torstai 17. heinäkuuta 2014

VUOSI PARISUHTEESTANI


Viikko 26 ja 27


Miehenä olemisen sietämätön paino osat 1-2

Osa 1:

Suomen homoin hetero.

Tämä on tarina miehestä. Tarinan mies voi olla totta tai johdannaista. Onko sillä nyt mitään merkitystä. Koko elämähän on pelkkää käsikirjoittamatonta näytelmää. Illuusiota jostain, jota ei oikeastaan edes ole. Kutsukaamme tarinan miestä nimellä T. Hänen ikänsä lähenee elämän keskipäivää. Mies on tarinan päähenkilö, mutta samalla oman elämänsä sivuhenkilö. Asiaa selviää jollakin sivulla lukijoille. Mies tykkää vaniljajugurtista, mutta ei osta sitä kaupasta, koska sitä ei lue kauppalapussa. Hänen ihonsa on tatuoitu kauttaaltaan tyttölapsen nimellä, joka ei kuitenkaan näy muille. Hän on nimen merkitsemä ja ylpeämpi siitä kuin mistään. Häntä ympäröi toisten rakentamat seinät, jotka hän on saanut ympärilleen toisten lainaamilla rahoilla. Samoja seiniä asuu hänen kanssaan kumppani, vaimo, rakastettu, millä nimellä häntä halutaankaan kutsua. Miehellä on ollut niitä ennekin, mutta nyt ne edustavat miehelle vain nimiä ja hajanaisia muistoja. Tarinoita, jotka jäivät kirjan puoliväliin. Lopuille tyhjille sivuille on piirretty kukkasia ja perkeleiden kuvia. Ne ovat kirjahyllyn ylärivillä, joihin kukaan ei ikinä enää koske. Miehellä on menneisyys, jonka hänen terapeuttinsa yrittää saada puuväreillä värittäen esille. Mies värittää ja kaikki hänen lapsuutensa marmorikuulat alkavat valua hänen sormienväleistään. Mies herää aamuisin ja ajattelee ensimmäiseksi, että yllättävän vähän on paljon. Että kolmella sanalla voi tuntemattoman ihmisenkin saada iloisemmaksi. Puhumattakaan oikealla hetkellä laukaistulla hymyllä. Se paikkaa jo umpeen maailman vartaloon ammutut reiätkin. Mies uskoo lapsenomaiseen voimaan. Että herkkyys voittaa suurimmatkin lihakset. Että julkinen itkeminen voittaa 150 kiloa penkkipunnerruksessa. Tarinan mies tykkää pissata istualtaan. On lukuisia syitä miksi tarinan mies saa turpaansa aamuöisessä grillijonossa. Siinä maisemassa 150 kiloa penkkipunnerruksessa voittaa uskalluksen julkiseen itkemiseen. Miehen rakastama nainen, kutsutaan häntä vaikka nimellä H on suorasanainen. Hän ei säästele. Mies ja nainen olivat yhdessä matkalla. Mies osti kaupasta oluen. Hänellä ei ollut avaajaa. Mies yritti avata korkkia miljoonin tavoin. Onnistumatta. Nainen otti pullon, painoi sen hotellihuoneen ikkunalautaa vasten, painoi kädellä ja korkki oli irti. Mies tanssi riemusta ja sanoi naiselleen, että olet äijä, jota olen aina hakenut. Nainen pyöritteli päätään puolitosissaan, katseli peilin edessä tanssivaa miestään ja sanoi miehelle, että olet ehkä suomen homoin hetero. Mies meni vessaan. Laski pöntön reunuksen alas. Istui pissatakseen ja tunsi ylpeyttä naisen sanomisesta. Yöllä unen kiertäessä miestä korppikotkan lailla, hän mietti että riittääkö. Että onko hän tarpeeksi riittävä. Että vittu onko hän tarpeeksi riittävä.

Osa 2:

Onpas meillä kuuma

Mies nimeltä T tietää usein mitä tahtoo. Yhtä usein hän jättää sen sanomatta. Nainen nimeltä H ei jätä koskaan sanomatta. Silloinkaan kun hän ei ehkä edes tiedä. Siinä epätasapainoisessa tilassa T ottaa keinovalikoimistaan sen tutun ja turvallisen. Jo lapuudesta asti käytetyn miellyttämisen jalon taidon. H esittää tahtonsa, jonka T toteuttaa, vaikka ei haluaisi. H pysyy tyytyväisenä ja T näkymättömänä. Päivät, viikot ja vuodet kuluvat, kun T toteuttaa H:n rakentamaa arkea. T katsoo televisiosta sietämättömän huonoja ohjelmia. T asuu talossa, jossa hän ei haluaisi asua. T katsoo tulevan viikon ohjelmansa H:n kalenterista. Hänellä itsellään kalenteria ei ole. Mitäpä T sinne edes laittaisi. T on vapaaehtoisesti rakentanut itsestään H:lle maskotin, jota H raahaa mukanansa kalenteriinsa merkittyihin paikkoihin. T on helppo ottaa mukaan. Tulee toimeen kaikkien kanssa. On miellyttävä. Ei rähise. Pyytää lupaa käydä vessassa istumapissalla. T tietää, että miellyttämällä muita saa maailman pysymään paikallaan. T:lle on tärkeä päästä kysymään muilta, että mitä heille kuuluu. Se ei ole merkittävää kysytäänkö häneltä. Ei häneltä sitä silloinkaan kysytty, kun hän 10-vuotiaana käveli ennen kouluun lähtöä kotinsa kynnyksien päältä tietyn saman kaavan mukaan, että maailma pysyisi sen päivän paikallaan. Yksi väärä askel ja joku osa maailmasta halkeaisi. Lauantai-ilta täyttyisi äänistä keittiössä ja tyhjistä pulloista pöydällä. T:llä on opittu taito. Hän näkee ihmisten kuoren läpi. Jos joku sanoo hänelle, että kaikki on hyvin, T näkee heti, että ei ole. T tarkkailee ympäristöään. Tekee tulkintoja ja käyttäytyy tilanteen vaatimalla tavalla. Jos joku on alakuloinen, T ottaa hauskuttajan roolin. Jos joku on vihainen, T ottaa lepyttäjän roolin. Jos joku on erimieltä kuin hän, hän vaihtaa mielipidettään. Hän pitää itseään kynnyksenä, joiden päältä kanssaihmisten on astuttava tietyn kaavan mukaan, jotta maailma pysyisi sen päivän paikallaan. H on oppinut kaavan. Hän tietää, että illalla heidän mentyä nukkumaan lusikka-asennossa, T sanoessaan, että onpas meillä kuuma, T tarkoittaa, että menepäs kauemmaksi siitä, haluan nukkua. T ei osaa sanoa sitä lujemmin. T ei halua loukata. Ketään. Ikinä. Vaikka syytä olisi joskus törkeäänkin loukkaukseen. Jossain vaiheessa T väsyy. Hän huomaa, että häneltä ei kysytä enää mitään. Kaikki tulee ilmoituksena. H ilmoittaa, että meille tulee viikonlopuksi vieraita. T miettii kysyttiinkö häneltä onko se ok. T alkaa tuntea olonsa jyrätyksi. Hän pienenee entisestään. Hakee eteisestä kengät ja takkinsa. Menee baarin ovesta sisään. Tilaa juoman. Näkee tiskin toisella puolella naisen, jolla ei ole vielä nimeä. Siirtyy hänen viereensä. Esittelee itsensä mieheksi, joka suostuu naisen jokaiseen ehdotukseen, niin sinä iltana kuin seuraavat kymmenen vuotta, kunnes tulee taas se ilta, jolloin mies ei enää jaksa suostua.

creep








tiistai 1. heinäkuuta 2014

VUOIS PARISUHTEESTANI


Viikko 25


Voiko nalkutukseen kuolla?

Tarina kertoo, että poliitikko Paavo Väyrynen olisi kysynyt henkilääkäriltään pieleen menneiden vaalien jälkeen, että voiko vitutukseen kuolla. En tiedä mitä lääkäri Väyryselle vastasi, mutta myöhemmin tutkijat päätyivät lopputulemaan, että kyllä vitutukseen voi kuolla.  Tuoreen tanskalaisen tutkimuksen mukaan myös nalkutukseen voi kuolla. Kööpenhaminan yliopistossa seurattiin 11 vuoden ajan kymmentätuhatta 35-52-vuotiasta miestä ja naista. Helsingin Sanomat uutisoi, että tutkimuksen mukaan nalkutuksen kuunteleminen heikentää elimistön immuunijärjestelmää ja kaksinkertaistaa kuolemanriskiä keski-ikäisenä. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan puolison nalkutusta kuuntelevat sairastuvat todennäköisimmin sydänsairauksiin stressin takia.

Mikä on nalkuttamista?  Jaan nalkuttamisen kahteen eri luokkaan. Toinen on nalkuttamista sanoilla ja toinen nalkuttamista teoilla. Molemmat tavat ovat tuhoisia parisuhteen ja uuden tutkimustuloksen myötä myös elämän suhteen. Nalkuttaminen on puuttumista toissijaisiin asioihin. Puuttumista asioihin joihin voisi olla puuttumatta, edes joka toinen kerta. Parisuhteessa sekä miehet että naiset nalkuttavat. Otetaan esimerkiksi kliseinen likaiset- sukat- sohvannurkalla- tapaus. Asiasta voi sanoa kahdella tavalla. Toinen tapa on huomauttaa, että sukat jäi sohvalle ja pyytää, että voisiko seuraavalla kerralla viedä ne pyykkikoriin. Toinen tapa on se nalkuttavampi ja tuhoavampi. Se alkaa sanoilla: taas jätit ne paskaiset sukkasi sohvalle lojumaan, josta minun aina pitää ne kerätä pois. Jälkimmäinen tapa on selvästi syyttelevämpi ja väkivaltaisempi tapa ilmaista tyytymättömyyttä ja siinä ei ole kyse enää sukista. Vihamielisellä puuttumisella toisen ihmisen tapoihin ja tottumuksiin tulee sanoneeksi samalla sen, että ei hyväksy puolisoa sellaisena kuin se on, vaan haluaa puolisonsa muuttuvan. Sukat kun voivat jäädä sohvalle ihan huolimattomuutta, joka liittyy ihmisen persoonaan eikä siksi, että ne jättää siihen välinpitämättömyyttään.

Nalkutuksen syy voi olla tyytymättömyys, mutta sitä käytetään paljon myös koulutustarkoituksessa. Nalkutetaan puolisolle niin paljon, että puoliso alkaa toimia The Nalkuttajan haluamalla tavalla, että ei tarvitse enää kuunnella nalkutusta. Tässä kuviossa The Nalkuttaja alkaa kouluttaa puolisoaan sellaiseksi, minkälainen puolison pitää hänen mielestään olla. Tämä on koulutuksessa olevalle raskasta. Se johtaa siihen, että hänen pitää tarkkailla itseään omassa kotonaan. Miettiä mikä astia kuuluu mihinkin laatikkoon ja tarkkailla, että mitään ei jää minnekään lojumaan ja muistaa kaikki kodin säännöt, jotka The Nalkuttaja on laatinut. Kohde alkaa suorittaa arkeaan, sillä sellainen tapa elää ei ole hänelle luontaista. Hän alkaa elää oman persoonansa vastaisesti. Hän on pienessä stressissä omassa kotonaan. Tavoitteena pitää The Nalkuttaja tyytyväisena pienen herkkupalan toivossa.

Nalkutukseen on usein syy. Puolison tavat vain alkaa vituttaa ja sen sanallistaa nalkutukseksi. Jokainen meistä tekee sitä. Se pala persoonaa, joka psykoottisessa alkurakkaudessa tuntui ihanan kiehtovalta, on hetkessä muuttunut täysin sietämättömäksi kestää.
Krooninen nalkutus on asia erikseen. Nalkutukseen löytyy aina joku syy. Ei ole olemassa niin pientä syytä, että siitä ei tarvitsisi huomauttaa. Pahinta on nalkuttaminen teoilla. The Nalkuttaja kulkee rätin kanssa perässä, kun toinen on pyyhkimässä pölyjä ja näyttää miten ne oikeasti pyyhitään. Tai The Nalkuttaja imuroi puolisonsa imuroinnin jälkeen, koska hän on tehnyt sen vähän huonosti. Tai The Nalkuttaja tulee vierelle antamaan ohjeita miten ruokaa oikeasti tehdään. Tai The Nalkuttaja neuvoo vierestä puolisoaan miten autoa ajetaan oikein. Näissä tapauksissa nalkutus menee jo puolison pienentämisen ja vähättelyn asteelle, joka on jo merkki valtasuhteiden syvästä vääristymästä. Kroonisen nalkuttajan pään sisälle ei mahdu kuin yksi elämisen oppi. Vain yksi tapa elää ja olla. Kaikki muut tavat on vääriä ja jos puolisossa ilmenee poikkeavia tapoja elää, koulutuksen avulla ne saadaan oikaistua.

Vika on molemmissa. Nalkutukseen on syynsä. Nalkutuksen kohde voi nostaa ne sukat pyykkikoriin jos se on toiselle tärkeää. Mennä peilin eteen ja kysyä, mikä on minun vastuu. Nalkuttaja voi mennä peilin eteen ja kysyä itseltään, että voisinko sanoa jotenkin toisin seuraavalla kerralla. Meneekö nalkutus yli. Mikä on minun vastuu. Lopuksi jonkun lehden keskustelupalstalta napattu toteamus. Jos pariskunta on lähdössä illalla elokuviin, niin minkä kysymyksen saattelemana sinne on lähdetty. Onko kysytty, että lähdettäisiinkö kulta pitkästä aikaa elokuviin vai, että miksi me ei käydä koskaan enää elokuvissa? Jos jälkimmäistä tapaa kuulee parisuhteessaan enemmän kuin ensimmäistä, on syytä olla varpaillaan, ero tai pahimmillaan kuolema on tuloillaan.

Elämässä on kyse vastaantulemisesta. Puoleenväliin. Se vaatii vähän itsestään luopumista. Parisuhteessa varsinkin. Jos toinen ei tule vastaan, toisen on tultava perille. Kahdesta tulee yksi ja se on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua.

Ei nalkuteta toisiamme hengiltä.

puolikas ihminen