maanantai 30. joulukuuta 2013

Kiitos lukijoille.

Havaintoja parisuhteesta-blogi on tällaisenaan tullut finaaliin. Jatkan aiheesta uudella blogillani tammikuussa. Jos haluatte antaa palautetta blogistani, niin sen voi tehdä joko sähköpostilla pekkalumela@gmail.com tai facebookissa sivustolla havaintoja parisuhteesta.

Kiitos että olette lukeneet.

40. Luku ( viimeinen luku)


Ympäri mennään, yhteen tullaan.


Lehti kertoo korealaisen miehen menneen naimisiin tyynynsä kanssa ( IS 5.3.2010) . Artikkelissa mies kertoo ensin vieneensä tyynyn vuoristorataan, jonka jälkeen matka jatkui kohti illallista. Ravintolasta kerrotaan, että pari oli tilannut pastaa. Maailmalta kuuluu myös uutisia, jossa miehet ja naiset ovat ottaneet kumppanikseen nuken. Suomalainen Mika kertoo oman tarinansa lehdistölle. Hän hankki kumppaninsa netistä. Kumppani postitettiin hänelle kotiosoitteeseen ja postikuluineen kumppani maksoi 1500 euroa. Mika on korkeakoulutettu ja hyvässä ammatissa toimiva suomalainen mies. Hän avautuu kumppanin valinnastaan sen verran, että ujous ja huonot kokemukset saivat hänet siirtymään kohti nukkeavioliittoja. Nukkekumppaninsa kanssa Mika uskaltaa olla oma itsensä ja pelko hylkäämisestä ei täytä päiviä. Nukke ei myöskään ole päivittäin kertomassa, miten Mikan kuuluu elää ja miltä näyttää. Entäpä nuken pää. Se ei ole koskaan kipeä.  Sen artikkeli ja Mika jättää kertomatta, minkälainen oli tunnelma Mikan vanhempien luona, kun hän vei uuden kumppanin heidän luoksensa ensimmäisen kerran näytille. Olisipa ollut kärpäsenä katossa.

Tuntemani nainen kertoi kyllästyneensa parisuhteisiin. Hänen tarinansa on tyypillinen. Nuoruudessa haluaa kokeilla kaikkea. Nainen halusi kokeilla parisuhdetta, koska kaikki puhuivat siitä ja tuntui, että kaikki muut olivat jo kokeilleetkin sitä. Nainen antautui miehelle. Nainen päätti lujasti, että kokeilu jäisi kertaluonteiseksi, mutta aine vei mennessään. Ensin vain pussailtiin, jonka jälkeen siirryttiin vahvempiin tekoihin ja kohta jo sekakäytettiin päivittäin parisuhdetta. Tuloksena avoliitto, avioliitto, kaksi lasta, kaksi autoa, asuntolaina, päivätyö, sukulaisten vierailut, päiväkodin joulujuhlat, perhealbumit...Nainen oli koukussa. Avioliitto tuli vaiheeseen, johon avioliitot usein tulevat. Kaikkea oli kaksi. Miehellä ja naisella oli omat autot, joita he ajoivat ilman toista. Liian isossa kodissa oli kaksi televisiota, joita katsottiin yksin eri huoneissa. Sänkyjä hankittiin kaksi tekosyystää, että saa helpommin nukuttua toisen kuorsaukselta. Vierotusoireet olivat hirvittävät. Avioliitossa oltiin kuin luterilaisessa kirkossa, tavan vuoksi. Ehkä yksinäisyyden pelosta tai koska niin kuului vain olla. Nuoruuden kokeilu oli muuttunut aikuisuuden helvetiksi. Irtipääseminen oli tuskaa. Nainen on ollut nyt kuivilla muutaman vuoden. Pieni muutaman kuukauden hairahdus tapahtui vuosi sitten, mutta sen jälkeen nainen on pysynyt vahvana. Hän on varmistunut ajatuksesta, että kumppania ei tarvitse yhtään mihinkään. Talous on kunnossa ilman toistakin. Kukaan ei ole ryyppäämässä eikä pieremässä sohvannurkalla. Omat sormet ja kaalimato.com hoitaa fyysisen rakkauden tarpeet. Nainen on onnellinen, että kukaan ei ole määrittelemässä hänen elämäänsä. Ei koskaan enää.

Meidän ei tarvitse olla enää kosketuksissa ihmisen kanssa. Miettkää kuinka hienoa. Nukke tai dildo tyydyttää seksuaaliset tarpeemme. Netissä voi shoppailla niin, että ei tarvitse kohdata ihmistä. Netissä voi hoitaa pankkiasiat, ilman yhdenkään ihmisen väliintuloa. Yhä useampi tekee työnsäkin netitse. Ei tarvitse kärsiä työkavereidensa läsnaolosta. Koko maailma omissa käsissä ilman toisen ihmisen likaisia ja vaativia käsiä. Puhumattakaan käsistä, joihin omilla käsillään tarttua. Parisuhde merkitsee luopumista, kompromisseja, täydellistä antautumista, sitoutumista ja nöyryyttä. Kuka sellaista kaipaa. Pitäisi kysyä toisen mielipide. Pitäisi ottaa toinen huomioon. Pitäisi uskaltaa koskettaa ja antautua kosketeltavaksi. Pitäisi hyväksyä erilaisia maailmankuvia. Pitäisi päästää toinen ihminen lähelleen, sisälleen. Pitäisi astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Pitäisi osata luopua saadakseen. Pitäisi uskaltaa rakastaa. Pitäisi uskaltaa rakastaa enemmän. Pitäisi tulla vastaan, antaa periksi, kuunnella, ymmärtää, suvaita, vaatia. Pitäisi uskaltaa tuntea. Antaa luvan itselleen olla heikko. Näyttää se toiselle. Pitäisi uskaltaa antaa ison osan elämästään ja itsestään toisen käsiteltäväksi ja luottaa siihen, että se toinen ei riko sitä palasiksi. Uskaltaa. Pitäisi uskaltaa. Uskaltaa elää. Miksi pitäisi nostaa rima korkealle kun sen pystyy helpommin ylittää matalalta. Ehkä elämälle ja rakkaudelle antautuminen toisi mukanaan tunnehuippuja ja laskuja. Huippuja ja laskuja. Eikö helpompaa olisi jos tunnekäyrä olisi kokoajan tasainen. Suora viiva. Samanlainen kuin kuolleen sydänkäyrä.

Parisuhde. Kumppani. Peili, joka kertoo minulle kuka olen. Kaikki ne hetket, jolloin vieritämme ostoskärryjä Prisman käytävällä ja seison kurkku kädessä tietämättä mihin kohtaan kärryä sen voi laskea. Ne hetket, kun seison keittiössämme kulho kädessä tietämättä mihin kaappiin sen laskea. Se hetki, kun tajuaa olevansa parisuhteessa sekä mies että nainen ja huomaavansa, että sukupuolella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Kaikki ne yhteiset harrastukset, joita emme voi yhdessä harrastaa kilpailuviettimme takia. Ne puheet yhteisestä päätöksestä, kun seison toinen jalka koirankusessa olohuoneen lattialla. Kaikki ne yhteiset riitamme, kun pyytelen anteeksi ennen kuin riita on kunnolla edes alkanut. Kaikki ne parisuhteeni hetket. En suostu vaihtamaan niistä mitään pois.

Puhumattakaan siitä kun katseemme kohtaa. Katseissamme näkyy ne sanat, joita ei tarvitse sanoa. Siinä näkyy parisuhteen olemus. Tieto ja tunne siitä, että elämällä on merkitys.

Ehkä Olavi Uusivirta osaa kiteyttää tämän kaiken yhdellä biisillään ja videollaan.

olavi uusivirta-kaiken jälkeen olet kaunis

cmx- meidän syntimme

pariisin kevät-odotus

Kiitos kaikille lukijoille tähän astisesta! Tammikuussa jatkuu parisuhdeblogini dokumentaarisemmalla otteella. Kiitos.

tiistai 24. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

24. joulukuuta

`Eikö ensi vuonna voitas mielummin tarttua kiinni kuin irrottaa ote´?


Iloa, riemua ja rajatonta rakkautta jouluun!
Kiitos.
Erityinen kiitos tykkääjille.
Pus.




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

perjantai 20. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

21. joulukuuta


Luontokuvaajat väijyvät kohdettaan usein jopa päiviä saadakseen haluamansa kuvan. Parisuhdekuvaajalla on sama. Väijyin tämän kuvan saadakseni kolmisen kuukautta keittiön maustekaapissa, kunnes eräänä sateisena iltana onnistuin. Erittäin harvinainen tapahtuma parisuhteessamme,vaimo hämmentämässä puuroa, on ehdolla vuoden parisuhdekuvaksi 2013.






torstai 19. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

20. joulukuuta

Löytyi kone, jolla sai imaistua sisälleen vähän rakkautta. Sitä riittikin melkein koko iltapäiväksi.




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

19. joulukuuta

Meillä on saunavuoro. Kun menen sinne yksin, minulla on mukana pyyhe, shampoo ja pefletti. Kun menemme kahdestaan, meillä on mukana useita kiloja painava matkalaukku. Laukussa on esimerkiksi noin 67 purnukkaa. Kuvassa kasvoihin menevät rasvat. Loppuun vartaloon tarvitsee tietenkin omansa.




39. Luku


Kun haikara lentää ohi.


Puiston keinu liikkuu vielä tyhjänä edestakaisin. Lapsi juoksee kohti äitiään, joka odottaa kärsimättämän näköisenä lastansa puiston toisella reunalla. Ympäriltä kuuluu lasten huutoa, naurua ja itkua. Vanhemmat tulevat hakemaan lapsiansa päiväkodista. Kävelen pihan ohi. Näen vanhempien työpäivän rasittamat katseet. Näen heidän arjen painosta painuneet ryhtinsä ja ajattelen, että tietävätkö he edes kuinka onnekkaita ovat.

Itkin taas koko eilisen. Minulla oli aamulla hoidot. Viidentoista minuutin toimenpide tuntui viikolta. Mietin voiko kipuun kuolla. Ulkona leijaili talven ensimmäiset lumihiutaleet ja ne tuntuivat kuin lupaukselta laskeutumalla pumpulinpehmeästi kasvoilleni tullessani pihalle.
Luin lehdestä, että syntyessään ihmislapsi joutuu elämän pitkään putkeen. Ajattelin, että meidän lapsi pääsee putkeen jo hedelmöittämisen hetkellä.

Mieheni pitää minua lähellä. Istun raskaustesti kädessäni ja itken. En voi muutakuin itkeä. Kaikki se hoitojen aiheuttama kipu. Kaikki se toiveikkuus, että nyt tämä onnistuu valuu kyyneleinä ja epätoivona vessan lattille. Minulla on toisessa kädessä mieheni käsi ja toisessa negatiivinen raskaustesti. Talven ensimmäiset lumihiutaleet ovat jo sulaneet ja silmiini osuu uutisotsikko, jossa kaksivuotias lapsi on jätetty ulos pakkaseen miltei kuolemaan. Huudan, että minkälainen on jumala, joka antaa lapsen syntyä vanhemmille, jotka voivat tehdä lapselleen ihan mitä vain. Huudan, että minkälainen on jumala, joka ei anna lasta meille, jotka sitä oikeasti haluavat. Missä on oikeudenmukaisuus. Mistä meitä rangaistaan.

Luen naistenlehteä, jossa julkkisnainen kertoo tulleensa kokonaiseksi saatuaan lapsen. Hän sanoo artikkelissa tajunneensa ensimmäisen kerran, miltä tuntuu olla nainen, vasta saatuaan vauvan ensimmäistä kertaa rinnoillensa. Luen miehestä, joka kertoo miten lapset ovat antaneet tarkoituksen hänen elämälleen. Tarina tarinan perään onnellisia lapsiperheitä. Tarinoita, kuinka rakkautta voi tuntea puhtaimmillaan vain omia lapsiaan kohtaan. Tulen surulliseksi lukiessani niitä. Mietin, eikö minusta koskaan tule kokonaista naista, että olenko jotenkin vajaavainen naisena kun minulla ei ole lasta.

No, joko on siementä pistetty itämään, kysyy sukulaismies omasta mielestään vitsikkäänä mieheltäni. Olemme vaivaantuneita. Ei mies pahaa kysymyksellään tarkoita. Hän ei vain tiedä. Emme halua kaikille kertoa. Mitä he sillä tiedolla tekisivät. Lähipiiri alkaisi säälimään ja utelemaan asiasta. Tuntuisi, että asia olisi koko ajan esillä. En halua miettiä sitä koko ajan. Elämässä on niin paljon muutakin. Hyvää.

Ollessani lapsi, äitini luki minulle satua haikarasta, joka toi lapsia perheisiin. Haikara kuljetti pientä nyyttiä nokassaan ja laskeutui talon pihaan ja jätti nyytin oven takse. Sieltä nyytti löydettiin ja perheeseen tuli taas uusi vauva. Rakastin sitä satua. En suostunut kuulemaan iltaisin muita satuja. Odotin pikkutytön innokkuudella, että kasvaisin isoksi ja haikara toisi meidänkin perheeseen vauvoja. En tuolloin tiennyt, että haikarat voivat lentää joidenkin talojen ohi.

Vietämme mieheni kanssa iltaa. Katsomme televisiota ja olemme lähellä. Mieheni rakastaa minua. Tiedän, että hän pitää minua kokonaisena. Niin minä olenkin. Me olemme vain pari, jonka on vaikea saada lapsi. Me olemme yhdessä tässä. Me olemme perhe. Meillä on hyvä elämä. Meillä on toisemme ja tunnemme puhdasta rakkautta toisiamme kohtaan. Kukaan ei vie sitä pois. Ja me kuuntelemme sitä Pariisin Kevään laulua, jossa lauletaan, että ei, ei sanota elämälle ei, annetaan sen virrata, niin kuin vesi imatrankoskessa kuohuaa, ei vielä luovuta.

Ja jos haikara pysähtyykin ovellemme, se on ihana lisä hyvään elämäämme.
Ja kyllä se haikara voi pysähtyä.
Minä uskon satuihin, ihmeisiin
Ja ennen kaikkea, minä uskon elämään.

Kiitos.

pariisin kevät- imatrankoski






tiistai 17. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

18. joulukuuta

Pojille sininen ja tytöille punainen jalkahoitoämpäri. Jotta perinteiset sukupuoliroolit näkyisivät edes joskus arjessamme.




maanantai 16. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

17. joulukuuta

Kividiscon kivisessä nurkkapöydässä istui kivipariskunta. He kutsuivat minut luoksensa ja esittivät toiveen, että saisivat pussata oikeita huulia. Minä suostuin rakkauden tekoon. Suudelma tuntui kovalta, mutta ajatus oli pehmeä.


`maasta poimin kirjokiven, katsoin sen silmiä sirisilmin, tunsin kuinka kivi katsoi, takaisin kivisin silmin, lauloin sille miesilaulun, lauloi se minulle kivilaulun, yhtä vähän kuin lakata hengittämästä, voin minä sinua lakata pyydystämästä´.

Cmx-turkoosi




sunnuntai 15. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

16. joulukuuta

Ensimmäisinä vuosina huoneesta ei pääse pois, kun lasta pitää rauhoitella uneen.
Seitsemän vuoden kohdalla lapsen huoneen oveen tulee lappu:
Pääsy kielletty ilman lupaa.

Sylissä tai seinän takana, mutta pysytään lähellä.


lauantai 14. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

15. joulukuuta

Se oli päivä, jolloin saksalaisessa kaupungissa satoi hulluja suomalaisia. Pahimmilta tuhoilta vältyttiin.



perjantai 13. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

14. joulukuuta


Ei taida tyttö tietää, että ikkunan takana olisi rakkautta tarjolla.



torstai 12. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

13. joulukuuta


Yhteinen alku. Sanottiin, että pienellä pintaremontilla saa yhteisen pesän. Keittiöön jäi hella. Kaikki muu revittiin alas. Hellakin hajosi, kun kaikki muu saatiin muovailtua ympärille. Sekin piti vaihtaa.

Parisuhde on rajua työntekoa. Helpompia teitäkin olisi.



keskiviikko 11. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

12. joulukuuta

Suhteen alussa nainen kuvittelee suuria, mutta tyytyy lopulta yltiöromantiikan takaa paljastuvaan arkirealismiin. Onneksi on fantasiat. Ja raolleen jäänyt ulko-ovi.


tiistai 10. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

11. joulukuuta

Astiakaappimme on kuin kiinalainen sotilasrivi. Järjestykseen ei saa tulla poikkeamia. Olen kolme vuotta harjoitellut. Tuloksetta. Menen sekaisin alarivin osalta siinä, kun lautasten selkämys kääntyy. Se kääntyy 17 paikan kohdalla. Laitan joskus epähuomiossa 16 paikan väärin päin. Keskirivin jo hallitsen. Kuppien pitää olla suu alaspäin. Kahvikupit vasemmalla. Ylärivi on vaikea. Osa kupeista pitää olla suu alaspäin, mutta jollakin järjenvastaisella logiikalla osan kupeista pitää olla suu ylöspäin.
Yritän parhaani. Aina en jaksa. Silloin jätän puhtaat astiat pöydälle. Parisuhde on taitolaji. Joissakin asioissa pitää tulla vastaan. Kummankin. Kaikessa ei pidä. On hyvä säilyttää omat tavat ja persoonallisuus. Ei ihmisen persoonallisuutta voi laittaa toisen toivomaan järjestykseen.





maanantai 9. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

10. joulukuuta


Myllätty sänky intohimoisen nettisurffailuyön jäljiltä.


38. Luku


VIHAPUHE


Ollaan ihan rehellisiä. Jokaiselle tulee hetkiä, jolloin tekee mieli mennä lyömään hevosta. Alkaa vaan vituttaa kaikki mikä liikkuu. Nyt on sellainen hetki. Aloitetaan parisuhteesta, kun olen siitä jo monta kuukautta jauhanut. Järjetöntä puuhaa se on. Taistelua tuulimyllyjä vastaan. Kaunis ajatus yhteisestä elämästä, jossa parisuhteen osapuolet hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja muuta ulkoa opeteltua paskaa. Kyllä se parisuhteen kantava voima on toisen sietäminen. Turha uneksia jostain toisen huonojen puolien hyväksymisestä. Kukaan ei tee niin. Toiset vaan sietää enemmän kuin toiset. Sietämällä toista saavuttaa parisuhteen hyvät puolet, kuten kahden ihmisen tulot, jolla voi tehdä enemmän kaikkea kivaa kuin yhden ihmisen tuloilla ja ainakin teoriassa mahdollisuuden säännölliseen seksiin. Itse ainakin tykkään ajatuksesta, että riisuttuani itseni alastomaksi, vastapäätäni on joku ennestään tuttu. Noloksi se menisi jos siinä joku Imatran Pirjo katselisi. Kiehtova ajatus se tietenkin on, että kaksi ihmistä yhdistää pelkkä humala ja kahdentoista minuutin lemmen hetki, mutta pitemmän päälle se kävisi raskaaksi. Niillä harvoilla kerroilla, jolloin olen päässyt saatille, minulla on ollut suunnitelma, että nyt vain humalaista lempeä muutama tovi ja aamulla nopeasti pois katselemaan poikamiesboksiin jalkapalloa ja illemmalla testosteronin täyttämä retostelupuhelu kaverille, että pesälle syöksyin niin että heilahti. Suunnitelma ei ole toteutunut koskaan. Yöllä kuiskailen tytön korvaan, että voitaisiinko vain olla lähekkäin ja silitellä hiuksista ja kahden viikon päästä huomaan istuvani tulevan anoppini kahvipöydässä sekoitellen sokeria kahvin sekaan ja valehtelemalla koulutustaustaani niin, että tulevan anopin silmäkulmat nousevat ylöspäin ja hän hakee vielä korvapuustit pöytään. Siinä sitä sitten istutaan anopin luona ja seurustellaan ja halitulijallaa, tämä poika rallaa, kepeällä parisuhteen polkalla. Aina saatana.

Onhan se alussa sietämättömän nautinnollista. Parisuhde. Kaksi toisiinsa tutustuvaa rakastunutta ei näe kuin toisensa ja korvan nipukkaa imutellaan pehmeällä kielellä kunnes kuluu pari kuukautta ja se sama ihana pehmeä kieli syytää jo sellaisia sanoja, joita ei tiennyt alussa toisen osaavan edes sanoa. Pienemmästäkin asiasta on turpa rullalla ja naama vaahdossa huudetaan, kun sukka on laitettu väärälle patterille kuivumaan. Sitten vietetään aikaa muiden pariskuntien kanssa ja pahimmassa mahdollisessa skenaariossa pariskuntia istuu saman pöydän ääressä ties kuinka monta ja kilpaa huudellaan, että kuka on käynyt missäkin maassa ja ostanut minkäkin auton ja saatana kaikista typerimmät kertoilee koulutuksistaan ja työpaikoistaan ja kaikki muut myhäilee ympärillä, vaikka ketään ei kiinnosta sellainen tyhjänpuhuminen. Joillakin pareilla on jo lapsia, jotka totta jumalauta on jo neljän vanhana maailmanmestareita ja osaavat jo kuutta kieltä ja käyvät puolankielistä päiväkotia, jotta varmasti erottuvat toisista lapsista ja jotta varmasti ahdistuvat ja masentuvat jo ennen kuin  täyttävät neljätoista. Tekisi mieli ehdottaa, että otetaan nyt lapsien pudotuskilpailu. Kaikki lapset samaan huoneeseen ja vanhemmat mittelevät keskenään kenen lapsi on taitavin ja nopein ja älykkäin ja mitä vielä. Yksi lapsi kerrallaan tippuu kilpailusta ja hänet heitetään parvekkeelta. Voittajaparin lapsi voittaa palkinnoksi, että hän saa muuttaa pois kotoaan kahdeksi kuukaudeksi. Parempaa lahjaa lapsi ei voi toivoa. Huh heijaa, pariskuntaillanvietot. Voiko kauheampaa olla. No sinkkuillat on ehkä vielä pahempia. Sitten on suhde jo siinä vaiheessa, että hankitaan pakollinen koira. Pitäähän pariskunnalla koira olla, niin voi alkaa haukkumaan sellaisia ihmisiä koiravihaajiksi, joilla koiraa ei ole. Koiraa pidetään lenkillä irti ja sen annetaan paskoa minne sattuu ja eihän sitä paskaa pussiin voi noukkia, hyi, käsi alkaa haista kakalta. Eräs kaunis ilta koira sitten näykkäisee naapurin Mirjaa nilkasta ja hirveä poru siitä syntyykin. Mirja huutaa, että miksi koiraa pidetään vapaana ja pariskunta huutaa Mirjalle, että miedän Tussu on ollut aina niin kiltti ja että me ostettiin sille söpö takkikin ja ei Tussu ikinä ennen ja Mirja jatkaa huutamista ja pariskunta paheksuu Mirjaa, että saatanan koiravihaaja, kun noin pienestä numeroa tekee ja kaikki huutavat ja koira haukkuu ja yrittää järsiä takkia päältään, että muuttuisi taas ihmisestä eläimeksi ja Mirja menee kotiin ja laittaa nakin väliin syanidia ja heittää parvekkeelta Tussun aamulenkin varteen ja pariskunta ottaa illalla koiran väliinsä ja lohduttelee sitä, että Mirja on vain paha ihminen, ei sen huudosta tarvitse välittää. Se on aina sama. Hankkii pariskunta lapsen tai koiran, niin se oikeuttaa käyttäytymään miten sattuu ja kritisoijat hiljennetään vetämällä lapsi- tai koiranvihaajakortti esille. Kyllä me lapsen ja koiranomistajat ollaan välillä ihan sietämättömiä kusipäitä. Ei voi muuta sanoa.

Parisuhde. Puspus vaan kaikille. Vaatii tämä kyllä perverssin luonteen. Pitää oppia nauttimaan kivusta. Sillä pääsee pitkälle. Sitä paitsi onhan parisuhde parhaimmillaan niin tragikoomista, että se aiheuttaa monia itkuja ja nauruja. Kyllä minä tätä kaikille suosittelen. Vietetään sitten yhdessä pariskuntailtoja. Se olisi kivaa. Juodaan vähän viiniä ja rupatellaan. Olisiko jollain pariskunnalla esimerkiksi ensi viikonloppuna tyhjää aikaa.

sepulrura-refuse/resist




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

9. joulukuuta


`Mene paikallesi`, hän huusi niin painokkaasti, että emme tienneet kumpaa hän tarkoitti.



 




lauantai 7. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

8. joulukuuta

Parisuhde voi johtaa vapauteen tai päättää sen.
Jostain on luovuttava saadakseen jotain tilalle.
Elämä on valintoja.
Ja vanhoja kliseitä.




JOULUKALENTERI


7. joulukuuta


Poikavauva löytää ensin varpaansa. Sen jälkeen pippelin. Siihen se kehitys sitten pysähtyy. Varpaatkin unohtuvat.

( kuva Kiasma- museosta vuodelta 2011)




perjantai 6. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

6. joulukuuta

Itsenäisyyttä on vapaus tehdä asioita omalla tavallaan. Myös parisuhteessa.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

5. joulukuuta
 

Tämä olkoon varoittava kuvasarja siitä, mitä tapahtuu jos ylittää rajat.












 
                                                                       

37. Luku

Joulu tulee joka toinen vuosi.


- Isi, tule katsomaan, Prisman katolla on tonttu.
Menen lapseni huoneeseen. Näen kuinka lapsi katsoo ikkunasta innoissaan.
Hän näkee tontun kaupan katolla.
Minä näen tontun hänen silmistään.
Viritämme jouluvalot ikkunaan ja illalla kirjoitamme kirjeen joulupukille.
Aamulla parvekkeen seinässä on jäljellä vain teippi.
- Isi, kastuiko tonttu, kun yöllä satoi vettä?
Lapsi menee huoneeseensa ja tähyilee kohti Prisman kattoa.
Hänen katseestaan huokuu taianomainen odotus.

Tänä vuonna tulee joulu.
Se saapuu odotuksena lapsen kasvoilla.
Se saapuu ilona lapsen silmissä.
Se saapuu samanlaisena taikana kuin itse koki lapsena.
Se saapuu jännityksenä ennen joulupukkia.
Se saapuu tunteena, että mitään ei puutu viereltä.
Se saapuu ajatuksena, että kaikki tärkeä on lähellä.

Ja ne elämän kaikki pitkät minuutit ovat liikkuneet vain sitä hetkeä kohti, jolloin kaikki olemassaoleva, käsillä kosketeltava, hengittää ympärilläni ja sekunnit muuttuvat minuuteiksi, tunneiksi, vuorokausiksi, viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi, vuosikymmeniksi, ikuisuudeksi. Aika pysähtyy paikoilleen muodostaakseen yhden elämänkokoisen hetken, jonka varaan voi ripustautua silloin kuin minuutit junnaavat tarkoituksettomasti paikoillaan ja kaikki käsinkosketeltava tuntuu hajoavan palasiksi.

Ostimme viime vuonna muovikuusen. Käytännöllinen, halpa, muovinen ja hengetön. Voimme käyttää sitä kuusta aina joka toinen vuosi. Joka toinen vuosi tulee joulu. Silloin hankitaan oikea kuusi. Aito kuusi, joka tuoksuu joululta, jota pitää kastella ja joka varisee lopulta lattialle imuroitavaksi. Viime vuonna joulu oli kolme vapaapäivää. Jouluruoka maistui hyvältä ja saimme koristeltetua muovikuusen kauniiksi. En nähnyt tonttuja enkä uskonut joulupukkiin. Soitin lapselleni aattoiltana. Hänen luonaan oli käynyt joulupukki, jolla ei ollut partaa. Sanoin, että ehkä tuuli oli vienyt pukilta parran. Hän selitti innoissaan, mitä kaikkea pukki oli tuonut. Kuulin ilon hänen puheessaan. Puhelun jälkeen menin ikkunaan. Katselin pitkään näkisinkö parrattoman joulupukin lentelevän taivaissa. Ikkunaruutu täyttyi sadepisaroista, vaikka pilvetön taivas oli täynnä tähtiä.

-Isi, apua, unohdin tärkeän lahjatoiveen joulupukin kirjeestä.
Sanoin, että kirjoitetaan uusi. Vielä on aikaa tehdä tilauksia. Pukin postimyynti toimii aattoon asti.
-Isi, kirjoitatko sinäkin pukille?
Sanoin, että olen jo kirjoittanut. Pukki on tuonut minulle jo toivomani.

Kävelen kohti kauppaa. Kaupan pihassa käännän katseeni ylöspäin. Kaupan katolla istuu pieni hahmo. Katson tarkemmin, mutta hahmo ehtii kadota. Aavistan, että tänä vuonna meille tulee joulupukki. Joulupukki, jolla on parta ja lempeä katse. Tänä vuonna näen kuinka lahjapaperi repeytyy lahjan ympäriltä. Näen sen ensimmäisen ilmeen, joka tulee kasvoille lahjan paljastuttua. Näen sen ihmeen.

Tänä vuonna tulee joulu.

johanna kurkela-oothan tässä vielä huomenna

tiistai 3. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

4. joulukuuta


MiesNainenMiesNainen
Ihminen, ihmiset
Kaksi ihmistä rakastuu
Päättävät jakaa elämänsä toistensa kanssa.

MiesNainen
NainenMies
NainenNainen
MiesMies

Missä on olevinaan se jumala
Mikä on olevinaan se laki
Joka määrittää ketä saa rakastaa ja ketä ei


Eikö edes rakkauden kuulu olla tasa-arvoista jumalien ja lain edessä

 Kenellä on pokkaa tuomita rakkaus!
                                       

maanantai 2. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

3. joulukuuta





Jokainen lapsi ansaitsee hyvän joulun.

Lapsen silmistä näkee joulun ilon.
Joulun syvimmän sanoman.

Tulee aikoja, jolloin perheet ovat vaikeassa elämäntilanteessa.
Taloudellisessa ahdingossa.
Johtuen monista syistä.
Lapsi ei ole yhteenkään syyllinen.

Suomen Punainen Risti ja Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestävät Hyvä Joulumieli-keräyksen, jossa lahjoitukset menevät vähävaraisille lapsiperheille, jotta he saisivat hankittua ruokatarvikkeita joulupöytään.

Hyvä Joulumieli-keräys





sunnuntai 1. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI

2. joulukuuta



Väittävät, että joulupukki ei ole totta.
Mistä he mitään tietävät.

Siinä se makasi paikallani, kun saavuin kotiin päivän etuajassa.

Vedin parrasta ja hän huusi kivusta.
Yhtä totta se on kuin kuolemaan asti kestävä parisuhde.

Helvetin pukki.

JOULUKALENTERI

1. joulukuuta

Jos mies päättää kasvattaa viikset hyvän asian puolesta, mies kasvattaa.
Jos viikset kutittavat naista pussatessa, niin ne kutittavat.
Rakkauden pitää toisinaan olla ehdotonta.

Avaa luukku tästä.

Musiikki: Risto - Seuraavan sukupolven psykopaatti.

maanantai 25. marraskuuta 2013

36.Luku

Mustasukkaisuuden rajoista.


`Jumala on mustasukkainen.
Hän ei kestä nähdä sitä,
kun leikimme mielummin keskenämme
kuin hänen kanssaan.`
-Emily Dickinson

Istun puhelin kädessäni sohvalla katsellen televisiosta ohjelmaa, jonka nimeä en tiedä. Olet viettämässä iltaa. Mietin, olisiko liian tungettelevaa laittaa sinulle tekstiviesti, ihan  kysyäkseni, että onko kivaa. Loukkaantusitko viestistä ajatellen, että se on tarkistusviesti. Muistutus minulta, että olen yhä olemassa. Tulisiko sinulle tunne, että en luota sinuun. Vai onko minulla jopa oikeus kysyä missä olet menossa. Oletko kumppaninani selitysvelvollinen. Sehän se olisi tekstiviestin tarkoitus. Varmistaa, että kaikki on niin kuin on sanottu. Eikä viestin lähettäminen tai lähettämättä jättäminen kerro luottamuksesta tai epäluottamuksesta vaan mustasukkaisuudesta ja siitä, kuinka hyvin mustasukkaisuuden pystyy pitämään sisällään.

Rakkaus toiseen ihmiseen tuo mukanaan mustasukkaisuuden. Ei ole toista ilman toista. Ne kulkevat käsi kädessä. Rakkaus tuo mukanaan menettämisen pelon. Rakkaus repii auki kaikki vanhat arvet, heittäen niihin suolaa kuin muistuttaakseen tai varoittaakseen kaikesta siitä pahasta, mitä rakkaus voi tuoda tullessaan. Rakkaus aukaisee tien riittämättömyyden tunteelle. Ehkä ulkomaailmassa onkin joku voimakkaampi, kauniimpi, hauskempi, komeampi, seksikkäämpi ja viiksekkäämpi. Joku tuntematon. Joku nimeämätön. Joku, josta pitää olla varuillaan.

Kun sinä vietät baari-iltaa, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Kun sinä lounastat jonkun miespuolisen kanssa, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Kun sinua katsellaan ihastunein silmin, minua kalvaa mustasukkaisuuden tunne.
Minä pelkään, että menetän sinut.
Heikkoutta, tunnelukkoa, mitä lie.
Missä menee mustasukkaisuuden rajat.
Eikä oteta tähän mukaan sairaalloista mustasukkaisuutta. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Se on jo sairautta, joka vaatii pitkäkestoista terapiaa. 

En laita sinulle tekstiviestiä. Sinä olet viettämässä ystäviesi kanssa iltaa. Et sinä kaipaa viestejäni. Ei sinun tarvitse edes kaivata. On minun ongelmani riutua ikävissäni ja mustasukkaisuudessani ja selvitä niistä ilman, että sinun iltasi menee niiden vuoksi pilalle. Jokainen ihminen tarvitsee tilan, jonne edes kumppanilla ei ole mitään asiaa tulla. Ihan jokainen. Ketäpä ei vituttaisi saada vartin välein viestejä kumppaniltaan kesken illanvieton. Ansaitsematonta epäluottamusta.
Saattaisi johtaa provosoitumiseen ja pettäisi kumppaniaan piruuttaan.
Mustasukkaisuus näyttäytyy taskujen penkomisena, puhelimen tarkastamisena, kuulusteluna, uhriksi heittäytymisenä, rajoittamisena, uhkaamisena, vahtimisena ja äärimmilleen viritettynä väkivaltana.

Pitkässä parisuhteessa tulee harmittomia ihastuksia. Muistatko kultaseni, kun katsoin ylen uutisten säätiedotuksen, jossa meteorologi Kerttu Kotakorpi ennusti säätä. Seisoin seuraavana aamuna bussipysäkillä shortsit jalassa ja t-paita päällä rankkasateessa. En nähnyt niitä sääkarttoja Kertun vieressä. Kerttu ennusti sadetta, mutta minulle paistoi kirkas aurinko. Harmiton pieni ihastuminen. Ehkä voisimme sopia sen kuuluisan kerran elämässä-säännön. Että jos ihailemamme julkisuuden henkilö tekisi intiimin ehdotuksen, niin saisimme vastata myöntävästi. Jos Ethan Hawke alkaisi pyöriä merkityksellisesti ympärilläsi, niin antaisit kulta mennä vain. Sanoisit kuitenkin jälkeenpäin, että ei se ollut lähellekään minun veroiseni. Vastaavasti jos The Sounds-yhtyeen Maja Ivarsson alkaisi hengittää kiivaasti korvani juuressa, niin tulisin sitten aamulla kotiin. Kerran elämässä. Ei aiheuttaisi mustasukkaisia tunteita.

Olen mustasukkainen. Luotan sinuun. Olen silti. Mustasukkaisuudella ja järjellä ei ole mitään tekemistä keskenään. On aivan turhaa järkeistää mustasukkaisuutta kauemmaksi. Mustasukkaisuus kumpuaa peloista, heikkoudesta, epävarmuudesta, riittämättömyyden tunteista ja pettymyksistä. Minä en omista sinua ja sinä et omista minua. Me olemme päättäneet jakaa osan elämästämme, mutta me emme ole yksi. Meillä on molemmilla vain yhden ihmisen kokoinen huone elämässämme, jossa meidän ei tarvitse jakaa toisillemme mitään. Yhdessä me voimme olla siinä yhteisessä huoneessamme, jossa me voimme jakaa kaiken, mutta välillä on hyvä mennä omaan huoneeseen, sulkea ovi perässään ja syventyä ikioman elämänsä perversioihin, kuitenkin niillä säännöillä ja ehdoilla, että ei loukkaa tai satuta toista.

Ehkä siinä menee mustasukkaisuutemme rajat. Emme tunkeudu toistemme huoneisiin. Olisi kuitenkin rauhoittavaa jos välillä laittaisit viestin sieltä huoneestasi.
Se vähentäisi pelkoa.

the sounds-the no no song

Maja Ivarsson



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

35.Luku

Jos parisuhde olisikin yritys. Tarina yrityksen perustamisesta konkurssiin.



Ollaan rohkeita. Tehdään parisuhteesta yritys huolimatta talouden taantumasta. Suurten perinteisten teollisuusyritysten lähdettyä maihin, joissa saa polkea työläisten etuja helpommin, meidän pitää luoda tilalle pienempiä, energisiä ja inhimillisiä kasvuyrityksiä. Aloitetaan parisuhteesta ja tehdään siitä yritys.

Yrityksen perustaminen:

Yrityksen perustamisen pakollinen lähtökohta on realistinen liikeidea. Parisuhteen liikeideana voidaan pitää pitkäkestoista rakkautta ja luottamusta liikekumppaniin. Näillä keinolla saadaan yritys eli parisuhde tuottamaan omistajilleen onnen, rakkauden, pysyvyyden, taloudellisen vakauden ja seksuaalisten tarpeiden täyttymisen jatkuvuutta. Tämän liikeidean toteuttaminen vaatii hyvää osaamista. Tieto- ja taitotason pitää olla suhteellisen korkea jo parisuhteen alussa. Väitänkin, että muutaman parisuhdekonkurssin elämässään kokeneiden on helpompi lähteä perustamaan uutta parisuhdeyritystä kuin niiden, jotka ovat vasta ensimmäistä yritystä perustamassa. Samaa mieltä on uusi parisuhdeyritysministeri Tanja Karpela ent. Vienonen ent. Saarela ent. Vanhanen ent. Niinistö ent. Virtanen ent. Kekkonen ent. Salonen, joka Ajankohtaisessa Kakkosessa asiasta puhui. Keltanokkayrittäjien keskuudessa, varsinkin jos on kyse kovin nuoresta yrittäjästä, vallitsee vielä naiivi usko omaan ideaan ja osamiseensa, eikä ulkopuolisia uhkia kyetä näkemään ennenkuin on liian myöhäistä. Toisaalta nuoren parisuhdeyrittäjän asenne saattaa kompensoida kokemattomuuden ja hänen tuoreet, raikkaat parisuhdeideansa saattaa parhaimmillaan tuottaa hämmästyttävän pitkäkestoisen ja tuottavan parisuhdeyrityksen.

Yrityksen alkumetrit:

Parisuhdeyrityksen alussa yrittäjät puskevat hommia aamusta iltaan. Heidän tarpeensa tyydyttyvät useaan kertaan päivässä. Ikuista rakkautta vannotaan korvaan kuiskaamalla ja maailma on avoin syli, jonka kainaloon voi huoletta sukeltaa. Liikeidea kukoistaa ja osaaminen kasvaa. Yrittäjät ostavat toisilleen kalliita liikelahjoja ja budjetissa ei edes yritetä pysyä. Yhtiökumppani esitellään sidosryhmille, jotka syli avoinna tai vastahakoisesti ottavat hänet vastaan. Yrittäjät alkavat suunnitella yhteisen liiketilan ostamista, tarpeeksi ison, jos liikeyritys joskus kasvaa. Budjetti menee punaisella, mutta liikeidea on niin hyvä, että pankki myöntyy lainaan ja muutto uuteen liiketilaan voi alkaa. Parisuhdeyrityksen perustaminen vaatii alusta pitäen stressinsietokykyä ja riskinottamista. Yhteiseen liiketilaan muutto pistää ne vaatimukset heti koetukselle. Toisen tapa toimia yrittäjänä saattaa poiketa kovasti omasta tavasta ja yrittäjät joutuvat kompromissien loputtomalle tielle. Parisuhdeyrityksen alun vauhtisokeus pysähtyy realismin alttarin edessä ja alkaa yrityksen vakauttaminen tasaisen kasvun käyrälle.

Yrityksen vakauttaminen:

Kun parisuhdeyrityksen perusta on vakaalla pohjalla ja yritys tuottaa omistajilleen voittoa onnen, rakkauden ja pysyvyyden muodoissa ja yhteiskunnalle veroina hyvinvoivan yksilön, niin parisuhdeyritys voi harkita uusien henkilöiden hankkimista yritykselle. Monet parisuhdeyrittäjät haluavat yrityksestään kasvuyrityksen. Uuden työntekijän hankkiminen kestää yhdeksän kuukautta ja se on hyvä aika yrittäjien valmistautua muutoksiin. Ensin yritys kasvaa kolmihenkiseksi. Uusi työntekijä asettuu taloon ison vaatimuslistan kanssa. Hän vaatii asunto-, ruoka-, hoito- ja hoivaedun. Vastuulliset parisuhdeyrittäjät antavat työntekijälle mukisematta nämä kaikki edut, sillä tyytyväisestä työntekijästä on tulevaisuudessa paljon enemmän hyötyä yritykselle kuin tyytymättömästä. Valtio kannustaa yrittäjiä pienellä taskurahalla uuden työntekijän hankkimisesta taka-ajatuksena saada tuki myöhemmin takaisin kaksinkertaisena. Kun uuden työntekijän koeaika on ohi, hänet vähitellen velvoitetaan osallistumaan yrityksen kotiaskareihin. Työnantajat käyttävät keinoina pelottelua, kiristystä ja lahjontaa, niin kuin työnantajat muissakin firmoissa käyttävät. Yritys on vakaassa tilassa. Yrityksen arkiset asiat pyörivät mallikkaasti, uudet työntekijät sulautuvat osaksi kokonaisuutta ja käyvät työnantajien kanssa vaatimuksistaan neuvotteluita. Joskus tarvitaan valtakunnansovittelijaa paikalle ja joskus sekään ei auta. Yritys voi hyvin, muutetaan isompaan liikehuoneistoon, hankitaan kalliimpi työsuhdeauto, tehdään pidempiä työmatkoja ja pienestä parisuhdeyrityksestä kasvaa keskisuuri.

Taantuma:

Monet yritykset ovat suhdanneherkkiä. Parisuhdeyritys ei tee poikkeusta. Pienetkin suhdanneheilahdukset vaikuttavat yrityksen toimivuuteen. Taantuma parisuhteessa vaikuttaa koko yrityksen ilmapiiriin. Saattaa tulla rajuja yhteenottoja työnantajien=vanhempien ja työntekijöiden=lasten välillä. Työntekijät eivät hyväksy työnantajien suhteettomia etuuksia suhteessa omiin etuihin. Saattaa tulla rajuja yhteenottoja yrittäjien kesken. Käsitykset miten parisuhdeyrityksessä kulloinkin kuuluu toimia poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Alkaa lakkoiluaalto. Parisuhdeyrityksen tyypillisimmät lakot ovat järjestyksessä, seksilakko , puhelakko ( mykkäkoulu) ja yleislakko ( lopettaa kaikki parisuhdeyrityksen toiminnat).
Taantuma parisuhteessa saattaa johtaa yrityksen toimintojen ulkoistamiseen. Joissakin yrityksissä seksuaalisten tarpeiden ulkoistaminen on päätetty ilman yhtiökokousta niin, että yhtiökumppani ei edes tiedä toiminnon alullesaattamisesta. Joissakin yrityksissä työntekijöiden huomioiminen on ulkoistettu kolmansille osapuolille esimerkiksi televisiolle, internetille ja tietokonepeleille. Yhtiökumppaneiden liikeidea on niin kadoksissa, että he eivät pysty enää kommunikoimaan keskenään ja yritys luisuu kohti lopullista tuhoa. Annetaan tulosvaroitus. Aloitetaan yt-neuvottelut ja irtisanomiset. Parisuhdeyrityksessä työntekijöillä on onneksi niin vahva irtisanomissuoja, että heitä ei voi laittaa yt-neuvotteluihin mukaan, joten neuvottelut käydään yhtiökumppaneiden kesken.

Konkurssi:

Joskus mitkään toimet ei enää auta. Parisuhdeyritys on ajautunut niin koviin vaikeuksiin, että sitä ei voida enää pelastaa. Yritys ajetaan konkurssiin. Yhtiökumppanit alkavat neuvotella erorahoista ja eropaketista. Neuvottelu johtaa eropakettiin, jossa toinen saa yhteisestä liikehuoneistosta kolmijalkaisen lipaston, kaksi puulastaa ja yhden korvattoman kahvikupin. Toiselle jää loput. Työntekijöistä käydään neuvotteluja kolmannen osapuolen välityksellä ja tehdään sopimus, jossa sovitaan työntekijöiden tasapuolisesta saatavuudesta entisten yhtiökumppaneiden kesken. Yksi parisuhdeyritys on tullut tiensä päähän ja konkurssin tehneet yrittäjät jäävät hetkeksi nuolemaan haavojaan, kunnes pienessä nousuhumalassa näkevät potentiaalisen kasvuyrityksen vartalon tanssimassa savuisen tanssilattian reunalla ja täynnä uutta uskoa he kävelevät kohti tanssivaa kasvuyritystä ja päättävät. että tästä yrityksestä tulee parisuhdeyritysten Supercell.

massive attack-teardrop

cmx-vallat ja väet


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

34.Luku

Seksiä pikkujouluissa.


Puhutaan, että rakkaus on kemiaa. Kemiat kohtaavat ja synnyttävät intohimon täyteisen rakkauden, joka joissakin tapauksissa johtaa elämänmittaiseen ihmissuhteeseen. Ihminen kohtaa ihmisen ja heidän välilleen syntyy heti jännite. He viehättyvät toisistaan ja alkavat vaipua kohti rakastumisen psykoottista tunnetta. Syntyy vuosisadan rakkaustarina.

Alkoholi saa aikaan ihmisessä kemiallisen reaktion, joka pahimmillaan tai parhaimmillaan johtaa mielen ja kehonsisäisiin häiriötiloihin, joka taas äärimmäisissä olosuhteissa johtaa harkitsemattomiin tekoihin. Alkoholin vaikutuksen alaisena, siinä mukavimman nousukliimaksin aikana, ihmiskeho lähettää aivoihin signaaleja, jotka saa jokaisen vastaantulevan ihmisen tuntumaan siltä oikealta. Seksuaalinen jännite ei ota lauetakseen. Lopulta se johtaa kahden häiriötilassa olevan ihmisraasun kohtaamiseen, jotka alkavat vaipua kohti humalatilasta johtuvaa yliseksuaalista tunnetta. Syntyy vajaan vuorokauden rakkaustarina.

Firmat järjestävät pikkujouluja työntekijöilleen palkinnoksi hyvin tai huonosti menneestä vuodesta. Pikkujoulut ovat malliesimerkki tilaisuuksista, joissa kehonsisäisissä häiriötiloissa laahustavat promillepäät ajautuvat vajaan vuorokauden rakkaustarinoihin. Rikkaimmat firmat järjestävät parin päivän pikkujouluja kotikaupungin ulkopuolella, joka helpottaa ajautumista kemiallisesta reaktiosta johtuviin häiriötiloihin. Yöpyminen oman kodin ulkopuolella säästää selitysvelvollisuudelta, että miksi kotituu pikkujoulusta vasta aamulla. Kahden päivän pikkujoulut laivalla tai toisessa kaupungissa on pelastanut monta avioliittoa, sillä häiriötilasta johtuvaa harkitsematonta tekoa pahempaa on vain siitä kiinni jääminen. Mitään kiellettyähän ei ole tapahtunut, ellei siitä jää kiinni. Kysykää vaikka Jari Isometsältä tai Kevan johtajalta Merja Ailiukselta.  Tiukka taloustilanne antaa raamit myös pikkujouluille, joten suurin osa firmoista järjestää vain illan mittaiset pikkujoulut, mutta ei hätää. Monissa Suomen kaupungeissa hotellit ovat alkaneet ymmärtää häiriötilassa kulkevan pikkujoulukansan tuskaa markkinoimalla heille pikkujouluyötä hotellissa sloganilla -juhli pikkutunneille asti ja vältä taksijonoa yöpymällä hotellissamme. Pakettiin kuuluu parisänky ja samppanja-aamiainen kahdelle. Kuka hullu sitä pikkujoulujen jälkeen värjöttelisi taksijonossa, kun voi kehollisessa häiriötilassa harrastaa kiihkeää harkitsematonta tekoa lämpöisessä hotellihuoneessa.

Pikkujoulun jälkeinen aamu. Alkoholi palaa ihmiskehossa ja kemiallisen reaktion vaikutus vähenee ja lakkaa lopulta olemasta. Vieressä makaa alasti ihminen, jonka fyysinen ja kemiallinen vetovoima valuu hiljalleen kohti nollaa. Päätä jomottaa. Puhelimessa on vastaamattomia puheluita yli kymmenen ja toiset mokoma viestejä. Kehon normaali kemia palautuu kohdilleen ja todellisuuden taju. Siinä hetkessä muistaa avioliittonsa ja tarkistaa onko sormus paikallaan. Miettii selityksiä ja valitsee hotellin markkinoinnissa käytetyn pitkät taksijonot. Hotellin oveen koputetaan. Siellä aamuvuorossa oleva työntekijä tökkii samppanja-aamiaista kahdelle huoneeseen sisään. Kaksi häiriötilasta palautunutta ihmisraasua istuu sängyn reunalla katsellen toisistaan ohi. Samppanja maistuu kuselle. Ulkona sataa ruskeaa räntää. Firman henkilöstöasiat on saatu kuntoon. Niihin on syvennetty oikein huolella, aamun tunneille asti. Tästä jaksaa taas vuoden eteenpäin. Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Kehossa on taas normaali kemiallinen olotila ja ne kohtaavat kotona odottavan kumppanin kanssa.
Jos selitys menee täydestä.

frankie goes to hollywood-relax

perjantai 8. marraskuuta 2013

33. Luku

Suku tulee iholle.


Muistattehan lapsuuden. Ympärillä touhusi vanhempia, mummoja, pappoja, kummeja, setiä, tätejä, naapureita, poliiseja ja serkkuja. Osaa siitä oudosta porukasta kutsuttiin sukulaisiksi ja osaa tuttaviksi. Mitä vanhemmaksi kasvoi, sitä vähemmän heidän kanssaan piti olla tekemisissä. Olihan tietenkin rippijuhlia, syntymäpäiviä ja ylioppilasjuhlia, joissa suku kokoontui yhteen. Juhlat, jossa jokainen vilkuili vaivaantuneena kelloonsa, että kehtaisikohan sitä jo lähteä. Lopulta vuodet vierivät niin pitkälle, että suku jäi toiseen kaupunkiin ja välimatka takasi sen, ettei velvollisuuskäyntejä tarvinnut edes tehdä. Semmoiset 200 kilometriä on hyvä turvaväli. Säästyy ikäviltä yllätyksiltä.

Olin saanut elämäni siihen jamaan, että näin vanhempiani noin kolme kertaa vuodessa jos oli oikein reipas vuosi. Muiden sukulaisten nimet olin oppinut jo unohtamaan. Kaikkien serkkujeni nimiä en ole koskaan kuullutkaan. Jätin sukureserviin kuitenkin pienen porukan, jota sitten kutsua paikalle, kun juhlan hetki koittaa. Paras tapa pitää yllä hyvät välit sukuunsa on irrottautua heistä, filosofialla vähemmän on enemmän. Koin valintani omakseni ja vapain mielin kuljin vieraan kaupungin mukulakivillä. Joulunaikaan ihmettelin ihmisiä, jotka ostivat pinokaupalla joulukortteja. Pah, miksi sellaista lähettää, roskiin ne kuitenkin menevät. Ihana, sukuvapaa elämä odotti minua ja minä annoin sen kädet avoinna tulla.

Kohtalo puuttui peliin tuona heinäkuisena iltana. Hänen silmissään kimmelsi lupaus onnesta. Mitä silmien ja onnen rinnalla tulisi, sitä en silmistä kyennyt näkemään. Miten olisin edes voinut nähdä jotain sellaista, jota en ole tiennyt olevan edes olemassa.
Rakas, sinä tulit elämääni. Toit elämääni valon, rakkauden, onnen ja kuusisataa uutta sukulaista. Koko elämä voi muuttua. Yhdellä vilkaisulla.

Sinun sukusi on turvavälin sisäpuolella. Jos vähän kovemmin juoksee, heihin törmää. He tulevat puhelinlankoja ja tikapuita pitkin. He tulevat omilla avaimilla, savupiipusta ja kutsumatta. Kun yksi lähtee, kaksi tulee tilalle. Nimet ja tittelit vaihtuvat, mutta sukulaiset pysyvät. Sinulla on sukulaisten suhteen eri filosofia kuin minulla. Enemmän on lähellä. Pääsin nimeksi joulukortteihin. Joulukortit pääsivät teipatuksi kirjahyllyymme. Sitä ei enää näkynyt korttien takaa. Usein jollakin sukulaisella oli juhlat. Kun yhden kravatin sai kaulaltaan pois, ripustettiin siihen jo toista tilalle. Kahvia kului satoja litroja. Vatsa reistaili. Mökillenne tultiin kuin majataloon. Vessareissun aikana setä oli vaihtunut tätiin. Taas juotiin kahvia. Ääntä oli kuin Serranon perheessä. Nauratti ja ahdisti samanaikaisesti. En halunnut ostaa kaupasta enää sukulakua.

Sinä tunnet kaikki serkkusi. Minusta se on outoa, jopa epäillyttävää. Sain kuulla, että järjestätte vuosittain serkkubileet. Bileissä heitetään tulitikkua, syödään ja juodaan viinaa. Pääsin puolisonasi mukaan, tittelillä hyyryläinen. Parempi olisi muurahainen. Ensimmäiset serkkubileeni olivat meillä. Oli sinun vuorosi järjestää. Olohuoneemme täyttyi ihmisistä, joita en osaa ollut ikinä nähnyt. Istuttiin ringissä ja jokaisen piti kertoa, että mitä kuuluu. Ajattelin, että KVF, katso vittu Facebookista, mutta sanoin jotain ylevää. Kyllä tämä kerran vuodessa menee. Hauska idea, kunnes kuulin, että toisen puolen serkkujen kanssa aletaan myös järjestää serkkubileitä. Kahdet serkkubileet kesässä. Mitä seuraavaksi. Vuosittainen tätiristeily ja setäfestarit. Mihin tämä johtaa.

Aloimme kertoa sukutarinoita lapsuudestamme ja nuoruudestamme. Kerroit, kuinka mummosi kanssa kävit lähetyspiireissä. Minä kerroin, kuinka mummoni yritti opettaa minut kiroilemaan. Hän kannusti hokemaan Jari Kurrin nimeä, vaikka tiesi, etten osaa ärrää. En oppinut kiroilemaan etkä sinäkään kirkossa nykyään alvariinsa juokse. Kannustamisen ja tuputtamisen raja on veteen piirretty. Ihan kaikessa. Kerroit, kuinka vietit kesät mummolassa. Minä kerroin, kuinka vietin kesät lukemalla kotona Aku Ankkoja. Kerroit, kuinka jo hyvin pienestä nukuit öitä pois kotoa, sukulaisen luona. Kerroin, kuinka itse nukuin ilman vanhempia vasta ensimmäisellä luokalla, sairaalassa, kun minulta leikattiin kitarisat. Heti perään rippileirillä. Kerroit serkuistasi, joihin vieläkin pidät yhteyttä. Minä kerroin serkuistani, joita kaikkia en ole koskaan edes nähnyt. Tai en minä voi tietää. Kuka tahansa elämässäni eteen sattunut on voinut olla tietämättäni serkkuni. Ajatus pelottaa.

Sain sukusi ympärilleni. Mikäpä siinä. Aina on mukava tutustua uusiin ihmisiin. Uudet ihmiset avartavat maailmankuvaa. Tulee lisää perspektiiviä. Lisää peilejä. Muistan, kuinka suhteemme alussa lähdin aina mukaasi kun pyysit. Siellä minä istuin pirttien penkeillä pullapitko kädessä ja nyökyttelin mukana. Sittemmin aloin välillä keksiä tekosyitä, että ei tarvinnut lähteä mukaan. Oli pakottava tarve kuunnella Yle Puheen Aristoteleen Kantapää-ohjelma, jossa selvitettiin, että miksi punainen on punainen, mutta vihreä ei ole vihreinen. Välillä kurkkuni turposi niin, ettei nieltyä saanut. Niitä samoja syitä, joita yleensä käytetään seksistä kieltäytymiseen. Nyttemmin olen harkinnut suoraan sanomista. Että kiitos, mutta tänään ei kiinnosta yhtään. Olen elämäni kunnossa, minulla ei ole mitään tekemistä ja kahvihammastakin kolottaisi, mutta ei kiinnosta. Kokeillaan huomenna paremmalla onnella uudestaan. Kokeilen rajojen asettamista ja voin kertoa, että vaikeaa tulee olemaan. Olen aina uskonut, että ovet on tehty avattaviksi, ei suljettaviksi. 

Parisuhde. Kahden ihmisen maailmat kohtaavat. Pitää oppia toisen ihmisen tavoille tai ainakin hyväksymään ne. Pitää luopua joistakin omista tavoista tai ainakin pitäisi luopua. Kun jotain uutta tulee elämään, pitää jostain vanhasta luopua. Ei yhteen elämään kaikkea saa sullottua. Pitää oppia tulemaan toimeen kumppanin lähipiirin kanssa tai ainakin sietämään heitä. Usein heistä alkaa jopa pitämään. Joskus heihin saattaa heikkona hetkenä jopa rakastua. Se aiheuttaa lähipiirissä tuntuvaa säpinää. Suhteen alkuhuumassa ei näe kuin rakastettunsa, vaikka suku istuisi samalla sohvalla, mutta vuosien vieriessä eteenpäin näkee rakastettunsa lisäksi monia muitakin häneen liittyviä henkilöitä. Paljon ihmisiä tulee näkemään. Hyvin paljon ihmisiä tulee näkemään. Aamulla, kun rullaverhon avaa, niin siellä jo ensimmäinen kurkistaa pullapitko kainalossaan. Kahvi valuu tasaisena nauhana keittimessä ja pirttien penkit narisee pyllyjen paljoudesta. Välillä se on mukavaa. Välillä tulee ajatelleeksi niitä kirosanoja, joita mummoni minulle opetti. 

Lopulta kuitenkin ajatus, että yhteisöllisyyttä ei koskaan ole liikaa tässä äärimmäisen yksilökeskeisessä ajassamme. Pidetään pannut kuumina, mutta ei ennen kahtatoista viikonloppuisin.
Ja sillei sopivissa rajoissa.

Lopuksi laulu, joka sopii jokaiseen sukujuhlaan.

 Yup-minä olen myyrä

 





maanantai 4. marraskuuta 2013

32.Luku

Kuolema ei katso kelloa.

joose keskitalo-kaupungit puristuvat puristimissa.


He tulivat hänen työpaikalleen.
Hän muistaa vain sen syvän hiljaisuuden, jonka pystyi kuulemaan.
Työkaverin lohduttavat käsivarret ympärillään.
Ja ne poliisin sanat. Ei ollut mitään tehtävissä. Auto tuli lujaa.
Hän muistaa katsoneensa kelloa ja sanoneensa, ettei tähän aikaan kukaan voi kuolla.
Perjantaina, viikonloppusuunnitelmat tehtynä.
Hän muistaa soiton lapsen kouluun.
Pyynnön opettajalle, että kertoisivat lapselle, että isi ei tule tänään hakemaan.
Se jälkeen muisti loppuu.
Pelkkää hämärää.

Päivät vaihtuu vuodenajat.
Sanovat, että aika parantaa.
Miten aika voi mitään parantaa.
Ei aika mitään tee.
Nainen ajattelee miestänsä, joka teki.
Miestään, joka rakasti, häntä ja yhteistä lasta.
Lapsi istuu huoneensa lattialla ja kirjoittaa tekstiviestiä.
Puhelimellaan, jonka sai ensimmäisenä koulupäivänään.
Lapsi kirjoittaa isille.
Isisi millontulet.
Lapsi jää odottamaan, että isi vastaisi.
Nainen odottaa ovikellon soivan.
Että mies tulisi. Pyytäisi anteeksi, että on myöhässä.
Kokous venyi ja oli ruuhkaa.
Mies ottaisi naisen syleilyyn ja lapsen olkapäilleen.
Nainen ei voi uskoa, että mies ei tule.
Hehän vannoivat rakastavansa toisiaan elämän loppuun asti.
Ei se loppu vielä voi olla.

Nainen näkee miehestä unta. Mies tulee nauraen häntä kohti ja puhuu.
Miehen ääni ei kuulu.
Nainen ei kuule miehensä puhetta.
Nainen herää ahdistuneena.
Kokeilee kädellään miehen puolta sängystä.
Se on tyhjä ja lakana viileä.
Kello on kaksi ja nainen ei saa itkettyä.

Illalla loistaa täysikuu.
Lapsi katsoo ikkunasta pitkään.
Äiti, isi katsoo meitä taskulampulla.
Nainen menee lapsen kanssa pihalle.
He vilkuttavat yhdessä kuulle.
Lähettävät lentosuukkoja.
Lapsi nauraa ja näkee, kun isi heiluttaa takaisin.
Nainen istuu sohvalle.
Hän sytyttää pitkään sytyttämättä jääneet kynttilät.
Nainen tuntee käden olkapäällään.
Suru valuu kyyneleinä poskia pitkin.
Kynttilät palaa loppuun.
Suru valuu vasta alkua.
Viimeinkin.

Nainen näkee miehestään unen.
Mies seisoo hänen vierellään.
Ottaa kädestä ja puhuu.
Nainen kuulee miehen äänen.
Kuuntelee.

Lapsi piirtää huoneessaan.
Kun ilta hämärtyy, lapsi menee ikkunan luo ja näyttää piirustustaan.
Isi katsoo taskulampulla.
Joka ilta lapsi piirtää ja isi katsoo.
Välillä pienemmällä valolla, välillä isolla.
Joskus pilvet peittävät valon, mutta lapsi tietää, että isillä on pilvet lävistävä taskulamppu.

Nainen kaipaa ja suree.
Antaa muistojen tulla.
Antaa itselleen luvan kaivata oikeaa kosketusta.
Oikeaa ihmistä.
Häntä, joka oikeasti tulisi ja pitäisi naista sylissään.
Häntä, jonka kanssa sytyttää kynttilät tuomaan valoa hämärtyvään iltaan.

Nainen katsoo kuuta, hymyilee ja vinkkaa silmää.

olavi uusivirta-hautalaulu

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

31.Luku

Ohjeita naisille.


Parisuhteessa on sääntönsä. Ne ovat yleensä yhdessä kevyesti sommiteltuja sopimuksia, joita sopivassa tilanteessa voi olla noudattamatta. Aion kirjoittaa yksipuolisen ohjekirjan mieheltä naiselle koskien parisuhteessa elämistä. Ihan siitä syystä, että olen mies ja elän parisuhteessa naisen kanssa. Tämä on siis luonteva näkökulma ohjekirjaani. Yritän saada ohjeistani mahdollisimman rehellisiä ja sensuroimattomia. Tiedän, että on keinotekoista jaotella ihmiset miehiin ja naisiin, mutta ei kuitenkaan. Mies ja nainen on erilaisia. He käyttäytyvät erilailla ja se on hyvä. Ohjekirjastani tulisi toisennäköinen jos kirjoittaisin sen miehelle, mutta kun en ole koskaan seurustellut miehen kanssa, niin en voi olla varma. Omassa parisuhteessani saan ohjeita päivittäin ilman opaskirjaakin, joten haluan vastineeksi kirjoittaa yleisellä tasolla miehen laatimia ohjeita naiselle. Kannattaa ottaa opiksi. Mies on yllättävän helppo huonekalu, mutta se vaatii pientä huolenpitoa ja tuunaamista. Muuten se alkaa näyttää vuoden vanhalta Ikean sohvalta. Kasaan painuneelta ja rähjäiseltä.

1.ohje    

Miehelläkin on mielipiteitä.

Kun parisuhde on edennyt vaiheeseen, jossa hankitaan yhteiset seinät, alkaa yhteisen kodin sisustaminen. Usein naisella on tässä vaiheessa selvä kuva siitä, miltä kodin kuuluu näyttää. Miehellä ei välttämättä ole niin selkeää visoita, mutta joitakin itselleen tärkeitä huonekaluja, julisteita tai tavaroita miehellä saattaa olla. Nainen hakee kaapistaan värikartan, jonka avulla voi aloittaa kodin värimaailman suunnittelun. Mies hakee kaapistaan vanhan julisteen Risto Kurkisesta, joka voitti Jypin maalikuninkuuden 80-luvun lopussa monta kertaa perätysten. Nainen käy ostamassa tapettia ja maalia. Mies tapetoi ja maalaa ja laittaa julisteen vinttiin menevään laatikkoon. Ei sopinut kodin värimaailmaan. Samalla mies vie vintille vanhat huonekalunsa, mattonsa, stereonsa ja koko aiemmin eletyn elämänsä. Mieheltä kysyttiin mielipide sisustuksesta, mutta mies vastasi väärin. Mies ostaa itselleen paidan ja housut, jotka myötäilevät kodin värimaailmaa, jotta ei erottuisi maisemasta. Hän kävelee alistuneesti feng shui makuuhuoneeseensa, joka uuden sisustuslehden artikkelin mukaan vaikuttaa rakkauselämään voimakkaan positiivisesti. Siellä mies omassa feng shui sängyssään haistelee intialaista suitsukekynttilää Tekniikan maailma- lehti kädessään ja on onnellisempi kuin koskaan ennen.

2. ohje

Kaikesta ei aina ole pakko sanoa.

Kun parisuhde on edennyt vaiheeseen, jossa ei enää yritetä miellyttää toista, alkaa kumppanin virheisiin keskittyminen. Usein naisella on tässä vaiheessa käsitys, joka oikeuttaa hänen sanomaan miehen jokaisesta virheestä tai asiasta, joka naista kulloinkin ärsyttää. Joskus mies ansaitsee sen, mutta usein sanomista tulee myös aiheetta tai aivan väärin ajoitettuna. Jos mies on vapaapäivänään siivoillut, kokkaillut ja järjestellyt paikkoja kuntoon, niin naisen tullessa kotiin on törkeää ja itsekästä naisen osalta kiinnittää ensimmäisenä huomiota siihen, että hella on jäänyt likaiseksi tai astiat on laitettu väärään järjestykseen astiakaappiin. Vähemmälle huomiolle jää ne kaikki asiat, jotka mies on tehnyt. Kiitoksen sijaan tulee moitetta. Niin se tässä yhteiskunnassa monen muunkin asian suhteen menee. Vaikka olisikin niin, että mies on imuroinut vähän huonosti tai täyttänyt astiakaapin väärin, niin mies on kuitenkin imuroinut ja täyttänyt astiakaapin, niin kuin miehen kuuluukin tehdä, mutta mies lopettaa imuroinnin ja astiakaapin täyttämisen jos joka kerta kuulee niin tehtyään niistä jotain negatiivista. Kaikesta ei ole pakko aina sanoa ja joskus voi sanoa, että tosi hyvin imuroitu, vaikka koti näyttäisi kuin kaatopaikalta. Se on vain kohteliasta joskus niin sanoa. Mitäpä jos mies sanoisi silloin kun nainen meikkaa ja puunaa itseään kauniiksi ja kysyy mieheltään, että miltä hän näyttää, että oletpas meikannut huonosti, näytät todella huonolta. Ei saatana, miten oletkin saanut itsestäsi tuon näköisen. Kaikesta vaan ei ole pakko aina sanoa, vaan voi kohteliaisuussyistä valehdella. Kulta, näytät todella viehättävältä. Kulta, tiskasit tosi kirkkaaksi kaikki lasit. Oikeassa olemisen pakko on raastavaa itselle ja lähiomaisille. Hallitsemattomana se johtaa syvään yksinäisyyteen.

3.ohje

Anna miehen tuntea omalla tavallaan.

Suomalainen mies ei osaa näyttää tunteitaan. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Nämä ovat vanhoja, kuluneita fraaseja, joita käytetään vieläkin puhuttaessa suomalaisesta miehestä. Osa miehistä rikkoo jo hienosti tätä uskomusta, itkemällä laskelmoidun vuolaasti television lauluohjelmassa, mutta osa miehestä reagoi spontaanisti vain noin viidentoista vuoden välein Suomen voittaessa jääkiekon mm-kultaa tai jos uutisissa kerrotaan alkoholiveron nousemisesta. Ehkä on kuitenkin niin, että mies ei vain osaa tuntea sen paremmin. Mies istuu sohvalla pahasti keskeneräisenä oluttölkki kädessään, sisällään sukupolvien ketju sotatraumoja ja liian ankaraa kasvatusta, jossa itkeminen ja muu tunteiden spontaani näyttäminen on ollut syvästi paheksuttavaa. Yhtäkkiä miehen tulisi olla valmis valuttamaan vuolaasti tunteita, unohtamatta kuitenkaan karskia ja suoraviivaista miestä itsessään, joka ihanimmillaan johtaisi siihen, että samalla kun mies poraisi isolla poralla isoa reikää yhteisen kodin seinään, niin hän poran suristessa itkisi ja näyttäisi heikkouttaan ja vuosikymmenten traumat valuisivat hikenä ja kyynelinä huoneen lattialle. Näin tulee vielä tapahtumaankin, mutta se ei tapahdu painostuksen edessä. Mies kutistuu kasaan ja sisällä riipivä riittämättömyyden tunne käpertää miehen entistä syvemmälle itseensä ja ainoaksi ulospääsyksi jää ankara viinan juominen, joka alkoholiveron nousun vuoksi on entistä kalliimpaa. Miestä voi makupalojen avulla kannustaa avaamaan vähän itseään, mutta jos mies alkaa myöhemmin käyttää sanoja jaxuhali, voimaantuminen tai downshiftaaminen, niin kannustus on mennyt liian pitkälle. Mies on mennyttä ja hänet on syytä jättää voimaantumaan yksikseen.

4.ohje

Älä yritä muokata miestä.

Jokaisella meillä on tietyt kriteerit kumppania kohtaan. Harvoin, tuskin koskaan kaikki kriteerit kuitenkaan täyttyvät. Kun kaksi ihmistä, vapaaehtoisesti päättää ryhtyä parisuhteeseen, niin samalla molemmat sanattomalla sopimuksella lupaavat hyväksyä myös ne virheet ja piirteet toisessa, joista ei niin hirveästi pidä. Mies ei lähtökohtaisesti tule parisuhteeseen koulutettavaksi paremmaksi mieheksi, vaan tasavertaiseksi kumppaniksi naisen kanssa. Jos nainen huomaa parisuhteen edetessä, että mies ei täytä hänen asettamiaan kriteereitä, niin ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyä miehen keskeneräisyys tai jättää mies. Täysin poissuljettu vaihtoehto on, että nainen yrittää kouluttaa miestä näyttämään ja käyttäytymään haluamallaan tavalla. Mies ei ole koira, vaan ihminen, vaikka joskus näyttää ja käyttäytyy kuin eläin. Niille naisille ohjeeksi, joilla on kunnianhimoisia kriteereitä kumppania kohtaan, niin kannattaa laittaa ilmoitus eliittikumppani-treffisivustolle.

5.ohje

Anna miehen katsella muita naisia.

Miehellä, joka katsoo vähäpukeista naista ensin silmiin, on jokin rakenteellinen vika. Kaupungin kadut, kaupat ja leikkikentät on täynnä kauniita naisia, kauniisti pukeutuneita naisia, kauniisti käveleviä naisia, kauniisti hymyileviä naisia, joita on ilo ohikulkiessaan katsella. Se ei tee miehestä seksististä, naista välineellistävää ihmispersettä. Se ei tarkoita sitä, että niitä katselee sillä ajatuksella, että olisipa ilo kaataa nainen sänkyyn, vaan ihmisen silmä hakeutuu katsomaan kaikkea kaunista. Toisia naisia katseleva mies on uskollinen, vaikka katse välillä harhailisikin. Se on täysin ymmärrettävää ja inhimillistä. Olisi loukkaus ohikävelevää naista kohtaan jos hänen sijaan katselisi sillankaidetta. Parisuhteessa pitää olla vähän tilaa harmittomille vilkuiluille ja pienille fantasioille. Pidän tärkeänä asiana sitä, että kumppanini ymmärtää sen, että jos Peter Nyman alkaisi flirttailemaan minulle, niin saattaisin flirttailla takaisin. Sehän on vain pieni harmiton fantasia, josta olen nähnyt unta. 

6.ohje

Mies pyytää apua jos tarvitsee sitä.

On miehiä, jotka menevät läpi harmaan kiven pyytämättä koskaan apua keneltäkään. He ovat miehiä, jotka kuolevat nuorena, sillä harmaa kivi on aina kovempi kuin miehen pää. Vastaavasti on kasvava joukko miehiä, jotka saavat apua, vaikka eivät sitä tarvitsisikaan. Antakaapas kun kerron. Jos mies ajaa autoa ja nainen istuu vieressä, niin mies kyllä pyytää apua jos ei tiedä mitä vaihetta kuuluu käyttää tai kuinka reunassa kannattaa ajaa tai kuinka kovaa ylinopeuttaa uskaltaa ajaa. Naisen ei tarvitse antaa tilanteessa sanallista apua jos mies ei sitä pyydä. Mies on käynyt autokoulun ja osaa ajamisen perussäännöt ilman, että nainen on niistä vieressä muistuttamassa. Jos mies tekee ruokaa, niin hän tulee pyytämään naiselta apua jos ei tiedä millä kauhalla keittoa hämmentää tai millä veitsellä vihanneksia pilkkoo tai millä pannulla lihaa paistaa. Naisen ei tarvitse tulla antamaan oikeita välineitä miehen käteen jos mies ei sitä pyydä. Mies on kuitenkin tehnyt ruokaa jo kymmeniä vuosia ja osaa pyöräyttää makaronilaatikon välineellä kuin välineellä. Täysissä järjissä oleva aikuinen mies osaa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Naisen ei tarvitse olla siitä huolissaan. Kyllä mies pärjää. 

7.ohje

Mies etsii parisuhteesta kumppanuutta.

Mies haluaa parisuhteen, koska haluaa itselleen kumppanin. Mies haluaa tasavertaisen kumppanin, jonka kanssa voi keskustella, harrastaa, matkustella, tehdä kotitöitä, käydä treffeillä, tehdä lapsia tai olla tekemättä, harrastaa seksiä, katsella televisiota, nähdä ystäviä, riidellä, peilata itseään, nauraa, itkeä ja nukahtaa yhteiseen sänkyyn. 
Mies ei halua kumppanikseen äitiä, joka hoivaa miestä ja antaa turvaa.
Mies ei halua kumppanikseen palvelijaa, joka tuo miehelleen aamiaisen sänkyyn.
Mies ei halua kumppanikseen keski-ikäistä teiniä, joka paiskoo ovia, kun ei saa haluamaansa.
Tai onhan niitä miehiä, jotka haluavat.
Vihjeeksi, sellaisen miehen voi jättää. 
Mies haluaa kumppanin, naisen, rakastajattaren, kaikki samassa paketissa. Mies haluaa kumppanin, joka arvostaa miestä vailla kohtuuttomia vaatimuksia. Mies haluaa luoda kotiin ilmapiirin, jossa voi hullutella, leikitellä tai piiloutua. Mies haluaa kodin, jossa punaviinitahra uudella sohvalla on vain merkki onnistuneesta illasta. 
Ainakin mies minussa haluaa.

röyhkä-rättö-lehtisalo hiekkarantaa 

risto-kateelliselle ystävälle 





keskiviikko 23. lokakuuta 2013

30.Luku

Vaimon Kultainen Käytöskirja.



Mieheni nukkuu vielä. Liikun mahdollisimman hiljaa ja hämmennän puuroa liedellä niin, että astiat eivät kolise. Mieheni ei tykkää yhtään jos herää astioiden kolinaan. Minulla on uusi hieno Hagmanin kattila. Sain sen mieheltäni joululahjaksi. Hän se aina osaa. Teen puuron loppuun, kiehautan vahvat kahvit ja voitelen leivät valmiiksi. Mieheni haluaa neljä kurkkusiivua leipänsä päälle. Hän ei tykkää jos olen laskenut väärin. Lasken aamiaisen tarjottimelle ja vien makuuhuoneeseen. Mieheni on jo herännyt. Tuon hänelle vielä sanomalehden ja pöyhin hänen tyynyään kuohkeammaksi, jotta sängyssä on hyvä syödä ja lukea. Menen herättämään lapseni. Niitä tippuu minusta vuosittain kuin lehtiä syksyisistä puista. Mieheni sanoo, että ehkäisy on pahasta. Kyllä mieheni tietää. Onhan hän sentään mies. Meikkaan itseni raikkaaksi, jotta näyttäisin viehättävältä mieheni silmissä. Samalla vaatetan lapset ja survon paistia vuokaan päivällistä varten. Sain paistivuuan syntymäpäivälahjaksi mieheltäni. Hän se aina tietää mitä nainen tarvitsee. Lapsemme ovat kuin nukkeja. He eivät nahistele, pidä melua, istuvat ryhdikkäästi ruokapöydässä, tottelevat ja omaavat täydelliset käytöstavat. He ovat oikeita herranterttuja. Mieheni on laatinut meille kasvatussäännöt. Lapsilleni ja minulle. Ne ovat melko ankarat, mutta hän on sanonut, että ne on meille kaikille parhaaksi. Mikä minä olen vastaanpanemaan. Kyllä hän miehenä tietää. Silloin kun mieheni ei ole kotona ja minulle tulee epätietoisuus miten toimia, otan kirjahyllystämme Vaimon Kultaisen Käytöskirjan ja luen sieltä. Sain sen mieheltäni hääpäivälahjaksi. Hän on niin huomaavainen, että oli alleviivannut sieltä tärkeitä lauseita valmiiksi. Minulla on maailman kultaisin mies. Kehun häntä aina ystävilleni, kun tapaan heitä vuoden välein. Miehelläni on paljon menoja, mutta se on ymmärrettävää. Hänellä on työnsä, harrasteensa, yhteiskunnalliset tehtävät, saunaillat ja peli-illat. Hänen on mentävä niihin kaikkiin. Ne ovat miehen velvotteita. Ja kuka silloin pitää kodistamme ja lapsistamme huolen ellei vaimo. Ne ovat vaimon velvotteita. Näin sanoo mieheni ja Vaimon Kultainen Käytöskirja. Minua hymyilyttää. Mieheni saapuu keittiöön katsomaan joko paisti alkaisi valmistua. Yritän näyttää mahdollisimman viehättävältä. Minulla on hieman silmämeikkiä, valkoinen essu ja kädessä lihanuija. Näen rakkautta mieheni silmäkulmassa. Hänen olemuksestaan näkee, että on lauantai ja se tarkoittaa sitä, että illalla hiljaisuuden laskeutuessa, sammutamme makuuhuoneestamme valot, menemme peittojen alle ja hän nousee päälleni ja liikehtii hetken edestakaisin, kunnes nukahtaa rauhalliseen uneen. Ennen tuota yhteistä, romanttista rakkaushetkeämme minun on kuitenkin vielä silitettävä iso vuori pyykkiä ja taitaa olla se päivä kuukaudesta, jolloin talomme ikkunat olisi syytä taas pestä. Hyräilen ääneen kappaletta oh, what a beautiful morning, oh what a beautiful day.

AAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.... Herään hikisenä omaan huutooni. Katselen ympärilleni. Vaimoni makaa vierelläni eikä totutusti herää edes huutooni. Hiljalleen ymmärrän, että olen herännyt kesken painajaisen. Olin unessa nainen. Seisoin keittiöjakkaralla ikkunalasta kädessä ja pesin ikkunoita. Vieressäni istui mies Vaimon Kultainen Käytöskirja kädessä vittumainen ilme kasvoillaan. Ikkunalasin takaa näkyi 1950-luvun Suomi. Huhhuh mikä uni. Hiki valuu vieläkin. Annan hengitykseni tasaantua ja yritän nukahtaa uudelleen.

Aamulla herään, kun koira yrittää käyttää sänkyä trampoliinina. Vaimoni ei totutusti herää siihenkään. Puen päälleni ja vien koiran aamulenkille. Aamulenkin jälkeen pistän kahvin tippumaan ja aamiaistarpeet pöydälle. Yritän olla mahdollisimman hiljainen, ettei vaimoni herää. Pilkon kurkkuja ja tomaatteja uudella hienolla kokkiveitselläni. Sain sen vaimoltani joululahjaksi. Kyllä hän aina osaa. Vaimoni herää. Kaadan hänelle kahvin valmiiksi kupposeen. Hän menee vessan peilin eteen puristamaan naamansa mustapäistä punaiseksi. Otan lempeän halausasennon ja toivotan vaimolleni hyvät huomenet. Hän vähän törmää minuun, taputtaa olalle ja naputtaa lattialle tippuneista kahviporoista. Hänen olemuksestaan näkee, että on lauantaiaamu, mutta unet ovat jääneet vielä vähän kesken ja että illalla pimeyden laskeutuessa, sammutamme makuuhuoneestamme valot, menemme peittojen alle ja nukahdamme. Ennen tuota yhteistä, romanttista rakkaushetkeämme minun on kuitenkin vielä tehtävä ruokaa ja imuroitava. Hyräilen ääneen päässäni soivaa Cheekin Timantit on ikuisia-biisiä ja yritän hakata lihanuijalla päätäni, että se ei enää soisi siellä. Nipistän itseäni, jotta heräisin. En herää. Ikkunalasin takana näkyy vuoden 2013 Suomi. Nipistän itseäni kovemmin.
En perkele herää vieläkään.
 

hyvän vaimon käsikirja v.1950

sub-urban tribe-now and ever after






keskiviikko 16. lokakuuta 2013

29.Luku

Avioliittomme viimeinen päivä.


Siinä sinä olet. Avaan silmäni ja näen sinut pihisevän suu auki vieressäni. Yritän nousta sängystä ylös, mutta painovoima on minua vahvempi. Luovutan ja painan nappia, jolloin koko sängyn pääty nousee ylös. Sinä valut samalla painalluksella hereille ja siinä me, kaksi vanhaa lehdetöntä puuta, makaamme toisiimme nojaten, yrittäen kömpiä jaloillemme vierellämme olevien rollaattorien luokse. On huhtikuun 24. päivä vuonna 2057. Sinä täytit kuukausi sitten 83 ja minä 81. Olet vieläkin minun kuumapuuma. Puuma sinä olit jo silloin kuin tapasimme. Milteipä revit minut äitini rinnoilta, kun haistoit mehevän lihan tuoksun. Olemme olleet aviossa 44 vuotta ja siinä ajatuksessa on jopa jotain perverssiä, mutta jokaisessa parisuhteessa on omat perverssiytensä. 

Ajamme sohvalle jättäen rollaattorimme jonoon huoneen ovelle. Avaamme tv:n. Siellä tulee Ostoskanava. Vetreä mummo mainostaa kuuminta huutoa olevaa laitetta, joka kiinnitetään korvan taakse. Se kiristää kasvojen ihoa saaden rypyt katoamaan. Vanhus saadaan näyttämään yhtä luonnolliselta kuin vauva, jolla on viikset. Me emme moiseen hömpötykseen sorru. Pidämme rypyistä. Suurin osa niistä on nauramalla hankittu. Rypyt ovat kuin ihmisen mukana kulkeva päiväkirja. Viimein ovikello soi. Hoitaja tulee sovitusti. On pesupäivä.

Hoitaja on Chilestä Suomeen muuttanut Romano. Ennen kuin suuret ikäluokat saatiin lapioitua multiin, heidät piti saattohoitaa. Suomeen muutti yli miljoona maahanmuuttajaa ja se aiheutti närää PerusSuomalaisten raunioille perustetulle VerojaMaksavatLihanSyöjäHeterot Ry:n jäsenistön keskuudessa. He järjestivät lukuisia mielenosoituksia, jossa kantoivat banderolleja ' tulevat täne ja vievät medän vanhusten hoidonkin.' Romanon laskeuduttua Helsinki-Vantaan lentokentälle liikkeen johtaja Nick Hirviperse oli Mamban t-paita päällä vastaanottamassa natsitervehdyksineen. 
Menemme Romanon kanssa suihkuun. Hän on kaunis nuori mies, johon vaimoni on vähän lämässä. Suon sen hänelle. Itsekin katselen sillä silmällä lähikaupan nuorta hymyilevää naiskassaa. Romano jättää minut suihkun alle. Hän menee vaimoni luo. Mustasukkaisuus läikkyy yli, eikä allani ole edes vaippaa. Seison suihkussa ja näen itseni vastapäisessä peilissä. Vartaloni näyttää lenkkimakkaralta, joka on ollut viikkoja jääkaapissa ilman pakkausta. 

Päätämme vaimon kanssa vähän seikkailla. Lähdemme lähikauppaan ilman rollaattoreita. Kävelemme käsi kädessä muovista tehdyn puiston läpi. Vastaan kävelee ryhmä kosketusnäyttöteinejä, jotka klikkavat toisiaan tullakseen näkyviksi. Nojaamme toisiimme osin rakkaudesta, osin käyttäen toisiamme kävelykeppeinä. Kesken matkaa alkaa vituttaa se vanha lähikaupan mainos, jossa kauppa on yllättävän lähellä. Jokainen askel on pieni ikuisuus, mutta onneksi sinä köpötöt vierelläni. 

Iltapäivällä viihdytämme toisiamme vitsailemalla toistemme sairauksista ja laskemalla luomia ihoiltamme. Otamme sen liian kilpailuhenkisesti ja lopetamme. Nalkutat minulle jostakin, mutta onneksi en enää kuule mitään. Menet hiljaiseksi, kun kesken puheensorinasi laitan huuleni huuliasi vasten. Huulet ovat kuin hapankorput. Nimenomaan korput. Nimenomaan hapan. Pidämme kieliä toistemme suussa, emme kiihottuaksemme vaan pitääksemme toistemme tekohampaita paikoillaan. 

Illan katsomme televisiota. Haluaisit puristella mustapäitäni, mutta näkösi on jo niin huono, ettet näe kunnolla edes naamaani ja kasvoni on jo niin hauraat, että kyntesi menisivät ihoni läpi kitalakeen saakka. Istumme aivan vierekkäin, kuin rusinat simapullossa. Uutisissa tulee pätkä presidentinvaaleista, jossa Suomen kautta aikojen vanhin ehdokas Paavo Väyrynen tiuskii pettymystään kolmannesta sijasta ja uhoaa, että hänestä kuullaan vielä. Suomalainen Yhtiö Arctic Water on alkanut liiketoimenaan myydä sulaneesta jäätiköstä jäävettä. Yhtiön toimitusjohtaja valuu lähetyksessä lipeää, hikeä ja Dollareita. Urheiluruudussa kerrotaan Jypin kahdennestatoista perättäisestä KHL-mestaruudesta. Yhdeksältä alkaa illan kohokohta vanhusten BB-talo. Sarjan voittaa vanhus, joka jää eloon. Tämän iltainen lähetys on finaali. Ennakkosuosikki on Esko Eerikäinen, jolta ei tunnu lähtevän henki kirveelläkään. 

Menemme sänkyyn. Pidämme toisiamme kädestä. Kysyt minulta, että mikä on ollut avioliitossamme parasta ja tärkeintä. Vastaan, että tämä. Että joka ilta on saanut tulla viereesi ja nukahtaa siihen. Että on ollut jotain pysyvää. Jotain johon voi luottaa. Että, vaikka ne tuulet ovat välillä kovastikin riepotelleet, niin sinä olet pysynyt. Me olemme pysyneet. Se on tärkeintä. Toivotamme toisillemme hyvät yöt ja menemme lusikkaan. On parillinen päivä, joten menemme minuun päin. Nukumme. Emme aivan aamuun asti, vaan siihen
Kunnes kuolema meidät erottaa. 

timo rautiainen trio niskalaukaus-lintu

YUP-kuolematon 





sunnuntai 13. lokakuuta 2013

28. Luku

Vain vuosien matka pojasta isäksi.



Tulet herättämään minut yöllä. 
'Isi, mulla on huono olo.'
Nousen sängystä ja vien sinut vessaan. Samalla kun oksennat pönttöön, pidän hiuksistasi kiinni, jotta ne eivät sotkeentuisi oksennuksestasi. Hiuksesi tuntuvat pehmeältä. Lasten hiuksilta. Vien sinut takaisin sänkyysi ja laitan ämpärin sängyn viereen. 
'Jos vielä oksettaa, niin oksenna ämpäriin, se on vain mahatautia, mutta voit tulla herättämään isin jos on huono olo'.
Lapseni nukahtaa.
Rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Heitän palloa rivitalomme seinään. Pallo kimpoilee seinästä takaisin ja otan kopin. Heitän uudestaan ja jatkan tunteja. On perjantai ja sisällä kotona on miehiä, tyhjiä pulloja ja tupakansavua. Heitän palloa ja kuvittelen, että on peli käynnissä. Minä vastaan muu maailma. Kaikki riippuu seuraavasta heitosta. Äiti tulee hakemaan. On aika mennä nukkumaan. 
En nukahda.

Kävelemme pois uimahallista. Torin laidalla on joukko lapsia. Heillä on pullo suojana ja turvana. 
'Isi, mitä nuo isot lapset tekevät'?
En löydä sanoja. En tiedä vastausta. 
Ehkä he hakevat huomiota. Ehkä he mielessään pelaavat peliä he vastaan muu maailma. Kaikki riippuu löytyykö oikeata aikuista.
Joka viheltäisi pelin poikki ja sanoisi, että ei tarvitse pelata.
Vai tuleeko kylmä käsi.
Kylmä maailma.
Kylmä ajatus.
Että jokainen hoitaa vain omansa.
Nousemme bussiin ja pidän kättä hänen ympärillänsä.
Lapseni katsoo bussin ikkunasta ohi liukuvaa kaupunkia.
Rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Seison mattotelineellä. Minulla on yöpuku ja kumpparit jaloissa. Naapuri tulee, ottaa syliin. Hän tietää missä on minun vanhempani. Äiti vie minut kotiin ja nukuttaa.
On pelottavaa herätä yöllä, kun ketään ei ole kotona.

'Isi, soitatko sitten huomenna?'
Istut auton takapenkillä. Sunnuntai matelee moottoritien ympärillä. Viikonloppu vetää viimeisiä henkosia sisäänsä. Isi-viikonloppu, niin kuin sinä meidän yhteisiä viikonloppuja nimität.
Se on joka toinen viikonloppu.
Isi-viikonloppu.
Silloin olen isi vuorokauden jokaisen minuutin.
Olen läsnä sinulle.
Pelaamme, herkuttelemme, harrastamme, saunomme, ulkoilemme, nauramme, kiukuttelemme.
Sunnuntai-iltana lapseni istuu auton takapenkillä.
Hän ei näe, kuinka silmäni kostuvat.
Siksi, koska näen hänet vasta keskiviikkona.
Siksi, koska rakastan häntä niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

Sinä tulit tasan seitsemän vuotta sitten.
Sinä vauvaksi.
Minä pojasta isiksi.
Meidän välillämme on lukema vaihtuneita vuosia.
Ja se poika minussa pysyy, vaikka synnyin isiksi.
Poika on minussa sisällä.
Ja ne kaikki muistot.
Ja ne kaikki surut, pelot ja pallopelit
Ehkä minä olen isinä korostetusti läsnä.
Ehkä isi vähän kompensoi.

Joka kerta, kun sinulla on huono olo, niin minä tulen pitämään sinun hiuksista kiinni, jotta ne eivät sotkeentuisi.
Sinä voit tulla herättämään isin. 
Yritän olla aikuinen.
Tukena ja turvana.
Tukena.
Turvana.

Aikuinen.
Jotta kenekään ei tarvitsisi tulla surulliseksi näyksi torin laitamille.
Aikuinen.
Joka pitää lastansa hiuksista.

Minä rakastan sinua niin paljon, että mitkään sanat eivät ole riittäviä.

katri helena-kuudenikäinen