keskiviikko 27. elokuuta 2014

VUOSI PARISUHTEESTANI.


Viikko 34 ja 35


Miehenä olemisen sietämätön paino osat 7-8.


Osa 7:

Mies: määritelmä


Mies. Siinäpä vasta eläin. Siinä se sinua saalistaa tanssilattian valolaineissa miestanssillaan. Kädet ja pää heiluvat, mutta hämmästyttävästi jalat ja lantio ovat täysin paikoillaan. Katseesi tarttuu miehen humlaltuneeseen katseeseen. Hymyilet hieman. Tykkäät että saat huomiota. Huomaat, että mies on hyvännäköinen. Pukeutunut siististi, kengät ehjät ja suupielestä ei valu oksennusta. Kaikki hyvin siis. Ajattelet, että jos hän tarttuu tanssiessa sinuun, niin annat tarttua. Aamulla heräät miehen kainalosta. Tunnet jostain syystä olevasi turvassa, vaikka et tunne koko miestä. Miehestä huokuu itsevarmuus heti hänen herättyään. Hän on voimakas. Hänen vartaloltaan huokuu öljynkaltainen miestuoksu. Sinun tekisi mieli antaa hänelle heti pora käteen, jota mies käyttäisi yhtä hyvin kuin itseään päättyneen aamuyön tunteina. Mies menee suihkuun, ottaa käteensä partahöylän. Vetäisee naamansa sileäksi. Kävelee keittiöön ja poskelle on jo kasvanut seksikäs parransänki.  Mies juo kahvin mustana. Yhdellä siemauksella. Puhuu samettisen matalalla äänellä niin, että polvesi tutisevat. Aamupalan jälkeen mies tekee aamupunnerruksensa. Kymmenen sarjoissa. Jokaisen sarjan jälkeen hän nousee ylös ja suutelee sinua. Jatkaa punnerruksiaan. Jos heillä olisi siinä lapsi, mies vaihtaisi sarjojen välillä vaipatkin. Sisälläsi kuohuu. Ihana mies. Herkkä ja karski samaanaikaan. Hellä ja aggressiivinen. Pehmeä ja kova. Juuri sellainen jota olet etsinyt. Pitää mennä, mies sanoo. Bisnekset odottavat. Silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa. Läpi harmaan kiven. Perkele. Puspus. Sinä jäät huoneeseen. Leveä hymy halkoo kasvojasi. Komea, hyväkroppainen ja päämäärätietoinen mies. Kuin ostos-tv:n mainos. Eikä tässä vielä kaikki. Sinä kävelet vessaan. Mies on tehnyt suihkunhuuruiseen peiliin sydämen kuvan. Oih.

 Osa 8:

Mies: toteutuma

Nainen. Siinäpä vasta saalis. En minä niin ajattele. Näen toki kuinka viehättävä hän on. Tekisi mieli mennä juttelemaan. En uskalla lähestyä. Päätän, että juon vielä yhden lisää, niin olen tarpeeksi rohkea. Juon oluen ja päätän, että juon vielä yhden lisää, niin olen tarpeeksi rohkea. Heilun tanssilattialla jalat liimattuna lattiaan ja kosketan kuin vahingossa naista olkapäästä. Saan hänet tanssilattian reunalle ja puhun hänelle asioita, joita en itsekään ymmärrä. Tunnen, että keräsin hieman liikaa rohkeutta, joka alkaa etsiä ulospääsyä sisältäni. Tultuani vessasta, naista ei näy enää missään.
Herään aamulla ja katson ikkunasta missä olen. Muistoihini tulvahtaa bussimatka ja nainen, jonka viereen istuin. Nainen makaa vierelläni. Hän on kaunis. Tekisi mieli lukea hänelle runo hänen herättyään. Nainen herää, hymyilee hieman ja sanoo, että sinua taisi nukuttaa, kun nukahdit heti. Minulla on paita päällä ja kiroileva siili-bokserit jalassa. Arvelen, että niitä ei ole heitetty välillä pois. Haisen vanhalta viinalta ja rullakebabilta, joten päätän mennä suihkuun. Kysyn voinko keittää kahvia. Nainen haluaa mustana. Minä vaahdotan itselleni maidon. Nautin sitä pienin siemauksin. Olen hämmentynyt olostani, enkä tiedä mitä sanoa. Koetan tulkita, että haluaako nainen minun lähtevän. En uskalla kysyä. Haluisin jäädä vielä hetkeksi, mutta en tiedä haluaako nainen. Ahdistava tilanne. Olen jo tekemässä lähtöä, kun nainen pyytää kanssaan sohvalle katsomaan Livin Kodikkaasti vuokralla-ohjelmaa. Ilahdun. Siitä, että nainen pyytää jäämään ja siitä, että näen sittenkin lempiohjelmani. Vapaudun. Otan naisen ihan vierelleni. Silittelen hiuksista. Ohjelman välissä tulee liikuttava mainos. Krapulaisen herkkänä yritän nieleskellä kyyneleitä. Puhutaan asioista. Nainen kysyy harrastuksista. Sanoin, että maalaan kiviä. Etsin luonnosta harmaita kiviä, jotka maalaan kotona värikkäillä väreillä. Isommat harmaat kivet sanon kiertäväni. Iltapäivällä lähden. Ennen kuin nainen ehtii sulkea ovensa, teen sormillani sydämenmuotoisen kuvion. Hän hymyilee. Oven sulkeuduttua mietin, että oliko se aito vai ironinen hymy. Kävelen korostetun hitain askelin. Haluan pitää tunnetta elossa. Leijailla tapahtuneessa. Edes sen loppupäivän. Kotona laitan hänelle viestin. Sateenkaaresta ja sellaisista. Pistän puhelimen äänettömälle. Käyn välillä tarkistamassa puhelimen. Siihen asti säilyy ainakin toivo, että hän on vastannut.

lyhyenä hetkenä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti