torstai 9. toukokuuta 2013

5. Luku

Kai joskus on vain pakko mennä.


Joka kerta se satuttaa. Vaikka myöhemmin ajattelee sen olleen pelkästään hyvä ratkaisu, niin siinä hetkessä se satuttaa. Tulee outo surun, ahdistuksen ja helpotuksen sekainen tunne. Kuulin kerran erään lapsensa onnettomuudessa menettäneen isän sanovan, että menetyksen keskellä surun mukana tulee myös helpotuksen tunne. Ei tarvitse enää pelätä pahinta, kun se pahin on jo tapahtunut. Ei tarvitse pelätä. Jää vain kipu, ikävä ja loputon suru. Parisuhteessa mennään niin lähelle toista kuin vain pääsee ja annetaan itsestä kaikki mitä on annettavana. Luovutetaan osa itsestä toisen käyttöön ja luotetaan siihen, että siitä pidetään hyvää huolta. Eron hetkellä osa itsestä jää sitten sille toiselle. Hän vie sen mukanaan ja itse vie mukanaan osan hänestä. Se jättää ihmiseen tyhjän kohdan. Se jättää epäilyksen, että voiko enää uudestaan luottaa. Se jättää epäilyksen, että uskaltaako antautua toiselle uudestaan. Käytetäänkö minua väärin. Eron hetkellä ei usko enää rakkauteen. Ihmiseen jää toisen ihmisen kokoinen tyhjä tila.

Olen kokenut jättämisiä ja jätetyksi tulemisia. Olen ajatellut, että niin tämän on pitänyt mennä. Kaikella eroilla on ollut tarkoituksensa. Kaikilla suhteilla on ollut tarkoituksensa. Jokaisessa olen ollut täysillä mukana ja halunnut niiden kestävän loppuun asti. En ole koskaan halunnut vain kokeilla, että toimiikohan tämä suhde. Sinä olet ollut elämäni siinä hetkessä tärkein ihminen minulle. Olen sittemmin ajatellut, että nuoruudessa tapahtuneet jättämiset ja jätetyksi tulemiset eivät ole olleet niin isoja juttuja, mutta kyllä ne silloin siltä tuntuivat. On tuntunut kuin sydäntä olisi revitty ulos rinnasta ja sen tilalle laitettu jokin valtava kivi.
Kyllä se sattui kun erään baari-illan jälkeen sanoit, että olit yötä kaverisi luona, vaikka et ollut.
Kyllä se sattui, kun matkustin junalla kertomaan sinulle, että en tahdo olla suhteessa kanssasi, koska asumme eri kaupungeissa ja pelkään sen johtavan väärään tekoon.
Kyllä se sattui, kun kesken elokuvaillan täysin puun takaa kerroit, että voitaisiinko olla vain kavereita.
Kyllä se sattui, kun jätin perheeni.
Se sattui.
Eniten.
Kun lapsi jäi nukkumaan sänkyynsä. Hänellä oli unilelunsa vierellä. Hän täyttäisi pian neljä. Luin sadun. Lapsi nukahti ja pakkasin reppuni. Suljin oven perässäni ja ulkona oli alkusyksyinen yö ja minä en tiennyt enää mikä päivä on tai mihin bussiin nousta. Minä ajattelin vain lastani. En minä häntä jättänyt enkä koskaan jätä.

Minusta tuli perheen rikkoja, aviorikkoja.Valtava syyllisyyden tunne painoi askeleita. En saanut enää olla lapseni kanssa joka päivä. Joka ilta syyllisyys ja ikävä musersi minua. Onneksi sinä olit siinä vierelläni, tukenani. Se vahvisti käsitystäni siitä, että tein kuitenkin oikein. Tein niinkuin oli pakko tehdä. Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Rakkaudeton parisuhde on väärin. Lapsi ei voi olla ainoa parisuhdetta kiinni pitävä liima.
Äiti, isä, miksi te erositte vasta kun lapsenne olivat muuttaneet pois kotoa? Teidän olisi pitänyt tehdä se aiemmin. Ehkä te ajattelitte sen olevan oikea ratkaisu. En minä siitä teitä syytä. Jokainen meistä tekee omat virheemme. Lapsi pelkää eroa. Äiti, kun lähdit talvella kävelylle, lähdin mukaasi potkuria työntäen. Joka kerta. Vain varmistaakseni sen, että palaat takaisin.

Ajoin pakettiautolla entisen kotini pihaan. Aloin kantaa autoon tavaroitani. Lapsi seisoi rappusilla ja katsoi. Minä purin huultani, jotta en itkisi. Lähdettyäni ajoin läheisen kauppakeskuksen parkkipaikalle ja itkin. Tein ratkaisuni aiemmin kuin vanhempani.  Lapseni ei enää tarvitse pelätä pahinta, koska se on jo tapahtunut. Lapsellani on kaksi kotia ja se on parempi vaihtoehto kuin pelätä eroa.

Annetaan lapsillemme eron tultaessa kaksi kotia. Ero ei ole lapsen vika. Ei lasta voi laittaa kärsimään. Lapsi ikävoi isäänsä ja äitiänsä aina kun ei ole heidän kanssaan. Puolisot eivät eroa lapsestaan vaan toisistaan. Niin yksinkertaista se on.

Herään yöllä johonkin ääneen. Nousen sängystä ja lähden katsomaan. Koira on hypännyt tyttäreni sänkyyn nukkumaan. Istun lattialle katsomaan heitä, jonka jälkeen tulen viereesi. Sinäkin nukut ja minä olen vain onnellinen. Olen vain onnellinen enkä tee mitään muuta.

Jokainen parisuhde synnyttää jotain kaunista, vaikka se ei loppuun asti kantaisikaan.
Jokaisella parisuhteella on tarkoitus.
Jokaisella teolla on tarkoitus.

http://www.youtube.com/watch?v=NYFvGGmImhw


 http://www.youtube.com/watch?v=GzgpeLFf4z4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti