maanantai 30. joulukuuta 2013

Kiitos lukijoille.

Havaintoja parisuhteesta-blogi on tällaisenaan tullut finaaliin. Jatkan aiheesta uudella blogillani tammikuussa. Jos haluatte antaa palautetta blogistani, niin sen voi tehdä joko sähköpostilla pekkalumela@gmail.com tai facebookissa sivustolla havaintoja parisuhteesta.

Kiitos että olette lukeneet.

40. Luku ( viimeinen luku)


Ympäri mennään, yhteen tullaan.


Lehti kertoo korealaisen miehen menneen naimisiin tyynynsä kanssa ( IS 5.3.2010) . Artikkelissa mies kertoo ensin vieneensä tyynyn vuoristorataan, jonka jälkeen matka jatkui kohti illallista. Ravintolasta kerrotaan, että pari oli tilannut pastaa. Maailmalta kuuluu myös uutisia, jossa miehet ja naiset ovat ottaneet kumppanikseen nuken. Suomalainen Mika kertoo oman tarinansa lehdistölle. Hän hankki kumppaninsa netistä. Kumppani postitettiin hänelle kotiosoitteeseen ja postikuluineen kumppani maksoi 1500 euroa. Mika on korkeakoulutettu ja hyvässä ammatissa toimiva suomalainen mies. Hän avautuu kumppanin valinnastaan sen verran, että ujous ja huonot kokemukset saivat hänet siirtymään kohti nukkeavioliittoja. Nukkekumppaninsa kanssa Mika uskaltaa olla oma itsensä ja pelko hylkäämisestä ei täytä päiviä. Nukke ei myöskään ole päivittäin kertomassa, miten Mikan kuuluu elää ja miltä näyttää. Entäpä nuken pää. Se ei ole koskaan kipeä.  Sen artikkeli ja Mika jättää kertomatta, minkälainen oli tunnelma Mikan vanhempien luona, kun hän vei uuden kumppanin heidän luoksensa ensimmäisen kerran näytille. Olisipa ollut kärpäsenä katossa.

Tuntemani nainen kertoi kyllästyneensa parisuhteisiin. Hänen tarinansa on tyypillinen. Nuoruudessa haluaa kokeilla kaikkea. Nainen halusi kokeilla parisuhdetta, koska kaikki puhuivat siitä ja tuntui, että kaikki muut olivat jo kokeilleetkin sitä. Nainen antautui miehelle. Nainen päätti lujasti, että kokeilu jäisi kertaluonteiseksi, mutta aine vei mennessään. Ensin vain pussailtiin, jonka jälkeen siirryttiin vahvempiin tekoihin ja kohta jo sekakäytettiin päivittäin parisuhdetta. Tuloksena avoliitto, avioliitto, kaksi lasta, kaksi autoa, asuntolaina, päivätyö, sukulaisten vierailut, päiväkodin joulujuhlat, perhealbumit...Nainen oli koukussa. Avioliitto tuli vaiheeseen, johon avioliitot usein tulevat. Kaikkea oli kaksi. Miehellä ja naisella oli omat autot, joita he ajoivat ilman toista. Liian isossa kodissa oli kaksi televisiota, joita katsottiin yksin eri huoneissa. Sänkyjä hankittiin kaksi tekosyystää, että saa helpommin nukuttua toisen kuorsaukselta. Vierotusoireet olivat hirvittävät. Avioliitossa oltiin kuin luterilaisessa kirkossa, tavan vuoksi. Ehkä yksinäisyyden pelosta tai koska niin kuului vain olla. Nuoruuden kokeilu oli muuttunut aikuisuuden helvetiksi. Irtipääseminen oli tuskaa. Nainen on ollut nyt kuivilla muutaman vuoden. Pieni muutaman kuukauden hairahdus tapahtui vuosi sitten, mutta sen jälkeen nainen on pysynyt vahvana. Hän on varmistunut ajatuksesta, että kumppania ei tarvitse yhtään mihinkään. Talous on kunnossa ilman toistakin. Kukaan ei ole ryyppäämässä eikä pieremässä sohvannurkalla. Omat sormet ja kaalimato.com hoitaa fyysisen rakkauden tarpeet. Nainen on onnellinen, että kukaan ei ole määrittelemässä hänen elämäänsä. Ei koskaan enää.

Meidän ei tarvitse olla enää kosketuksissa ihmisen kanssa. Miettkää kuinka hienoa. Nukke tai dildo tyydyttää seksuaaliset tarpeemme. Netissä voi shoppailla niin, että ei tarvitse kohdata ihmistä. Netissä voi hoitaa pankkiasiat, ilman yhdenkään ihmisen väliintuloa. Yhä useampi tekee työnsäkin netitse. Ei tarvitse kärsiä työkavereidensa läsnaolosta. Koko maailma omissa käsissä ilman toisen ihmisen likaisia ja vaativia käsiä. Puhumattakaan käsistä, joihin omilla käsillään tarttua. Parisuhde merkitsee luopumista, kompromisseja, täydellistä antautumista, sitoutumista ja nöyryyttä. Kuka sellaista kaipaa. Pitäisi kysyä toisen mielipide. Pitäisi ottaa toinen huomioon. Pitäisi uskaltaa koskettaa ja antautua kosketeltavaksi. Pitäisi hyväksyä erilaisia maailmankuvia. Pitäisi päästää toinen ihminen lähelleen, sisälleen. Pitäisi astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Pitäisi osata luopua saadakseen. Pitäisi uskaltaa rakastaa. Pitäisi uskaltaa rakastaa enemmän. Pitäisi tulla vastaan, antaa periksi, kuunnella, ymmärtää, suvaita, vaatia. Pitäisi uskaltaa tuntea. Antaa luvan itselleen olla heikko. Näyttää se toiselle. Pitäisi uskaltaa antaa ison osan elämästään ja itsestään toisen käsiteltäväksi ja luottaa siihen, että se toinen ei riko sitä palasiksi. Uskaltaa. Pitäisi uskaltaa. Uskaltaa elää. Miksi pitäisi nostaa rima korkealle kun sen pystyy helpommin ylittää matalalta. Ehkä elämälle ja rakkaudelle antautuminen toisi mukanaan tunnehuippuja ja laskuja. Huippuja ja laskuja. Eikö helpompaa olisi jos tunnekäyrä olisi kokoajan tasainen. Suora viiva. Samanlainen kuin kuolleen sydänkäyrä.

Parisuhde. Kumppani. Peili, joka kertoo minulle kuka olen. Kaikki ne hetket, jolloin vieritämme ostoskärryjä Prisman käytävällä ja seison kurkku kädessä tietämättä mihin kohtaan kärryä sen voi laskea. Ne hetket, kun seison keittiössämme kulho kädessä tietämättä mihin kaappiin sen laskea. Se hetki, kun tajuaa olevansa parisuhteessa sekä mies että nainen ja huomaavansa, että sukupuolella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Kaikki ne yhteiset harrastukset, joita emme voi yhdessä harrastaa kilpailuviettimme takia. Ne puheet yhteisestä päätöksestä, kun seison toinen jalka koirankusessa olohuoneen lattialla. Kaikki ne yhteiset riitamme, kun pyytelen anteeksi ennen kuin riita on kunnolla edes alkanut. Kaikki ne parisuhteeni hetket. En suostu vaihtamaan niistä mitään pois.

Puhumattakaan siitä kun katseemme kohtaa. Katseissamme näkyy ne sanat, joita ei tarvitse sanoa. Siinä näkyy parisuhteen olemus. Tieto ja tunne siitä, että elämällä on merkitys.

Ehkä Olavi Uusivirta osaa kiteyttää tämän kaiken yhdellä biisillään ja videollaan.

olavi uusivirta-kaiken jälkeen olet kaunis

cmx- meidän syntimme

pariisin kevät-odotus

Kiitos kaikille lukijoille tähän astisesta! Tammikuussa jatkuu parisuhdeblogini dokumentaarisemmalla otteella. Kiitos.

tiistai 24. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

24. joulukuuta

`Eikö ensi vuonna voitas mielummin tarttua kiinni kuin irrottaa ote´?


Iloa, riemua ja rajatonta rakkautta jouluun!
Kiitos.
Erityinen kiitos tykkääjille.
Pus.




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

perjantai 20. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

21. joulukuuta


Luontokuvaajat väijyvät kohdettaan usein jopa päiviä saadakseen haluamansa kuvan. Parisuhdekuvaajalla on sama. Väijyin tämän kuvan saadakseni kolmisen kuukautta keittiön maustekaapissa, kunnes eräänä sateisena iltana onnistuin. Erittäin harvinainen tapahtuma parisuhteessamme,vaimo hämmentämässä puuroa, on ehdolla vuoden parisuhdekuvaksi 2013.






torstai 19. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

20. joulukuuta

Löytyi kone, jolla sai imaistua sisälleen vähän rakkautta. Sitä riittikin melkein koko iltapäiväksi.




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

19. joulukuuta

Meillä on saunavuoro. Kun menen sinne yksin, minulla on mukana pyyhe, shampoo ja pefletti. Kun menemme kahdestaan, meillä on mukana useita kiloja painava matkalaukku. Laukussa on esimerkiksi noin 67 purnukkaa. Kuvassa kasvoihin menevät rasvat. Loppuun vartaloon tarvitsee tietenkin omansa.




39. Luku


Kun haikara lentää ohi.


Puiston keinu liikkuu vielä tyhjänä edestakaisin. Lapsi juoksee kohti äitiään, joka odottaa kärsimättämän näköisenä lastansa puiston toisella reunalla. Ympäriltä kuuluu lasten huutoa, naurua ja itkua. Vanhemmat tulevat hakemaan lapsiansa päiväkodista. Kävelen pihan ohi. Näen vanhempien työpäivän rasittamat katseet. Näen heidän arjen painosta painuneet ryhtinsä ja ajattelen, että tietävätkö he edes kuinka onnekkaita ovat.

Itkin taas koko eilisen. Minulla oli aamulla hoidot. Viidentoista minuutin toimenpide tuntui viikolta. Mietin voiko kipuun kuolla. Ulkona leijaili talven ensimmäiset lumihiutaleet ja ne tuntuivat kuin lupaukselta laskeutumalla pumpulinpehmeästi kasvoilleni tullessani pihalle.
Luin lehdestä, että syntyessään ihmislapsi joutuu elämän pitkään putkeen. Ajattelin, että meidän lapsi pääsee putkeen jo hedelmöittämisen hetkellä.

Mieheni pitää minua lähellä. Istun raskaustesti kädessäni ja itken. En voi muutakuin itkeä. Kaikki se hoitojen aiheuttama kipu. Kaikki se toiveikkuus, että nyt tämä onnistuu valuu kyyneleinä ja epätoivona vessan lattille. Minulla on toisessa kädessä mieheni käsi ja toisessa negatiivinen raskaustesti. Talven ensimmäiset lumihiutaleet ovat jo sulaneet ja silmiini osuu uutisotsikko, jossa kaksivuotias lapsi on jätetty ulos pakkaseen miltei kuolemaan. Huudan, että minkälainen on jumala, joka antaa lapsen syntyä vanhemmille, jotka voivat tehdä lapselleen ihan mitä vain. Huudan, että minkälainen on jumala, joka ei anna lasta meille, jotka sitä oikeasti haluavat. Missä on oikeudenmukaisuus. Mistä meitä rangaistaan.

Luen naistenlehteä, jossa julkkisnainen kertoo tulleensa kokonaiseksi saatuaan lapsen. Hän sanoo artikkelissa tajunneensa ensimmäisen kerran, miltä tuntuu olla nainen, vasta saatuaan vauvan ensimmäistä kertaa rinnoillensa. Luen miehestä, joka kertoo miten lapset ovat antaneet tarkoituksen hänen elämälleen. Tarina tarinan perään onnellisia lapsiperheitä. Tarinoita, kuinka rakkautta voi tuntea puhtaimmillaan vain omia lapsiaan kohtaan. Tulen surulliseksi lukiessani niitä. Mietin, eikö minusta koskaan tule kokonaista naista, että olenko jotenkin vajaavainen naisena kun minulla ei ole lasta.

No, joko on siementä pistetty itämään, kysyy sukulaismies omasta mielestään vitsikkäänä mieheltäni. Olemme vaivaantuneita. Ei mies pahaa kysymyksellään tarkoita. Hän ei vain tiedä. Emme halua kaikille kertoa. Mitä he sillä tiedolla tekisivät. Lähipiiri alkaisi säälimään ja utelemaan asiasta. Tuntuisi, että asia olisi koko ajan esillä. En halua miettiä sitä koko ajan. Elämässä on niin paljon muutakin. Hyvää.

Ollessani lapsi, äitini luki minulle satua haikarasta, joka toi lapsia perheisiin. Haikara kuljetti pientä nyyttiä nokassaan ja laskeutui talon pihaan ja jätti nyytin oven takse. Sieltä nyytti löydettiin ja perheeseen tuli taas uusi vauva. Rakastin sitä satua. En suostunut kuulemaan iltaisin muita satuja. Odotin pikkutytön innokkuudella, että kasvaisin isoksi ja haikara toisi meidänkin perheeseen vauvoja. En tuolloin tiennyt, että haikarat voivat lentää joidenkin talojen ohi.

Vietämme mieheni kanssa iltaa. Katsomme televisiota ja olemme lähellä. Mieheni rakastaa minua. Tiedän, että hän pitää minua kokonaisena. Niin minä olenkin. Me olemme vain pari, jonka on vaikea saada lapsi. Me olemme yhdessä tässä. Me olemme perhe. Meillä on hyvä elämä. Meillä on toisemme ja tunnemme puhdasta rakkautta toisiamme kohtaan. Kukaan ei vie sitä pois. Ja me kuuntelemme sitä Pariisin Kevään laulua, jossa lauletaan, että ei, ei sanota elämälle ei, annetaan sen virrata, niin kuin vesi imatrankoskessa kuohuaa, ei vielä luovuta.

Ja jos haikara pysähtyykin ovellemme, se on ihana lisä hyvään elämäämme.
Ja kyllä se haikara voi pysähtyä.
Minä uskon satuihin, ihmeisiin
Ja ennen kaikkea, minä uskon elämään.

Kiitos.

pariisin kevät- imatrankoski






tiistai 17. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

18. joulukuuta

Pojille sininen ja tytöille punainen jalkahoitoämpäri. Jotta perinteiset sukupuoliroolit näkyisivät edes joskus arjessamme.




maanantai 16. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

17. joulukuuta

Kividiscon kivisessä nurkkapöydässä istui kivipariskunta. He kutsuivat minut luoksensa ja esittivät toiveen, että saisivat pussata oikeita huulia. Minä suostuin rakkauden tekoon. Suudelma tuntui kovalta, mutta ajatus oli pehmeä.


`maasta poimin kirjokiven, katsoin sen silmiä sirisilmin, tunsin kuinka kivi katsoi, takaisin kivisin silmin, lauloin sille miesilaulun, lauloi se minulle kivilaulun, yhtä vähän kuin lakata hengittämästä, voin minä sinua lakata pyydystämästä´.

Cmx-turkoosi




sunnuntai 15. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

16. joulukuuta

Ensimmäisinä vuosina huoneesta ei pääse pois, kun lasta pitää rauhoitella uneen.
Seitsemän vuoden kohdalla lapsen huoneen oveen tulee lappu:
Pääsy kielletty ilman lupaa.

Sylissä tai seinän takana, mutta pysytään lähellä.


lauantai 14. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

15. joulukuuta

Se oli päivä, jolloin saksalaisessa kaupungissa satoi hulluja suomalaisia. Pahimmilta tuhoilta vältyttiin.



perjantai 13. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

14. joulukuuta


Ei taida tyttö tietää, että ikkunan takana olisi rakkautta tarjolla.



torstai 12. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

13. joulukuuta


Yhteinen alku. Sanottiin, että pienellä pintaremontilla saa yhteisen pesän. Keittiöön jäi hella. Kaikki muu revittiin alas. Hellakin hajosi, kun kaikki muu saatiin muovailtua ympärille. Sekin piti vaihtaa.

Parisuhde on rajua työntekoa. Helpompia teitäkin olisi.



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

12. joulukuuta

Suhteen alussa nainen kuvittelee suuria, mutta tyytyy lopulta yltiöromantiikan takaa paljastuvaan arkirealismiin. Onneksi on fantasiat. Ja raolleen jäänyt ulko-ovi.


tiistai 10. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

11. joulukuuta

Astiakaappimme on kuin kiinalainen sotilasrivi. Järjestykseen ei saa tulla poikkeamia. Olen kolme vuotta harjoitellut. Tuloksetta. Menen sekaisin alarivin osalta siinä, kun lautasten selkämys kääntyy. Se kääntyy 17 paikan kohdalla. Laitan joskus epähuomiossa 16 paikan väärin päin. Keskirivin jo hallitsen. Kuppien pitää olla suu alaspäin. Kahvikupit vasemmalla. Ylärivi on vaikea. Osa kupeista pitää olla suu alaspäin, mutta jollakin järjenvastaisella logiikalla osan kupeista pitää olla suu ylöspäin.
Yritän parhaani. Aina en jaksa. Silloin jätän puhtaat astiat pöydälle. Parisuhde on taitolaji. Joissakin asioissa pitää tulla vastaan. Kummankin. Kaikessa ei pidä. On hyvä säilyttää omat tavat ja persoonallisuus. Ei ihmisen persoonallisuutta voi laittaa toisen toivomaan järjestykseen.





maanantai 9. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

10. joulukuuta


Myllätty sänky intohimoisen nettisurffailuyön jäljiltä.


38. Luku


VIHAPUHE


Ollaan ihan rehellisiä. Jokaiselle tulee hetkiä, jolloin tekee mieli mennä lyömään hevosta. Alkaa vaan vituttaa kaikki mikä liikkuu. Nyt on sellainen hetki. Aloitetaan parisuhteesta, kun olen siitä jo monta kuukautta jauhanut. Järjetöntä puuhaa se on. Taistelua tuulimyllyjä vastaan. Kaunis ajatus yhteisestä elämästä, jossa parisuhteen osapuolet hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja muuta ulkoa opeteltua paskaa. Kyllä se parisuhteen kantava voima on toisen sietäminen. Turha uneksia jostain toisen huonojen puolien hyväksymisestä. Kukaan ei tee niin. Toiset vaan sietää enemmän kuin toiset. Sietämällä toista saavuttaa parisuhteen hyvät puolet, kuten kahden ihmisen tulot, jolla voi tehdä enemmän kaikkea kivaa kuin yhden ihmisen tuloilla ja ainakin teoriassa mahdollisuuden säännölliseen seksiin. Itse ainakin tykkään ajatuksesta, että riisuttuani itseni alastomaksi, vastapäätäni on joku ennestään tuttu. Noloksi se menisi jos siinä joku Imatran Pirjo katselisi. Kiehtova ajatus se tietenkin on, että kaksi ihmistä yhdistää pelkkä humala ja kahdentoista minuutin lemmen hetki, mutta pitemmän päälle se kävisi raskaaksi. Niillä harvoilla kerroilla, jolloin olen päässyt saatille, minulla on ollut suunnitelma, että nyt vain humalaista lempeä muutama tovi ja aamulla nopeasti pois katselemaan poikamiesboksiin jalkapalloa ja illemmalla testosteronin täyttämä retostelupuhelu kaverille, että pesälle syöksyin niin että heilahti. Suunnitelma ei ole toteutunut koskaan. Yöllä kuiskailen tytön korvaan, että voitaisiinko vain olla lähekkäin ja silitellä hiuksista ja kahden viikon päästä huomaan istuvani tulevan anoppini kahvipöydässä sekoitellen sokeria kahvin sekaan ja valehtelemalla koulutustaustaani niin, että tulevan anopin silmäkulmat nousevat ylöspäin ja hän hakee vielä korvapuustit pöytään. Siinä sitä sitten istutaan anopin luona ja seurustellaan ja halitulijallaa, tämä poika rallaa, kepeällä parisuhteen polkalla. Aina saatana.

Onhan se alussa sietämättömän nautinnollista. Parisuhde. Kaksi toisiinsa tutustuvaa rakastunutta ei näe kuin toisensa ja korvan nipukkaa imutellaan pehmeällä kielellä kunnes kuluu pari kuukautta ja se sama ihana pehmeä kieli syytää jo sellaisia sanoja, joita ei tiennyt alussa toisen osaavan edes sanoa. Pienemmästäkin asiasta on turpa rullalla ja naama vaahdossa huudetaan, kun sukka on laitettu väärälle patterille kuivumaan. Sitten vietetään aikaa muiden pariskuntien kanssa ja pahimmassa mahdollisessa skenaariossa pariskuntia istuu saman pöydän ääressä ties kuinka monta ja kilpaa huudellaan, että kuka on käynyt missäkin maassa ja ostanut minkäkin auton ja saatana kaikista typerimmät kertoilee koulutuksistaan ja työpaikoistaan ja kaikki muut myhäilee ympärillä, vaikka ketään ei kiinnosta sellainen tyhjänpuhuminen. Joillakin pareilla on jo lapsia, jotka totta jumalauta on jo neljän vanhana maailmanmestareita ja osaavat jo kuutta kieltä ja käyvät puolankielistä päiväkotia, jotta varmasti erottuvat toisista lapsista ja jotta varmasti ahdistuvat ja masentuvat jo ennen kuin  täyttävät neljätoista. Tekisi mieli ehdottaa, että otetaan nyt lapsien pudotuskilpailu. Kaikki lapset samaan huoneeseen ja vanhemmat mittelevät keskenään kenen lapsi on taitavin ja nopein ja älykkäin ja mitä vielä. Yksi lapsi kerrallaan tippuu kilpailusta ja hänet heitetään parvekkeelta. Voittajaparin lapsi voittaa palkinnoksi, että hän saa muuttaa pois kotoaan kahdeksi kuukaudeksi. Parempaa lahjaa lapsi ei voi toivoa. Huh heijaa, pariskuntaillanvietot. Voiko kauheampaa olla. No sinkkuillat on ehkä vielä pahempia. Sitten on suhde jo siinä vaiheessa, että hankitaan pakollinen koira. Pitäähän pariskunnalla koira olla, niin voi alkaa haukkumaan sellaisia ihmisiä koiravihaajiksi, joilla koiraa ei ole. Koiraa pidetään lenkillä irti ja sen annetaan paskoa minne sattuu ja eihän sitä paskaa pussiin voi noukkia, hyi, käsi alkaa haista kakalta. Eräs kaunis ilta koira sitten näykkäisee naapurin Mirjaa nilkasta ja hirveä poru siitä syntyykin. Mirja huutaa, että miksi koiraa pidetään vapaana ja pariskunta huutaa Mirjalle, että miedän Tussu on ollut aina niin kiltti ja että me ostettiin sille söpö takkikin ja ei Tussu ikinä ennen ja Mirja jatkaa huutamista ja pariskunta paheksuu Mirjaa, että saatanan koiravihaaja, kun noin pienestä numeroa tekee ja kaikki huutavat ja koira haukkuu ja yrittää järsiä takkia päältään, että muuttuisi taas ihmisestä eläimeksi ja Mirja menee kotiin ja laittaa nakin väliin syanidia ja heittää parvekkeelta Tussun aamulenkin varteen ja pariskunta ottaa illalla koiran väliinsä ja lohduttelee sitä, että Mirja on vain paha ihminen, ei sen huudosta tarvitse välittää. Se on aina sama. Hankkii pariskunta lapsen tai koiran, niin se oikeuttaa käyttäytymään miten sattuu ja kritisoijat hiljennetään vetämällä lapsi- tai koiranvihaajakortti esille. Kyllä me lapsen ja koiranomistajat ollaan välillä ihan sietämättömiä kusipäitä. Ei voi muuta sanoa.

Parisuhde. Puspus vaan kaikille. Vaatii tämä kyllä perverssin luonteen. Pitää oppia nauttimaan kivusta. Sillä pääsee pitkälle. Sitä paitsi onhan parisuhde parhaimmillaan niin tragikoomista, että se aiheuttaa monia itkuja ja nauruja. Kyllä minä tätä kaikille suosittelen. Vietetään sitten yhdessä pariskuntailtoja. Se olisi kivaa. Juodaan vähän viiniä ja rupatellaan. Olisiko jollain pariskunnalla esimerkiksi ensi viikonloppuna tyhjää aikaa.

sepulrura-refuse/resist




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

9. joulukuuta


`Mene paikallesi`, hän huusi niin painokkaasti, että emme tienneet kumpaa hän tarkoitti.



 




lauantai 7. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

8. joulukuuta

Parisuhde voi johtaa vapauteen tai päättää sen.
Jostain on luovuttava saadakseen jotain tilalle.
Elämä on valintoja.
Ja vanhoja kliseitä.




JOULUKALENTERI


7. joulukuuta


Poikavauva löytää ensin varpaansa. Sen jälkeen pippelin. Siihen se kehitys sitten pysähtyy. Varpaatkin unohtuvat.

( kuva Kiasma- museosta vuodelta 2011)




perjantai 6. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

6. joulukuuta

Itsenäisyyttä on vapaus tehdä asioita omalla tavallaan. Myös parisuhteessa.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

5. joulukuuta
 

Tämä olkoon varoittava kuvasarja siitä, mitä tapahtuu jos ylittää rajat.












 
                                                                       

37. Luku

Joulu tulee joka toinen vuosi.


- Isi, tule katsomaan, Prisman katolla on tonttu.
Menen lapseni huoneeseen. Näen kuinka lapsi katsoo ikkunasta innoissaan.
Hän näkee tontun kaupan katolla.
Minä näen tontun hänen silmistään.
Viritämme jouluvalot ikkunaan ja illalla kirjoitamme kirjeen joulupukille.
Aamulla parvekkeen seinässä on jäljellä vain teippi.
- Isi, kastuiko tonttu, kun yöllä satoi vettä?
Lapsi menee huoneeseensa ja tähyilee kohti Prisman kattoa.
Hänen katseestaan huokuu taianomainen odotus.

Tänä vuonna tulee joulu.
Se saapuu odotuksena lapsen kasvoilla.
Se saapuu ilona lapsen silmissä.
Se saapuu samanlaisena taikana kuin itse koki lapsena.
Se saapuu jännityksenä ennen joulupukkia.
Se saapuu tunteena, että mitään ei puutu viereltä.
Se saapuu ajatuksena, että kaikki tärkeä on lähellä.

Ja ne elämän kaikki pitkät minuutit ovat liikkuneet vain sitä hetkeä kohti, jolloin kaikki olemassaoleva, käsillä kosketeltava, hengittää ympärilläni ja sekunnit muuttuvat minuuteiksi, tunneiksi, vuorokausiksi, viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi, vuosikymmeniksi, ikuisuudeksi. Aika pysähtyy paikoilleen muodostaakseen yhden elämänkokoisen hetken, jonka varaan voi ripustautua silloin kuin minuutit junnaavat tarkoituksettomasti paikoillaan ja kaikki käsinkosketeltava tuntuu hajoavan palasiksi.

Ostimme viime vuonna muovikuusen. Käytännöllinen, halpa, muovinen ja hengetön. Voimme käyttää sitä kuusta aina joka toinen vuosi. Joka toinen vuosi tulee joulu. Silloin hankitaan oikea kuusi. Aito kuusi, joka tuoksuu joululta, jota pitää kastella ja joka varisee lopulta lattialle imuroitavaksi. Viime vuonna joulu oli kolme vapaapäivää. Jouluruoka maistui hyvältä ja saimme koristeltetua muovikuusen kauniiksi. En nähnyt tonttuja enkä uskonut joulupukkiin. Soitin lapselleni aattoiltana. Hänen luonaan oli käynyt joulupukki, jolla ei ollut partaa. Sanoin, että ehkä tuuli oli vienyt pukilta parran. Hän selitti innoissaan, mitä kaikkea pukki oli tuonut. Kuulin ilon hänen puheessaan. Puhelun jälkeen menin ikkunaan. Katselin pitkään näkisinkö parrattoman joulupukin lentelevän taivaissa. Ikkunaruutu täyttyi sadepisaroista, vaikka pilvetön taivas oli täynnä tähtiä.

-Isi, apua, unohdin tärkeän lahjatoiveen joulupukin kirjeestä.
Sanoin, että kirjoitetaan uusi. Vielä on aikaa tehdä tilauksia. Pukin postimyynti toimii aattoon asti.
-Isi, kirjoitatko sinäkin pukille?
Sanoin, että olen jo kirjoittanut. Pukki on tuonut minulle jo toivomani.

Kävelen kohti kauppaa. Kaupan pihassa käännän katseeni ylöspäin. Kaupan katolla istuu pieni hahmo. Katson tarkemmin, mutta hahmo ehtii kadota. Aavistan, että tänä vuonna meille tulee joulupukki. Joulupukki, jolla on parta ja lempeä katse. Tänä vuonna näen kuinka lahjapaperi repeytyy lahjan ympäriltä. Näen sen ensimmäisen ilmeen, joka tulee kasvoille lahjan paljastuttua. Näen sen ihmeen.

Tänä vuonna tulee joulu.

johanna kurkela-oothan tässä vielä huomenna

tiistai 3. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

4. joulukuuta


MiesNainenMiesNainen
Ihminen, ihmiset
Kaksi ihmistä rakastuu
Päättävät jakaa elämänsä toistensa kanssa.

MiesNainen
NainenMies
NainenNainen
MiesMies

Missä on olevinaan se jumala
Mikä on olevinaan se laki
Joka määrittää ketä saa rakastaa ja ketä ei


Eikö edes rakkauden kuulu olla tasa-arvoista jumalien ja lain edessä

 Kenellä on pokkaa tuomita rakkaus!
                                       

maanantai 2. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

3. joulukuuta





Jokainen lapsi ansaitsee hyvän joulun.

Lapsen silmistä näkee joulun ilon.
Joulun syvimmän sanoman.

Tulee aikoja, jolloin perheet ovat vaikeassa elämäntilanteessa.
Taloudellisessa ahdingossa.
Johtuen monista syistä.
Lapsi ei ole yhteenkään syyllinen.

Suomen Punainen Risti ja Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestävät Hyvä Joulumieli-keräyksen, jossa lahjoitukset menevät vähävaraisille lapsiperheille, jotta he saisivat hankittua ruokatarvikkeita joulupöytään.

Hyvä Joulumieli-keräys





sunnuntai 1. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

2. joulukuuta



Väittävät, että joulupukki ei ole totta.
Mistä he mitään tietävät.

Siinä se makasi paikallani, kun saavuin kotiin päivän etuajassa.

Vedin parrasta ja hän huusi kivusta.
Yhtä totta se on kuin kuolemaan asti kestävä parisuhde.

Helvetin pukki.

JOULUKALENTERI

1. joulukuuta

Jos mies päättää kasvattaa viikset hyvän asian puolesta, mies kasvattaa.
Jos viikset kutittavat naista pussatessa, niin ne kutittavat.
Rakkauden pitää toisinaan olla ehdotonta.

Avaa luukku tästä.

Musiikki: Risto - Seuraavan sukupolven psykopaatti.