleenkasvamisesta, mutta jätin sanomatta, että minua odottaa seuraava tyttöystävä toisessa kaupungissa, että hän tekee hyviä nuudeleita ja tuntuu muutenkin ihanalta, vaikka kuunteleekin Radio Novaa. Oli vuosi 1998 ja Jamppa Tuominen kuoli.
Toinen tyttöystäväni. Olit minulle tuolloin elämäni tärkein ihminen. Seurustelimme samalla kun opiskelimme. Se on vaarallinen yhdistelmä. +20 on muutenkin ihmiselle vaarallinen ikä ja on suoranainen ihme, että siitä ajasta selviää ylipäätään hengissä.  Muistatko, kun varastimme kaupungin pelastusveneen ja soutelimme vähän Tuomiojärvellä viinipäissämme. Muistatko sen salapaikan, jonne menimme pakoon kaikkea muuta. Entäpä ensimmäisen kerran, kun vierailimme vanhempiesi luona ja äitisi tarjosi meille itsetekemäänsä perunaviiniä ja minä oksensin sen heidän nurmikollensa. Ja se kerta, kun pidimme jatkot apteekin henkilökunnan tiloissa, jota siivosit ja sinulla oli avaimet sinne. Minä muistan sen kerran, kun kerroit minulle, että et halua enää seurustella, että haluat jotain muuta. Niin sinä minulle sanoit, mutta jätit kertomatta, että seuraava poikaystävä on soitellut kelloa. Muistatko, kun kerrottuasi sen, revin silmiesi edessä kirjoittamani rakkausrunokokoelmani. Harmittaa vieläkin, kun minulla ei ollut niistä kopioita. Olisin voinut käyttää samoja runoja seuraavalle rakastetulleni. Piti kirjoittaa uudet. Meillä oli merkilliset vajaat kolme vuotta yhdessä. Opimme paljon toisistamme, elämästä ja rakkaudesta.

Ei kannata lukea hyvää kirjaa toistamiseen.

Junamatkan päässä olit taas sinä. Me aloimme lämmittämään jo sammunutta nuotiota uudelleen. Ensimmäinen tyttöystäväni, soitit minulle, että lähdenkö katsomaan kanssasi  Smashing Pumpkinsia. Minä lähdin. Sinä näytit siltä, kun olit aina näyttänyt. Ehkä vielä kauniimmalta. Keikan jälkeen menit kotiisi. Poikaystäväsi oli siellä. Oli ihan ymmärrettävää, että et pystynyt majoittamaan minua siksi yöksi. Vietin sen yön läpi auki olevalla huoltoasemalla. Join kahdeksan kuppia kahvia ja ajattelin sinua, että miksi me emme ole yhdessä, vaikka meillä on niin paljon yhteistä. Historia esimerkiksi. Vähän ajan päästä olimme yhdessä. Muistatko ne lukuisat keikat, jolla hypimme yhdessä ja Dooriksen tahmean tanssilattian, jolla vietimme lukuisat lauantait. Muistatko, että pidimme hauskaa, mutta muistatko, että tuntui, että missään ei tunnu. Tunsimme toisemme läpikotaisin, mutta jotain jäi puuttumaan. Me olimme kuin lapsena luettu kirja, joka ei aikuisena uudelleen luettuna enää vaikutakaan niin hyvältä. Sinä tajusit tehdä ratkaisun ensiksi ja vaikka se minusta pahalta tuntuikin, niin arvostan ratkaisuasi. Ehkä meidän tarinamme kaipasi vain oikeanlaista loppua, kun se ensimmäisellä kerralla loppui äkkikuolemaan. Ole onnellinen siellä missä olet. Minä olen.

Ei väsyneenä jaksa rakastaa.

Sinä olet minun ex-vaimoni. Me menimme naimisiin, muutimme rivitaloon, jossa oli oma pieni piha ja sauna. Vauva syntyi vuonna 2006 ja ympärillämme kaikki tuntui olevan hyvin. Puitteet olivat kunnossa. Kuuntelin Samae Koskisen biisiä, joka kertoo pihakeinusta ja ajattelin, että tässähän voisi olla ja pysyä.
Paitsi.
Mietimme mikä tulisi tytölle nimeksi. Minulla oli kymmenen hyvää ehdotusta. Sinun ehdotuksesi voitti. Muistatko, kun kannoin huonosti nukkuvaa vauvaamme öisin, jotta sinä saisit nukuttua väsymyksesi pois ja lähdin sen jälkeen töihin. Näitkö kuinka väsynyt olin. Kysyitkö minuta. Muistatko kun tulin kesken työpäivän hakemaan vauvaamme neuvolaan, kun sinä et halunnut tai uskaltanut lähteä bussilla. Muistatko, kun iltaisin istuimme kahdestaan sohvalla ja pidimme toisiamme lähellä ja kerroimme teoillamme ja sanoillamme, kuinka tärkeitä olemme toisillemme.
Niin, sitä minäkään muista.
 Ei väsyneenä jaksa rakastaa. Halkaisimme sängyt puoliksi ja veimme ne eri huoneisiin. Samassa huoneessa olimme vielä kauempana toisistamme. Parisuhde ei toimi ilman toisen ihmisen arvostamista. Se pitää sanoa ja näyttää. Me emme tehneet sitä. Lopulta sänkymme olivat eri asunnoissa. 
Minä haluan rakkautta, puhdasta rakkautta. Ilman sitä ei ole mitään. Ne puitteet, jotka meillä oli muuttuivat yhdentekeviksi. Lapsia varoitetaan hyppäämästä tuntemattomaan veteen, koska pinnan alla voi olla kalliota tai muuta kovaa. Siinä voi käydä huonosti. Joskus vain on hypättävä. Tuntea se vapaus, kun tippuu kohti tuntematonta vettä. Hyppäsin senkin uhalla, että halvaannun ja menetän kaiken. Päätin ottaa riskin, koska janosin rakkautta, sitä samaa tunnetta, joka kihelmöi kropan sisässä silloin kuin antoi tytölle ensimmäisen kerran suudelman.

Me neroja oltiin, sä tiesitkö sen, me keksimme rakkauden.

Vedessä minua ei odottanut kallio vaan Vedenneito. Se vei minut järven läpi saareen, jossa oli pieni mökki, jonka sisällä oli kynttilöitä ja telkkari, josta tuli Livin ohjelmaa. Mökki piti sisällään pienen keittiön ja Vedenneito sanoi minulle, että tee meille iltapalaa. Vedenneito asettui telkkarin eteen ja minä kokkasin meille illallisen, jota nautimme kynttilöiden ja telkkarin valon loisteessa. Minulla oli kevyt olo ja tunsin olevani kotona, jossa ei tarvitse kävellä kynnyksien päältä. Vedenneito riisui suomunsa ja kiherteli korvaan jotain kiinnostavaa. Minä sanoin, että ensimmäisenä yönä haluan vain olla sinun lähellä. En pysty muuhun. Olen irtosuhdevammainen. Vedenneito rauhoitteli minua ja sanoi, että me olemme parisuhteessa ja vieläpä siinä vaiheessa parisuhdetta, että toimin kuin sähkösauna. Nappulasta vain päälle ja kohta löylytellään. Myöhemmin, kun parisuhteemme etenee, muutun puusaunaksi, joka pitää sytyttää sytytyspaloilla tai tuohilla ja pitää huoli siitä, että pesä ei pääse sammumaan. Ja usein pitkässä parisuhteessa käy niin, että kiuas ei syty, ei sitten millään, vaikka mies luuleekin, että on saanut sen sytytettyä. Sitten hän sanoi, että sähkösauna tuntuu aluksi paremmalta, mutta kun pääsee puusaunan syleilyyn, ei muuta enää haluakaan. Ymmärsin mistä hän puhui ja esitin toiveen, että voisiko kuitenkin ajatella niin, että edes joka neljäs vuosi Vedenneito voisi toimia kuin sähkösauna. Silloin järjestetään jalkapallon mm-kisat ja vähän ennen taukoa voisi laittaa saunan nappulasta päälle ja löylytellä tauon aikana. Niinä vuosina, kun ei tule jalkapallon mm-kisoja, voisin repiä niitä tuohia. Teimme diilin.
Olen istuskellut vedenneidon kanssa mökissä pian kolme vuotta. Menimme naimisiinkin. Pihalla ollessani revin kaikista puista tuohet. Minä rakastan vedenneitoani. Me olemme neroja. Olemme keksineet rakkauden. Ehkä te tiedätte ja jos ette tiedä, niin suosittelen.

Jokainen parisuhde ja eletty vuosi valmisti minua tähän. Olen nyt valmiimpi kuin koskaan. Olen nyt varmempi kuin koskaan. Mikään parisuhteeni ei ole ollut turha, päinvastoin olen jokaisesta oppinut jotain, olen jokaisesta saanut jotain ja olen jokaisesta menettänyt jotain.
Olen oppinut ainakin sen, että rakkaus on tasa-arvoista. Parisuhde on tasa-arvoista. Pitää antaa yhtä paljon kuin saa ja saada yhtä paljon kuin antaa. Ei pidä jäädä liikaa voitolle tai tappiolle.
Nykyinen vaimoni, olet minulle elämäni tärkein ihminen tyttäreni kanssa juuri nyt ja elämäni loppuun asti. Niin minä toivon ja niin minä aion elää, että toiveeni toteutuu.
Lähden repimään tuohta puista.

http://www.youtube.com/watch?v=dQw4w9WgXcQ


http://www.youtube.com/watch?v=9XGLwRn6jjw


maanantai 10. kesäkuuta 2013

10. Luku

Makuuhuoneessani nukkuu vieras nainen/ makuuhuoneessani nukkuu vieras lapsi.


Makuuhuoneessani nukkuu vieras nainen.


Päiväkodin pihassa juoksee lauma äänekkäitä lapsia samanlaisissa talvihaalareissaan. Kävelen hiljaa lapseni selän taakse ja nostan hänet syliini, ajatellen yllättää hänet. Juuri kun olen saanut lapsen nostettua, kävelee lapseni eteeni kysyvä katse silmissään. Olen napannut pihasta väärän lapsen syliini. Lasken lapsen nopeasti alas ja vaihdan omaan lapseeni. Vilkuilen ympärilleni, että näkikö hoitajat. Varmasti näki. Ajattelen, että ehdotanko heille, että laittavat lapsille nimilaput selkään, että vanhemmat tuntevat omansa heitä hakiessa. He ovat samanlaisissa talvihaalareissaan ja samankokoisina miltei mahdotonta erottaa toisistaan.
Lapsi, parisuhteen kaunein ilmentymä, rakkauden hedelmä. Rakastan lastani. Olemme kokeneet yhdessä paljon. Tuhansia tunteja leikkipuistoja, uimahalleja, iltapesuja, iltasatuja, aamukiukkuja ja yhden eron.
Olen eronnut lapsen äidistä.

Se oli lauantai. Lapseni syntyi, niinkuin useammat lapset syntyvät. He päästävät ensimmäisen parkaisun heti ympäröivän maailman nähtyään. Maailma on uusi kohtu, jonka sisässä lapsen on pärjättävä seuraavat noin 80-vuotta. Vähemmästäkin parkaisee. Lapsen syntymä on yksi elämän kauniimmista asioista. Samalla kun äiti kivun ja tajunnan tuolla puolen taistelee lasta ulos itsestään, maalailee isä vieressä tilanteesta kaunista runoa.Tilanne on kieltämättä epäreilu. Sitten on tuoreita isiä, jotka osaavat valita juuri ne oikeat sanat tilanteeseen, kuten isä, jonka osastolla kuulin sanovan vaimolleen, että minä en sitten lastenvaunuja työnnä. Se ei ole miesten homma. Hienosti oli mies kuitenkin ottanut vastuun lapsen alkuunpanemisessa. Se on kai hänen mielestään miesten homma.

 Vauvan postittaminen kotiosoitteeseen tuokin sitten aivan uuden alun arkeen ja parisuhteeseen. Jos tässä kohtaa parisuhde ei ole kunnossa, tippuu maa jalkojen alta hyvin nopeasti ja arkeen jää rimpuilemaan yhden köyden varaan. Arjesta tulee pelkkää suorittamista. Ilo lapsesta peityy ahdistuksen ja väsymyksen verhon taakse. Päämääränä on selvitä päivästä kunnialla läpi. Tehdään ne velvoitteet ja pakot, jotka pitää tehdä, mutta muuhun ei jää energiaa. Parisuhde jää luonnollisesti vauva-arjen varjoon, niin se vain menee, mutta tilanne jää helposti päälle ja parisuhde muuttuu ajan myötä pelkäksi vanhemmuudeksi, jolloin miehestä ja naisesta kuoriutuu isä ja äiti myös toisilleen. Parisuhde ei toimi jos samaa vanhemman roolia käyttää myös puolisoonsa kohtaan. Rakkaus, parisuhde ja seksuaalisuus katoaa. Kodista tulee työmaa, jossa puurretaan kiitettävästi arjen eteen, mutta nainen ja mies kadottaa toisensa ja niiden uudelleen etsiminen on usein liian myöhäistä.

 Ehkä me ei edes etsitty. Päinvastoin me lähdimme entistä kauemmaksi. Päätimme, että alamme nukkua eri sängyissä, jotta saisimme nukuttua paremmin. Sekin tilanne jäi päälle ja yhtenä aamuna lähtiessäni töihin, katsoin sinua kohti ja ajattelin, että makuuhuoneessani nukkuu vieras nainen. Ja vaikka sinussa olisi ollut selässä nimilappu, en olisi tunnistanut sinua silti.

Se oli lauantai. Luin lapselleni iltasadun, pakkasin reppuni ja suljin oven takanani. Aukenisi taas uusi sivu elämässä, tulisi uudet tuulet, tulisi syyllisyys, tulisi eroperheen arki ja ongelmat, tuli bussi, jonka penkillä katsoin, kuinka nuoret rakastavaiset nojailivat toisiinsa onnellisen tietämättöminä siitä, mitä maailma vielä toisi heidän eteensä.


Makuuhuoneessani nukkuu vieras lapsi.

Jos muutat kanssani yhteen, meitä on siellä kolme. Minulla on lisänumerona tämä lapseni. Minun lisäkseni saat elämääsi lapsen, minun lapseni. Kun hän on meillä, voi hän olla meidän molempien, jos haluat niin. Sinä jaat arjen meidän kanssamme. Ei siinä ole vaihtoehtoa. Mikään ei tule yllätyksenä. Te tutustutte pikku hiljaa ja luotte toisinne suhteen, mikä ikinä se onkin. Sehän riippuu hyvin paljon itsestä. Minä ymmärrän, että se ei ole aina helppoa, että joutuu kasvattamaan jonkun toisen lasta. Viettämään aikaa jonkun toisen lapsen kanssa ja jakamaan kotinsa jonkun toisen lapsen kanssa. Ymmärrän sen, kun sanoit, että makuuhuoneessani nukkuu vieras lapsi. Valinta on kuitenkin tehty ja sen kautta tahtotila kaiken onnistumiselle on olemassa.

Uusperheessä se, joka ei ole lapsen vanhempi on kuitenkin lapselle aikuinen. Aikuinen edustaa lapselle turvaa ja esimerkkiä. On toki aikuisia, vanhempia, joilla ei ole mitään tekemistä termin aikuisuus kanssa, mutta rajaamme heidät nyt pois tästä. Lapsi ottaa mallia aikuisesta. Siksi uusperheessa eivanhemmankin on otettava vastuu. Hänen on oltava turvallinen aikuinen. Vanhemman roolia ei tarvitse ottaa. Roolin voi määritellä yhdessä puolison kanssa ja rooli voi muotoutua vuosien myötä, kunhan turvallisen ja luotettavan aikuisen rooli alkaa alusta pitäen. Jokainen uusperhe käy läpi uusperheen arjen haasteet, mutta kulmat hioutuvat ja parhaimmillaan uusperhe-elämä on ihan normaalia perhe-elämää.

Meillä on koko elämä aikaa tutustua toisiimme. Viettää aikaa toistemme kanssa ja muovautua perheeksi. Meillä on hyvä alku. Aina kun teemme kolmistaan jotain, minulla on tunne, että minulla on tässä nyt kaikki. Mitään ei puutu. Me olemme niissä tilanteessa perhe. Me olemme perhe myös niissä tilanteissa, jossa kaikki ei sujukaan luontevasti, jolloin minusta tuntuu siltä kuin joku pyörittäisi puukkoa sisälläni. Olen lapseni suhteen herkkä, haavoittuva. Olen hänen isä. Minun kuuluukin tuntea pikkuisen yli. Minä olen saanut sinulta tukea alun syyllisyyden tunteisiini. Niihin rajuihin väitteisiin, että olen hylännyt lapseni, vaikka vain lähdin huonosta parisuhteesta. Olen siitä tuesta ikuisesti kiitollinen.

Kun huomenna herään ja lähden töihin, niin katson makuuhuoneeseen ja näen siellä sinut ja ajattelen, että makuuhuoneessani nukkuu elämäni rakkaus.
Kun viikonloppuna nukumme yhdessä makuuhuoneessa, sinä, lapseni ja minä, niin yöllä herätessäni ajattelen, että makuuhuoneessani nukkuu meidän perhe.
Meidän makuuhuoneessamme.
 Meidän perhe.

 maj karma-rukous

 placebo-song to say goodbay


  




perjantai 7. kesäkuuta 2013

9. Luku

Parisuhteen kymmenen käskyä.


Liika vapaus on vaarallista tai liika vapauden kaipuu on vastuun pakoilua. Ainakin jos puhutaan parisuhteesta. Sillä pitää olla tietyt säännöt, jotta se tuntuisi hyvältä ja turvalliselliselta. Säännöt luo pohjaa sille tunteelle, että voi rauhassa parisuhteilla tarvitsematta olla koko aikaa varpaillaan. Ajattelin soveltaa parisuhdetta kymmeneen käskyyn. Siihen ala-asteelta tuttuun raamatun kymmenkohtaiseen sääntöpykälään. Se piti opetella ulkoa ja sittemmin unohtaa. Jos leikitään ajatuksella, että parisuhde on jumalan asemassa tässä kokeilussa ja sen ympärille tehdään käskyt. Katekismus esille ja lähdetään luomaan parisuhteen kymmentä käskyä.

1.Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Parisuhteen selkäranka on kyky ja halu sitoutumiseen. Vanha viisaus, että kun jotain uutta tulee elämään, jostain vanhasta on luovuttava, pitää parisuhteen kohdalla paikkaansa. Parisuhde on sinun jumalasi, jota sinun pitää palvoa ja antaa sille aikaa. Parisuhteen alkuhuuman hälvettyä ajautuu helposti tilanteeseen, jossa parisuhde on kyllä olemassa, mutta se pysyy paikallaan, ei kehity, ei kasva, eikä toimi. Siitä tulee itsestäänselvyys, jonka kuvittelee pysyvän itsestään pystyssä tekemättä sen eteen juuri mitään. Toimiva parisuhde vaati yhdessäoloa, yhteistä aikaa, yhteisiä harrastuksia ja yhteisiä päämääriä. Ilman halua sitoutumiseen yhteiselle hyvälle, parisuhteen voi unohtaa.
Tämän voisi ajatella myös niin, että minä olen sinun parisuhde, sinulla ei saa olla muita parisuhteita. Itselläni nuoruudessa kaksi parisuhdetta erotti toisistaan kaksi tuntia kestänyt junamatka.

2.Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.

Ainoa hyväksyttävä syy aloittaa parisuhde ja olla parisuhteessa on rakkaus. Parisuhdetta ei pidä käyttämän omiin itsekkäisiin tarkoitusperiin. Ei ole oikein vanhan kuolemansairaan lesken vikittely tai parisuhteen pitäminen väkisin hengissä hankkimalla lapsen puhaltamaan väljähtyneeseen parisuhteeseen uutta potkua. Parisuhde voi toimia myös ponnahduslautana uralle tai se voi toimia hissinä parempaan elintasoon. Siteeraan tässä erästä nimetöntä henkilöä, joka kommentoi omaa pettämistään eräällä netin keskustelupalstalla: ` Mieheni ei huomioi minua enkä saa häneltä hyvää seksiä, siksi haen seksiä muualta, mutta haluan tehdä sen mieheltäni salaa, koska saan häneltä kuitenkin elämään perusturvallisuutta, enkä halua luopua siitä`.
Yksinkertaista, hyvä elintaso ja hyvää seksiä, mutta vain eri miehiltä. Ja mitä puhutaan, että kaikkea ei voi saada?

3. Pyhitä lepopäivä.

Voisiko tämä olla, että pyhitä parisuhde.  Samalla kun sitoutuu parisuhteeseen, sitoutuu siihen, että siitä tulee elämän tärkein asia, jonka edelle ei anna minkään mennä. Antaa sille sen arvon, joka sille kuuluu. Antaa kumppanilleen sen arvon, joka hänelle kuuluu. Pyhitä kumppanisi. Arvosta häntä sellaisena kuin hän on, äläkä yritä muovata hänestä sellaista, jollaiseksi haluaisit hänen muuttuvan. Yksi plus yksi on aina kaksi. Aina. Parisuhde muodostuu kahdesta persoonasta, jotka ei muutu yhdeksi koskaan. Opi kumppaniltasi. Anna hänen tuoda oma maailmansa suhteeseenne ja ime siitä jotain itseesi. Parisuhde on parhaimmillaan silloin kun molemmat on avoimia oppimaan toisiltaan ja hyväksymään toisensa keskeneräisinä. Pyhittäkää toisenne. Antakaa tilaa.

4.Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Parisuhteeseen tullaan kahdelta suunnalta. Molemmilla on takanaan historiaa, elettyä elämää. Molemmilla on omat tapansa, tottumuksensa, muistonsa, ilonsa, surunsa, pelkonsa, virheensä ja traumansa. Historia muovaa ihmistä. Historia tekee ihmisen. Kaikki mitä me lapsuudessamme ja nuoruudessamme koemme, rakentaa meistä sellaisia kuin olemme nyt. Kaikki meidät on kasvatettu tai jätetty kasvattamatta. Se näkyy meissä. Kaikki meistä on kokenut iloja, suruja, pettymyksiä ja onnistumisia. Se näkyy meissä. Meissä näkyy eletyn elämän jäljet ja kun aloitamme parisuhteen, tuomme ne kumppanimme eteen ja siinä kohtaa kumppanin on kunnioitettava historiaa, sitä mikä kulkee kumppanin mukana ja hyväksyttävä kumppani sellaisenaan elämäänsä. Pidettävä huoli siitä, että kumppani ei koskaan koe rakkaammaltaan riittämättömyyden tunnetta. Kunnioita isääsi ja äitiäsi voisi luovia parisuhteessa tarkoittamaan, että kunnioita kumppanisi elettyä elämää. Tämän voi ymmärtää myös niin, että kunnioittaa aiempia parisuhteitaan ja pyrkii olemaan tekemättä samoja virheitä uudestaan.

5. Älä tapa.

On asioita, jotka nakertavat parisuhteen perustuksia.  Ne on jo aiemmin esiin tulleet kunnioituksen puute ja epärehellisyys. Toisen selän takan puuhastelu. Tappavaa on myös toisen huomiotta jättäminen. Se, että ei huomioi kumppaninsa haluja, toiveita ja tarpeita. Itsekkyys on parisuhteessa tappavaa. Jatkuva oikeassa olemisen tarve ja kumppanin jatkuva vähättely ja nälviminen. Henkinen väkivalta. Fyysinen väkivalta.

6. Älä tee aviorikosta.

Tämä oli ennen älä tee huorin. Älä tee aviorikosta kuulostaa rajummalta. Rikos. Saako merkinnän rikosrekisteriin jos tekee aviorikoksen? Joutuuko kolmesta aviorikoksesta vuoden sisään luovuttamaan rikosvälineensä valtiolle joksikin ajaksi? Jos tekee aviorikoksen, niin onko aviorikollinen? Julmaa, mutta julma on tekokin. Seksuaalisuus on ihmisen herkimpiä kohtia. Siksi pettäminen on parisuhteen yksi julmimmista ilmenemismuodoista. Siinä loukataan ihmisen syvintä olemusta, ihmisyyttä. Pettäminen jättää petettyyn pitkät, veriset jäljet. Se on itsekkäin ja raukkamaisin teko, jonka voi kumppanilleen suhteessa tehdä. Pettäminen on helppoa. Sitä voi käyttää tapana sanoa kumppanilleen, että haluaa parisuhteelle pisteen. Pettämisellä voi hakea vastapainoa haalistuneeseen parisuhdeseksiin. Pettäminen voi kummuta ihmismielen syvistä onkaloista ja ei itsekään oikein tiedä syytä pettämiselle. Se voi olla hetken huumaa, jonka seurauksia ei edes ajattele. Itsekästä se joka tapauksessa on. Helvetin itsekästä. Tiedän sen siksi, että olen siihen itsekin syyllistynyt ja ollut kohteena. Itsekkyyttäni ja raukkamaisuuttani. Silloin joskus, mutta kuitenkin. Uskottelen itselleni, että ihminen pettää silloin, kun parisuhteessa on jotain peruuttamattomasti pielessä. Se, että ylipäätään ajautuu tilanteeseen, että pettäminen on vaihtoehto, johtuu omasta huonosta parisuhteesta. En tiedä onko näin, vai onko parisuhdeseksi vain niin tylsää ja parisuhteilijat niin laiskoja, että eivät halua yhdessä sitä parantaa ja panostaa siihen. Suomeenkin on rantautunut pettämissivusto Victoria Milan. Siinä parisuhteessa olevat henkilöt voivat laittaa deitti-ilmoituksen satunaisen seksin toivossa. Suomessa palvelimella on 80.000 käyttäjää. Me elämme aviorikollisten keskellä. Haluan uskoa toiseen jumalaan, että parisuhdeseksistä voi saada niin maittavaa, että vieras vilja ei lakoa.

7. Älä varasta.

Kumppanisi ei ole sinun omaisuuttasi. Kumppanille pitää antaa omaa aikaa. Oma elämä. Kaikkea ei voi eikä pidä jakaa. Liika ripustautuminen on turmiollista.  Pitää luoda rajat, joiden sisällä liikkua ajankäytön suhteen. Sopivasti parisuhdetta, sopivasti omaa elämää. Kuitenkin niin, että molemmat on tyytyväisiä ja että ei mennä vain sen toisen, vahvimman ehdoilla. Kumppaniaan ei saa varastaa. Häntä pitää vain rakastaa.

8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Kumppanisi on sinulle elämäsi tärkein ihminen mahdollisen lapsesi lisäksi. Se pitää muistaa aina. Kumppanille pitää tehdä mahdollisimman hyvää, olla hänelle hyvä ja pyrkiä siihen, että omilla teoillaan ja sanoillaan ei loukkaa tai satuta häntä. Kumppanisi on sinulle elämäsi tärkein ihminen. Pitää käyttäytyä sen mukaisesti.

9.Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

Teen tunnustuksen. Minä olen saanut nykyiseltä kumppaniltani hänen omaisuuttaan. Olen jopa tavoitellut sitä. Olen hänen siivellään saanut hänen facebook-kavereistaan 40 itselleni. Haluan vielä lisää. Olen kyltymätön niiden suhteen. Olen myöskin ajanut hänen autollaan.Satoja kertoja. Olen rikkonut muitakin käskyjä elämäni aikana, mutta nykyisen kumppanini kanssa ainoastaan tätä. Toistaiseksi.

10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Kesähelteet ovat saaneet aikaan sen, että kaupunkikuvaan ovat tulleet vähäpukeiset ihmiset. Katselen heitä. Minusta on mukavaa katsella ihmisiä, varsinkin jos he ovat pukeutuneet kauniisti ja vähäisesti. Kaikki katselee. Se on harmitonta. En ymmärrä ihmistä, joka kääntää katseen taivaaseen tai lyhtypylvääseen, kun joku kaunis ihminen kävelee vastaan helteisenä kesäpäivänä. Minä katselen. En siinä tavoittele lähimmäiseni puolisoa enkä karjaa enkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Kauneudelle pitää antaa arvo ja sille, että suomessa on vain kaksi kuukautta aikaa pukeutua vähäisesti. Kuten eräs kaverini minulle kirjoitti: `parisuhteessa on hienoa se, että voi katsella tyttöjä ilman peililaseja ja jakaa se ilo kumppaninsa kanssa`. Juuri näin. Siinä lauseessa on paljon ymmärrystä parisuhteeseen ja rakkauteen.



Jokainen meistä rikkoo käskyjä, sääntöjä ja lakeja. Se on inhimillistä. Inhimillistä on myös se, että pyrkii olemaan rikkomatta. Miksi loukata häntä, jota eniten rakastaa? Miksi rikkoa hänen maailmansa ja luottamuksensa? Se riittää, että sitoudumme toisiimme. Olemme toisillemme hyviä ja teemme maailmastamme kauniimman. Joka päivä. Sen voi tehdä yhdellä pienellä kosketuksella tai yhdellä kauniilla sanalla. Kunhan sen vain tekee.

 Kannattaako tunnustaa jos pettää?

https://www.ashleymadison.com/