sunnuntai 22. syyskuuta 2013

24. Luku

Totuuksia parisuhteesta osa 1.


Parisuhteet ja matematiikka muistuttavat toisiaan. Muistan lukioajoilta matematiikan kaavakirjan. Muistan senkin, että en ymmärtänyt kaavoista mitään. Parisuhteisiin voisi laatia samanlaisen kaavakirjan. Parisuhteissa on aivan samanlaisia matemaattisia kaavoja, joiden avulla voi ratkoa parisuhteellisia ongelmia. Ei sillä, yhtä vaikeaselkoinen tuokin kirja olisi, mutta nörtit voisivat kirjan avulla löytää ratkaisut ikiaikaiseen parisuhteeseen. Syntyisi parisuhdeinsinöörejä, jotka loisivat parisuhdenokian, jolla koko Suomi nostettaisiin taas jaloilleen, kunnes tulisi ahne mies Amerikoista, joka veisi parisuhdenokian ja miljoonat mukanaansa ison joen taakse. 

Totuuksia parisuhteesta. Aion listata niitä seuraavaksi. Totuudet tulevat kolme edellistä parisuhdetta eroon saattaneen miehen näppäimistöstä. Jokainen saa itse tehdä päätöksensä pitääkö näitä totuuksia uskottavina. Ostaisitko parisuhdeneuvoja tältä mieheltä. Alla kuva ja vittumainen virne kasvoilla. 

1. Parisuhde on arjen sietämistä.

Usein kuulee eronneiden parien suusta, että suhteesta loppuu kipinä. Että parisuhde muuttuu tasaiseksi puurtamiseksi, josta puuttuu nousut ja laskut. Että se alkuaikojen huuma on pelkkä muisto vain. Kuinka muutenkaan. Parisuhteen alku on valheellista. Ei sellainen huuma ja kipinä säily eikä sen pidäkään säilyä. Kuka niin on luvannut. Eihän joulukaan tunnu aikuisena samalta kuin lapsena. Sitä paitsi sehän olisi hirveää jos rakastumisen vaihe jäisi päälle. Rakastuminen on psykologinen häiriötila, jossa kaikenlainen järjellinen ajattelu sulaa pois ja jäljelle jää vain eläimellinen kiihko. Päälle jäädessään se veisi ihmisen turmioon. Menisi terveys, järki ja rahat. Seksin ja rakkauden kiihko silmissä ihmisraunio marssisi päivänsä läpi ainoana tavoitteenaan saada yliannostus rakkautta, jonka jälkeen mieli pysyisi tyynenä seuraavan tunnin ajan ja kaikki alkaisi uudestaan. Pelkkä ajatuskin puistattaa. Parisuhteen alkuhuuman on tarkoituskin mennä ohi, jonka jälkeen alkaa arki, jonne se parisuhde lopulta hukkuu. Jos sen antaa hukkua. Se ei huku jos nöyrtyy arjen ja elämän alttarille ja ymmärtää, että rakkautta on kantaa kauppakasseja kotiin räntäsateisena lokakuisena tiistai-iltana ja laittaa sen jälkeen ranskalaiset uuniin, sytyttää ehkä muutama ikean tuoksukynttilä ja syödä yhdessä ranskalaiset sohvalla katsoen samalla turruttavaa tv-ohjelmaa. Se on realistista rakkautta kaiken alkupsykoosien jälkeen ja kantaa huomattavasti pidemmälle. Välillä voi irrotella ja vaipua rakkauspsykoosiin, mutta heti seuraavana päivänä on syytä taas arkistua, ottaa imuri esille ja imuroida edellisillan rakkauspsykoosin muruset lattialta ja aloittaa normaali elämä. 

2. 1+1 ei ole ikinä 1.

Otetaan yhteinen sukunimi ja laina ja pankkitili ja puhelinnumero ja luottokortti ja vaatteet ja harrastukset ja identiteetti ja sulaudutaan yhdeksi. Vastataan kaikkiin kysymyksiin me -vastauksella. Mitä sinulle kuuluu. Meille kuuluu hyvää. Lähdetkö kanssani kahville. Kyllä me voidaan lähteä. Ketä äänestit. Me äänestettiin persuja. Me ollaan molemmat persuja. Meillä on yhteiset mielipiteet ja hammasharjat. Me aloitettiin parisuhde ja ajateltiin, että toinen meistä on liikaa. Tapettiin heikompi ja meitä on nyt yksi me tässä suhteessa.
Kolmen vuoden jälkeen. Me erottiin. Me ollaan nyt yksin. Me kasvoimme erilleen. Harmitti, kun sillä alkoi olla mielipiteitä. Toisenlaisia. Kasvoimme erilleen. Yritän elää nyt puolikkaana. Uskon, että jossain on toinen puoli minua varten ja minusta tulee taas kokonainen. Meistä tulee kokonaisia. 

3. Parisuhde on pettymysten sietämistä.

Olet poissa. Tiedän, että tulet pian. Olen laittanut kynttilät palamaan. Niitä samoja Ikean tuoksukynttilöitä taas. Ostit niitä ison liudan. Samalla mukaan tarttui hyllyjä, kippoja, kuppeja, pussilakanoita ja mattoja. Minä söin sillä aikaa lihapullia. Kynttilät palaa, uunissa hautuu hiljalleen huolella valmistamani illallinen. Olen pistänyt kerrankin oikein housut jalkaan. Vähän tax-free tuoksua kaulalla. Stereoista soljuu hiljaa jokin hirvittävä paska, josta sinä tykkäät. Ulko-ovi aukeaa. Koira sekoaa. Tulen vastaan lempein ilme kasvoillani. Huudat koiralle. Menet makuuhuoneeseen. Mietin, että joko heti. Huomaan, että ei ja tuskin myöhemminkään. Kävelet ohitseni. Sinulla on ollut huono päivä. Pää on kipeä. Pohkeet turvoksissa. Ulkona tuuli lujaa. Pyörästä irtosi satula. Ikean kynttilät palavat loppuun. Illallinen palaa uuniin. Istun yksin sohvalla kuunnellen stereoista kuuluvaa paskaa musiikkia. Koira vinkuu jalkojen juuressa ja lokakuussa on 37 päivää. 
On iltoja, jolloin odotuksemme eivät kohtaa toisiaan. On paljon iltoja, jolloin odotuksemme eivät kohtaa toisiaan. Onneksi on iltoja, jolloin satula on pysynyt paikoillaan. Silloin aiemmat pettymyset pyyhkiytyvät pois ja voi iloisella mielellä alkaa odottaa uusia pettymyksiä. 

4. Parisuhde on toisen huomioimista.

Viime viikolla sinä sanoit minulle lähtiessäsi ulos, että etsi ne hävittämäsi auton vara-avaimet. Minä olin peloissani. Olin etsinyt niitä jo kaksi päivää ja viiltävä tuska pisteli sisälläni. Olen hukannut ne lopullisesti, ajattelin. En saa sitä ikinä anteeksi. Tämä suhde vetää nyt viimeisiään. Aloin etsiä reppuani mihin pakata kamani. Kurkotellessani sitä naulakon päältä tiputin vahingossa takkisi, jonka taskusta sujahti ulos auton vara-avaimet. Olin aluksi, että miksi minä ne sinun takkisi taskuun olen pistänyt, kunnes havahduin. Sinä olit itse jättänyt ne sinne. Itse olit jättänyt avaimet takkisi taskuun ja painavin lausein käskit minua etsimään, kun olen ne kerta hukannutkin. Otithan sinä tässäkin tapauksessa minut mukavasti huomioon. Sain täysin ansaitsematonta negatiivista huomiota, mutta huomiota se on huonokin huomio. Perkele. 
Onneksi on niitäkin iltoja, jolloin jaamme toisillemme positiivista huomiota. Emme syyttele, vähättele, huuda tai kiukuttele, vaan koskettelemme, kiittelemme, arvostamme ja rakastamme toisamme. 

5. Parisuhde on tilan antamista.

Harvoin. Ei koskaan. Ole olemassa parisuhdetta, jossa molemmat on luonteiltaan samanlaisia. Usein. Lähes aina. Parisuhde muotoutuu kahden hyvinkin vastakkaisen persoonan tuloksesta. Toinen on tarkka ja toinen huolimaton. Toinen on vaativa ja toinen alistuva. Toinen on kärkäs sanomisissaan ja toinen punnitsee kaikki sanansa. Toinen antiromantikko ja toinen romantikko. Toinen hallitseva ja toinen hallittava. Otin nämä esimerkit hyvin läheltä. Tarkoituksella, jotta tiedän mistä kirjoittaa. Tässä kohtaa parisuhteessa tulee vastaan tilanne, jossa vaaditaan tilan antamista toiselle. Toinen vaihtoehto on parisuhteen toisen osapuolen tahdon täydellistä noudattamista. Se on huono vaihtoehto. Parempi vaihtoehto on antaa toisen piirteille ja persoonallisuudelle tilaa, eikä pitää omia piirteitään ja persoonallisuuttaan oikeampana. Parempi on antaa toisen pysyä ihan omana itsenään, vaikka se joskus vituttaisi ihan tosissaan. Sen tilan tarvitsee ihan jokainen on sitten parisuhteessa tai ei. 

6. Parisuhde on kauneuden palvomista.

Hetkenä, jolloin sitä vähiten osaat odottaa, tulee jumalallinen, taianomainen tunne, että vierelläsi on kaikki, joita varten olet tähän astisen elämäsi elänyt, kaikki, joita elämässäsi tästä eteenpäin tarvitset, kaikki, jotka antaa elämälle tarkoituksen, kaikki, jonka edessä huutaa kiitos. Se hetki voi olla lauantai, jolloin istut kotona sohvallasi vaimosi ja tyttäresi kanssa, televisiossa pyörii hauskat kotivideot ja teksti tv:stä näkyy, että Jyp on tehnyt kolme minuuttia ennen pelin loppua voittomaalin. Parisuhde on kauneutta ja kauneutta kuuluu palvoa. 

Lista tulee vielä jatkumaan. Tämä oli alku. Parisuhde on niin kiemurainen asia, että yhteen blogiin on mahdotonta saada kaikkia totuuksia.

leonard cohen-waiting for the miracle 

pet shop boys-rent






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti