tiistai 24. kesäkuuta 2014

VUOSI PARISUHTEESTANI


Viikko 24

Ich komme, fuck yeah!


Ellos-kuvastosta ja kuulakärkikynästä se alkoi. Olin vielä lapsi, mutta ymmärsin, että miehellä ja naisella on selkeitä eroavaisuuksia. Ellos-kuvasto toimi ihmisen anatomian raamattuna. Siellä oli sivuittain naishahmoja alusvaatteisillaan. Porasin hahmoihin katseellani reiän. Jos äiti sattui kävelemään ohi, menin kuvastossa kohtaan, jossa oli pelejä ja cd-levyjä. Ellos-kuvastoa astetta verran pornompi oli isäni kuulakärkikynä. Kynässä oli nainen uimapuvussaan ja kun kynän käänsi ympäri, naiselta katosi uimapuku päältä paljastaen alta alastoman naisvartalon. Yksin ollessani kirjoitin juuri sillä kynällä paljon vihkoihini. En tiedä mistä isäni oli kynän saanut ja suurempi kysymys, että miksi.

Meille tuli videonauhuri vuonna 1988. Muistan vuoden siksi, että nauhuri hankittiin sen vuoksi, että kesäolympialaiset järjestettiin tuona vuonna Etelä-Korean Soulissa ja lähetykset tulivat yöaikaan. Siitä lähtien meille alkoi ilmestyä tyhjiä vhs-kasetteja. Kasettien kylkeen kirjoitettiin aina ( luultavasti naiskuulakärkikynällä) teksti mitä missäkin kasetissa on. Yhdessä luki olympialaiset, toisessa pulttibois, kasetti jossa luki piirrettyjä, elokuva nimeltä paistinpannumurhaaja ja kaksi kasettia, jonka kyljissä ei lukenut mitään. Eräänä hämäränä iltana yksin ollessani minun oli pakko tarkistaa mitä niissä kaseteissa oli. Jähmetyin paikoilleni. Katse tarrautui kiinni Salora-merkkiseen televisoomme kuin kieli mattotelineeseen talvisena pakkaspäivänä. Aikaisemmin olin jo oppinut, että ei se ole haikara, joka lapsia tuo taloon, vaan siihen tarvitaan yksi kappale pippeleitä ja yksi pimppi. Siinä niitä sitten oli kuvaruudussa useampikin. Sen kymmenminuuttisen aikana ymmärsin senkin, että miten niitä kaksosia ja jopa kolmosia sitten tehdään. Tarvitaan vain useampi pippeli. Jostain syystä päässäni alkoi soida kuvallisen lapsentekosession keskellä musiikkitunnilla laulettu Vesivehmaan jenkka-kappale. ``Siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla, sellaista ei vauhtia ole nähty näillä mailla, vehnämäen muorikin jo hyppäs tasajalkaa, kun jenkan tahti soi vesivehmaalla.``

Kyllähän miehen pitää oppia rakastamaan. Tämä ajatus koputteli pääni sisässä muutettuani pois kotoa. Päätin hankkia oppimismateriaalia.  Materiaaleilla oli outoja nimiä, kuten keskiyön lihajuna. Oppimisvideoiden kieli oli saksa, joten kaikki minkä olen oppinut saksan kielestä, olen oppinut rakkauselokuvista. Minulla onkin täten muutama hyvä aloituslaini päässä jos joskus tanssahtelen saksalaisissa diskoissa. Kaikki tämän materiaalin hankkiminen oli turhaa, sillä sain vihiä tv-tampereelta perjantaisin kello 01.00-02.00 tulevasta aikuiskoulutusvideoluennoista. Järkytyin näkemästäni. Ajattelin, että kanavalta tulee pehmeää, vihjailevaa ja eleganssia erotiikkaa, mutta materiaali olikin suoraan jo jatkokurssikamaa. Moni muukin järkyttyi. Paikallisen sanomalehden mielipidepalstat täyttyivät tuohtumusta täynnä olevien ihmisten kirjoituksista. Esimerkiksi nimimerkillä huolestunut perheenäiti kuvaili ensin yksityiskohtaisen tarkasti mitä oli edellisenä yönä vastaanottimestaan nähnyt ja esitti tämän jälkeen huolensa, että mitä jos pienet lapset pääsevät vahingossa näkemään näin rajua materiaalia. Huoli oli aiheellinen, sillä perjantain ja lauantain välinen yö klo 01-02 onkin pienten lasten suosituinta tv-aikaa. Järkytyin seitsemänä seuraavana perjantaina telkkarin edessä lisää, mutta kahdeksantena perjantaina se kaikki loppui. Huolestuneita vanhempia alkoi olla jo niin paljon, että kanava antoi periksi ja vanhemmat saivat huojentunein mielin antaa lapsiensa katsoa telkkaria koko perjantain ja lauantain väliset yöt.

Huojennus oli ennenaikaista. Perkele pääsi taas kuunnolla valloilleen internetin myötä. Internet on täynnä pornoa. Jokainen on otettu huomioon. Olet sitten kiinnostunut ihan minkälaisesta pornosta hyvänsa, internetissä on kaikki genret. Tutkin sivustoja ihan tutkimusmielessä muutamana iltana vaimon mentyä nukkumaan ja lopetettuani tutkimuset vaimoni herättyä aamukahville, tulin siihen johtopäätökseen, että pitää olla jo ihan helvetin kieroutunut maku jos netistä ei siitä kuvamateriaalia löydä. En uskaltanut kaikkia sivuja aukaista. Esimerkiksi lammas-sana seksin yhteydessä tuntui siltä, että on parempi olla klikkaamatta auki. Mitä on tapahtunut 25 vuodessa? Isäni kuulakärkikynä tuntuu tänään melko viattomalta. Onko nykyisillä kuulakärkikyniä, jossa lammas pudottaa villansa, kun kynän kääntää ylösalaisin? En halua ajatella tätä enää pidemmälle.

Viisas Facebook-kaverini kirjoitti taannoin seinälleni, että parasta pornoa on oma mielikuvitus. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Porno on fantasiaa ja fantasia ilman netin rajua videomateriaalia on parasta fantasiaa. Vain mielikuvitus on rajana. Ja jos suljet silmäsi, etkä näe siellä korkokengissä juoksevaa lammasta, niin olet selvinnyt täysissä järjissä pornoterrorihyökkäyksestä. Tai jos näet korkokengissä juoksevan lampaan, niin omapahan on fantasiasi. Kuka meistä on toisia tuomitsemaan.

pornografiaa


lauantai 14. kesäkuuta 2014

VUOSI PARISUHTEESTANI


Viikko 23


Rakkaudella jalkapallo.


Muutama ilta sitten Sao Paulossa Brasiliassa avauspotkaistiin jalkapallon mm-kisat. Ennen avauspotkua järjestävät laskivat stadionin ylle kolme rauhankyyhkystä. Kyyhkyset räpiköivät hädissään etsien ulospääsyä stadionilta. Brasilian poliisi oli valmiina ampumaan rauhankyyhkyset alas jos kyyhkyt olisivat jääneet pitkäksi aikaa pörräämään kentän ympärille. Siinä ne olisi sitten maanneet raatoina maalinkulmalla. Rauhankyyhkyset. Heidän onnekseen rauhankyyhkyt törmäsivät itse stadioninrakenteisiin ja kuolivat. Poliisi pääsi keskittymään varsinaiseen tehtäväänsä, häätämään köyhiä pois kaupunkikuvasta. Ennen mm-kisoja poliisivoimat hyökkäsi mellakkavarusteissa Faveloihin ja häätivät ihmisiä pois kodeistaan kisojen tieltä. Tämä sotii kaikkea sitä vastaan, miksi rakastan jalkapalloa ja kirjoitan tässä rakkaudentunnustustani lajille.

Rakastan jalkapalloa ja varsinkin joka neljäs vuosi järjestettäviä mm-kisoja. Kansainvälisen jalkapalloliiton silmitön ahneus ja korruptuneisuus ei saa rakkauttani hälvenemään. Kovasti he sitä yrittävät. On sietämätöntä, että Brasiliassa, jalkapallon kehdossa, hyökätään asuinalueille, josta ovat lähteneet maailman parhaat jalkapalloilijat maailmalle. Minun rakkauteni jalkapalloon on lähtenyt juuri siitä ajatuksesta, että se on antanut tasa-arvoiset lähtökohdat kaikille nousta huipulle. Ei ole tarvittu kuin pallo ja senkin korvikkeena juuri kyseisissä brasilialaisissa faveloissa on käytety täytettyä sukkaa. Minulle jalkapallo ei edusta ylikalliita stadioneita, joihin myydään lippuja hinnoilla, että niihin pääsee vain valkoinen yläluokkainen eliitti. Minun jalkapalloni yhdistää ihmiset eivätkä erota heitä. Minulle jalkapallo merkitsee tunnetilaa, joka näkyi brasilialaisten pelaajien katseissa heidän odottaessaan stadiontunnelissa pääsyä kentälle torstaisessa avausottelussa Brasilia- Kroatia. Minulle jalkapallon merkitys näkyy kyyneleissä heidän silmissään jo ennen kuin he astuivat stadionille. Minulle jalkapallo on maailmaa yhdistavä voima. Tunnetila, intohimo ja yhteisöllisyys. Kauppamiehet tukehtukoon seteleihinsä yrittäessään raiskata jalkapallon ylevintä aatetta.

Intohimo. Intohimoa on vaikea selittää. Toisille se on puutarhanhoitoa, toisille auton tuunausta, toisille tanssia. Usein toisen ihmisen intohimo näkyy toiselle ihmiselle järjettömyytenä. Miten helvetissä se jaksaa kykkiä tuolla kukkapuskassa koko illan. Intohimo ei ole järjellä selitettävissä. Jos intohimon järkeistäisi, niin ei katsoisi televisoista jalkapallo-ottelua, joka kestäisi yli yhteen yöllä, vaikka kello soittaa aamulla 5.40. Intohimo näkyy väsymyksellä kasvoilla. Heräsin perjantaina 5.40 neljän tunnin yöunien jälkeen. Väsytti. Olin onnellinen. Jalkapallon mm-kisat on intohimoni. Tuhlaisin arvokasta elämääni ajattelemalla järkevästi. Voisin jättää pelin katsomatta ja valita kunnon yöunet. Voisin lakata elämästä. Voisin tukahduttaa intohimoni. Piilottaa itseni. En tee sitä, intohimo on elämää kannatteleva voima. Intohimon tilassa järki siirretään syrjään ja eletään vihdoin vailla tukahduttavia rajoituksia. Ihminen, joka vähättelee toisen ihmisen intohimoa ja pienentää sitä kritisoimalla, on sietämätön ihminen, josta tulee välittömästi päästä eroon. 

"Kaikki, minkä olen oppinut filosofiasta ja moraalista, olen oppinut sen jalkapallokentältä."
Näin on sanonut kirjallisuuden Nobelin voittanut Albert Camus. Jalkapallokentältä voi ottaa oppia myös parisuhteeseen. Yksi ottelu voi sisältää kaikki parisuhteen osatekijät. Ensin on yhteiset pelisäännöt, joita noudatetaan. Pitää olla hyvä pelisilmä, ottaa joukkue huomioon ja kun paikka annetaan, iskeä maali ja nauttia maalin jälkeisestä euforiasta. Välillä tulee sääntörikkomuksia. Saa keltaisen kortin, varoituksen. Oikein pahoissa rikkomuksissa näytetään punaista korttia, ulosajoa. Välillä vaihdetaan joukkuetta. Välillä paikalle tulee brasilialainen poliisi, joka ampuu kovilla, kun on hyvien ihmisten tiellä.

Rakas vaimoni, tänään tulee kolme ottelua. Ensin Kolumbia- Kreikka, sen jälkeen Uruguay- Costa Rica ja yöllä varsinainen helmi Italia- Englanti. Varoitan, olen intohimon tilassa ja se ei tällä kertaa kohdistu sinuun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en suhtautuisi sinuun intohimoisesti. Kyllä minä suhtaudun. Joskus asiat pitää vain laittaa tärkeysjärjestykseen. Jalkapallon mm-kisat on vain joka neljäs vuosi. Sinä olet toivottavasti koko loppuelämän. Kestät varmaan sen, että siirrän sinut hieman syrjään seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi viikoksi. Puspus. Voi vaikka käydä hakemassa minulle muutaman belgialaisen olusen.

Tänään lapsi herää Rio de Janeirolaisessa Favelassa. Hän laittaa repaleiset kenkänsä jalkaan, ottaa pallon patjansa vierestä ja lähtee potkimaan sitä ränsistynyttä rakennusta vastaan. Sitä on jalkapallo. Sitä on intohimo. Sitä on rakkaus.

roots bloody roots


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

VUOSI PARISUHTEESTANI.


Viikko 22


Aamuni Miehenä.


Se päivä alkoi oudosti. Heräsin järkälemäiseen miesoloon. Testosteroni koputteli kehoni eri osissa etsiäkseen rakoa ulospääsyyn. En tiedä johtuiko oloni hämärästä unestani, jossa seisoin ylväänä itse rakentamani hulppean hirsisen omakotitalon pitkässä eteiskäytävässä vasemmassa kädessäni jyhkeä iskuporakone, jolla porasin timantinkovaa betoniseinää ja oikeassa kädessäni pidin samanaikaisesti Anttilan kuvastosta tuttua alusvaatemallia, jota iskuporakoneen rajusti raikuessa rakastelin varmoin mutta hellin liikkein. Nousin nopeasti sängystä ja päätin ottaa päivän aikana sen mitä miehelle kuuluu.

Vilkaisin sängyssä vielä nukkuvaa vaimoani. Nuku vaan, ajattelin, pian tulen ja tiedät miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Halusin syödä miesoloon sopivan aamiaisen. Mieleni teki pekonia suoraan paketista. Halusin iskeä lihanhimoiset hampaani pekonin rasvaiseen pintaan ja hakata nyrkeilläni rintoihin ja urahdella alkukantaisia miesääniä. Ajatuksena oli katsoa aamusaduksi Rambo kakkonen. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes avasin jääkaapin oven. Pekonin ja muun verisen eläinlihan sijasta jääkaapissa lojui vain viisi purkillista rasvatonta rahkaa ja sokeritonta vadelmakeittoa. Miesolo koki ensimmäisen veltostumisen kun pekonin sijaan lusikoin oranssiin Ikean jälkiruokakuppiin rahkaa, valutin päälle lorauksen vadelmakeittoa ja joukkoon sujautin hyppysellisen omena-kanelimysliä. Ensimmäisestä veltostumisesta alkoi varsinainen dominoefekti. Alkuperäinen suunnitelma oli juoda kahvi mustana suoraan pannusta, mutta pekonin puutteesta alkanut lipsuminen sai minut vaahdottamaan maidon kahvin sekaan kivan Strömsömäisesti. Myslikuppi toisessa ja latte toisessa kädessä sipsuttelin kohti sohvannurkkaa. Vasta istuessani kangassohvamme uumeniin huomasin, että olen vielä ihan alasti. Sohvan pehmeä pinta hiveli kivasti pyllyäni vasten, mutta kosketuksen tuoman nautinnon pilasi samantien takaraivostani kuulunut vaimoni toruva ääni: sohvalla ei saa syödä eikä istua alasti. Sohvalle tippuu ruokaa, joka ei lähde edes pestessä pois ja pyllystä jää ruma perseenkuva. Salamannopeasti nousin sohvalta, latte roiskahti kupista valtoimenaan velloviin neljään rintakarvaani ja vaahto lähti valumaan kohti paikkaa, jolla aioin hetken perästä näyttää vaimolleni miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Miesoloni veltostui taas astetta heikommaksi. Kävelin makuuhuoneeseen hakemaan housuja jalkaan ja harmikseni vaimoni oli herännyt. Hän katsoi kirkkain juuriherännein silmin, kun tulin huoneeseen lattevaahtoa genitaalikarvoituksessani ja käteeni unohtunut Ikean oranssi jälkiruokakuppi. Sanat, jotka olin aikonut sanoa vaimolleni heti hänen herättyään kuivui kitalakeeni. Beibe, haluatko tuntea miltä rakkaus oikeasti tuntuu, jäi sanomatta.

Tunnin kuluttua tapahtuneesta istuimme vaimon kanssa sohvalla vierekkäin. Silmäni sumeni kyyneleistä, kun elokuvassa jota katsoimme puutarhatonttu lähetti omistajalleen postikortteja maailman eri kaupungeista. Suurisilmäinen ja sielukas nainen polki polkupyörällä kaupungin värikylläisiä katuja ja teki ihmisille hyviä tekoja. Rambo oli muuttunut Amelieksi ja lopputekstien aikana vollotin jo ääneen maailman kauneutta. Aamuinen miesolo oli valunut laten muodossa pisaroina ihokarvoihin ja kuivunut siihen. Oloni oli taas normaali. Kysyin vaimoltani luvan saanko syödä edes banaanin sohvalla. Se ei valuta. Hän ei antanut lupaa ja kuulin hänen sanoistaan miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Menin vessan peilin eteen seisomaan. Katsoin itseäni silmiin. Muistelin aamuista tunnetilaani. Kuinka vajaan puolen tunnin ajan maailma oli auki kaikille alkukantaisille, brutaaleille mieshaluille. Sen tunteen voimalla palasin vaimoni viereen istumaan. Toin hänelle tullessani kokista, kun hän sitä pyysi. Siirsin katseeni kohti televisiota, jossa Liv-kanavalogon alla oli menossa ohjelma nimeltä kodikkaasti vuokralla. Tein mielessäni päätöksen, että illalla kysäsen vaimoltani lupaa, että josko pikkusen seksiä.

nyt on mies.