VUOSI PARISUHTEESTANI

Viikko 24

Ich komme, fuck yeah!


Ellos-kuvastosta ja kuulakärkikynästä se alkoi. Olin vielä lapsi, mutta ymmärsin, että miehellä ja naisella on selkeitä eroavaisuuksia. Ellos-kuvasto toimi ihmisen anatomian raamattuna. Siellä oli sivuittain naishahmoja alusvaatteisillaan. Porasin hahmoihin katseellani reiän. Jos äiti sattui kävelemään ohi, menin kuvastossa kohtaan, jossa oli pelejä ja cd-levyjä. Ellos-kuvastoa astetta verran pornompi oli isäni kuulakärkikynä. Kynässä oli nainen uimapuvussaan ja kun kynän käänsi ympäri, naiselta katosi uimapuku päältä paljastaen alta alastoman naisvartalon. Yksin ollessani kirjoitin juuri sillä kynällä paljon vihkoihini. En tiedä mistä isäni oli kynän saanut ja suurempi kysymys, että miksi.

Meille tuli videonauhuri vuonna 1988. Muistan vuoden siksi, että nauhuri hankittiin sen vuoksi, että kesäolympialaiset järjestettiin tuona vuonna Etelä-Korean Soulissa ja lähetykset tulivat yöaikaan. Siitä lähtien meille alkoi ilmestyä tyhjiä vhs-kasetteja. Kasettien kylkeen kirjoitettiin aina ( luultavasti naiskuulakärkikynällä) teksti mitä missäkin kasetissa on. Yhdessä luki olympialaiset, toisessa pulttibois, kasetti jossa luki piirrettyjä, elokuva nimeltä paistinpannumurhaaja ja kaksi kasettia, jonka kyljissä ei lukenut mitään. Eräänä hämäränä iltana yksin ollessani minun oli pakko tarkistaa mitä niissä kaseteissa oli. Jähmetyin paikoilleni. Katse tarrautui kiinni Salora-merkkiseen televisoomme kuin kieli mattotelineeseen talvisena pakkaspäivänä. Aikaisemmin olin jo oppinut, että ei se ole haikara, joka lapsia tuo taloon, vaan siihen tarvitaan yksi kappale pippeleitä ja yksi pimppi. Siinä niitä sitten oli kuvaruudussa useampikin. Sen kymmenminuuttisen aikana ymmärsin senkin, että miten niitä kaksosia ja jopa kolmosia sitten tehdään. Tarvitaan vain useampi pippeli. Jostain syystä päässäni alkoi soida kuvallisen lapsentekosession keskellä musiikkitunnilla laulettu Vesivehmaan jenkka-kappale. ``Siinä meni nuoret sekä vanhat samanlailla, sellaista ei vauhtia ole nähty näillä mailla, vehnämäen muorikin jo hyppäs tasajalkaa, kun jenkan tahti soi vesivehmaalla.``

Kyllähän miehen pitää oppia rakastamaan. Tämä ajatus koputteli pääni sisässä muutettuani pois kotoa. Päätin hankkia oppimismateriaalia.  Materiaaleilla oli outoja nimiä, kuten keskiyön lihajuna. Oppimisvideoiden kieli oli saksa, joten kaikki minkä olen oppinut saksan kielestä, olen oppinut rakkauselokuvista. Minulla onkin täten muutama hyvä aloituslaini päässä jos joskus tanssahtelen saksalaisissa diskoissa. Kaikki tämän materiaalin hankkiminen oli turhaa, sillä sain vihiä tv-tampereelta perjantaisin kello 01.00-02.00 tulevasta aikuiskoulutusvideoluennoista. Järkytyin näkemästäni. Ajattelin, että kanavalta tulee pehmeää, vihjailevaa ja eleganssia erotiikkaa, mutta materiaali olikin suoraan jo jatkokurssikamaa. Moni muukin järkyttyi. Paikallisen sanomalehden mielipidepalstat täyttyivät tuohtumusta täynnä olevien ihmisten kirjoituksista. Esimerkiksi nimimerkillä huolestunut perheenäiti kuvaili ensin yksityiskohtaisen tarkasti mitä oli edellisenä yönä vastaanottimestaan nähnyt ja esitti tämän jälkeen huolensa, että mitä jos pienet lapset pääsevät vahingossa näkemään näin rajua materiaalia. Huoli oli aiheellinen, sillä perjantain ja lauantain välinen yö klo 01-02 onkin pienten lasten suosituinta tv-aikaa. Järkytyin seitsemänä seuraavana perjantaina telkkarin edessä lisää, mutta kahdeksantena perjantaina se kaikki loppui. Huolestuneita vanhempia alkoi olla jo niin paljon, että kanava antoi periksi ja vanhemmat saivat huojentunein mielin antaa lapsiensa katsoa telkkaria koko perjantain ja lauantain väliset yöt.

Huojennus oli ennenaikaista. Perkele pääsi taas kuunnolla valloilleen internetin myötä. Internet on täynnä pornoa. Jokainen on otettu huomioon. Olet sitten kiinnostunut ihan minkälaisesta pornosta hyvänsa, internetissä on kaikki genret. Tutkin sivustoja ihan tutkimusmielessä muutamana iltana vaimon mentyä nukkumaan ja lopetettuani tutkimuset vaimoni herättyä aamukahville, tulin siihen johtopäätökseen, että pitää olla jo ihan helvetin kieroutunut maku jos netistä ei siitä kuvamateriaalia löydä. En uskaltanut kaikkia sivuja aukaista. Esimerkiksi lammas-sana seksin yhteydessä tuntui siltä, että on parempi olla klikkaamatta auki. Mitä on tapahtunut 25 vuodessa? Isäni kuulakärkikynä tuntuu tänään melko viattomalta. Onko nykyisillä kuulakärkikyniä, jossa lammas pudottaa villansa, kun kynän kääntää ylösalaisin? En halua ajatella tätä enää pidemmälle.

Viisas Facebook-kaverini kirjoitti taannoin seinälleni, että parasta pornoa on oma mielikuvitus. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Porno on fantasiaa ja fantasia ilman netin rajua videomateriaalia on parasta fantasiaa. Vain mielikuvitus on rajana. Ja jos suljet silmäsi, etkä näe siellä korkokengissä juoksevaa lammasta, niin olet selvinnyt täysissä järjissä pornoterrorihyökkäyksestä. Tai jos näet korkokengissä juoksevan lampaan, niin omapahan on fantasiasi. Kuka meistä on toisia tuomitsemaan.

pornografiaa

VUOSI PARISUHTEESTANI

Viikko 23


Rakkaudella jalkapallo.


Muutama ilta sitten Sao Paulossa Brasiliassa avauspotkaistiin jalkapallon mm-kisat. Ennen avauspotkua järjestävät laskivat stadionin ylle kolme rauhankyyhkystä. Kyyhkyset räpiköivät hädissään etsien ulospääsyä stadionilta. Brasilian poliisi oli valmiina ampumaan rauhankyyhkyset alas jos kyyhkyt olisivat jääneet pitkäksi aikaa pörräämään kentän ympärille. Siinä ne olisi sitten maanneet raatoina maalinkulmalla. Rauhankyyhkyset. Heidän onnekseen rauhankyyhkyt törmäsivät itse stadioninrakenteisiin ja kuolivat. Poliisi pääsi keskittymään varsinaiseen tehtäväänsä, häätämään köyhiä pois kaupunkikuvasta. Ennen mm-kisoja poliisivoimat hyökkäsi mellakkavarusteissa Faveloihin ja häätivät ihmisiä pois kodeistaan kisojen tieltä. Tämä sotii kaikkea sitä vastaan, miksi rakastan jalkapalloa ja kirjoitan tässä rakkaudentunnustustani lajille.

Rakastan jalkapalloa ja varsinkin joka neljäs vuosi järjestettäviä mm-kisoja. Kansainvälisen jalkapalloliiton silmitön ahneus ja korruptuneisuus ei saa rakkauttani hälvenemään. Kovasti he sitä yrittävät. On sietämätöntä, että Brasiliassa, jalkapallon kehdossa, hyökätään asuinalueille, josta ovat lähteneet maailman parhaat jalkapalloilijat maailmalle. Minun rakkauteni jalkapalloon on lähtenyt juuri siitä ajatuksesta, että se on antanut tasa-arvoiset lähtökohdat kaikille nousta huipulle. Ei ole tarvittu kuin pallo ja senkin korvikkeena juuri kyseisissä brasilialaisissa faveloissa on käytety täytettyä sukkaa. Minulle jalkapallo ei edusta ylikalliita stadioneita, joihin myydään lippuja hinnoilla, että niihin pääsee vain valkoinen yläluokkainen eliitti. Minun jalkapalloni yhdistää ihmiset eivätkä erota heitä. Minulle jalkapallo merkitsee tunnetilaa, joka näkyi brasilialaisten pelaajien katseissa heidän odottaessaan stadiontunnelissa pääsyä kentälle torstaisessa avausottelussa Brasilia- Kroatia. Minulle jalkapallon merkitys näkyy kyyneleissä heidän silmissään jo ennen kuin he astuivat stadionille. Minulle jalkapallo on maailmaa yhdistavä voima. Tunnetila, intohimo ja yhteisöllisyys. Kauppamiehet tukehtukoon seteleihinsä yrittäessään raiskata jalkapallon ylevintä aatetta.

Intohimo. Intohimoa on vaikea selittää. Toisille se on puutarhanhoitoa, toisille auton tuunausta, toisille tanssia. Usein toisen ihmisen intohimo näkyy toiselle ihmiselle järjettömyytenä. Miten helvetissä se jaksaa kykkiä tuolla kukkapuskassa koko illan. Intohimo ei ole järjellä selitettävissä. Jos intohimon järkeistäisi, niin ei katsoisi televisoista jalkapallo-ottelua, joka kestäisi yli yhteen yöllä, vaikka kello soittaa aamulla 5.40. Intohimo näkyy väsymyksellä kasvoilla. Heräsin perjantaina 5.40 neljän tunnin yöunien jälkeen. Väsytti. Olin onnellinen. Jalkapallon mm-kisat on intohimoni. Tuhlaisin arvokasta elämääni ajattelemalla järkevästi. Voisin jättää pelin katsomatta ja valita kunnon yöunet. Voisin lakata elämästä. Voisin tukahduttaa intohimoni. Piilottaa itseni. En tee sitä, intohimo on elämää kannatteleva voima. Intohimon tilassa järki siirretään syrjään ja eletään vihdoin vailla tukahduttavia rajoituksia. Ihminen, joka vähättelee toisen ihmisen intohimoa ja pienentää sitä kritisoimalla, on sietämätön ihminen, josta tulee välittömästi päästä eroon. 

"Kaikki, minkä olen oppinut filosofiasta ja moraalista, olen oppinut sen jalkapallokentältä."
Näin on sanonut kirjallisuuden Nobelin voittanut Albert Camus. Jalkapallokentältä voi ottaa oppia myös parisuhteeseen. Yksi ottelu voi sisältää kaikki parisuhteen osatekijät. Ensin on yhteiset pelisäännöt, joita noudatetaan. Pitää olla hyvä pelisilmä, ottaa joukkue huomioon ja kun paikka annetaan, iskeä maali ja nauttia maalin jälkeisestä euforiasta. Välillä tulee sääntörikkomuksia. Saa keltaisen kortin, varoituksen. Oikein pahoissa rikkomuksissa näytetään punaista korttia, ulosajoa. Välillä vaihdetaan joukkuetta. Välillä paikalle tulee brasilialainen poliisi, joka ampuu kovilla, kun on hyvien ihmisten tiellä.

Rakas vaimoni, tänään tulee kolme ottelua. Ensin Kolumbia- Kreikka, sen jälkeen Uruguay- Costa Rica ja yöllä varsinainen helmi Italia- Englanti. Varoitan, olen intohimon tilassa ja se ei tällä kertaa kohdistu sinuun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en suhtautuisi sinuun intohimoisesti. Kyllä minä suhtaudun. Joskus asiat pitää vain laittaa tärkeysjärjestykseen. Jalkapallon mm-kisat on vain joka neljäs vuosi. Sinä olet toivottavasti koko loppuelämän. Kestät varmaan sen, että siirrän sinut hieman syrjään seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi viikoksi. Puspus. Voi vaikka käydä hakemassa minulle muutaman belgialaisen olusen.

Tänään lapsi herää Rio de Janeirolaisessa Favelassa. Hän laittaa repaleiset kenkänsä jalkaan, ottaa pallon patjansa vierestä ja lähtee potkimaan sitä ränsistynyttä rakennusta vastaan. Sitä on jalkapallo. Sitä on intohimo. Sitä on rakkaus.

roots bloody roots

VUOSI PARISUHTEESTANI.

Viikko 22


Aamuni Miehenä.


Se päivä alkoi oudosti. Heräsin järkälemäiseen miesoloon. Testosteroni koputteli kehoni eri osissa etsiäkseen rakoa ulospääsyyn. En tiedä johtuiko oloni hämärästä unestani, jossa seisoin ylväänä itse rakentamani hulppean hirsisen omakotitalon pitkässä eteiskäytävässä vasemmassa kädessäni jyhkeä iskuporakone, jolla porasin timantinkovaa betoniseinää ja oikeassa kädessäni pidin samanaikaisesti Anttilan kuvastosta tuttua alusvaatemallia, jota iskuporakoneen rajusti raikuessa rakastelin varmoin mutta hellin liikkein. Nousin nopeasti sängystä ja päätin ottaa päivän aikana sen mitä miehelle kuuluu.

Vilkaisin sängyssä vielä nukkuvaa vaimoani. Nuku vaan, ajattelin, pian tulen ja tiedät miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Halusin syödä miesoloon sopivan aamiaisen. Mieleni teki pekonia suoraan paketista. Halusin iskeä lihanhimoiset hampaani pekonin rasvaiseen pintaan ja hakata nyrkeilläni rintoihin ja urahdella alkukantaisia miesääniä. Ajatuksena oli katsoa aamusaduksi Rambo kakkonen. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes avasin jääkaapin oven. Pekonin ja muun verisen eläinlihan sijasta jääkaapissa lojui vain viisi purkillista rasvatonta rahkaa ja sokeritonta vadelmakeittoa. Miesolo koki ensimmäisen veltostumisen kun pekonin sijaan lusikoin oranssiin Ikean jälkiruokakuppiin rahkaa, valutin päälle lorauksen vadelmakeittoa ja joukkoon sujautin hyppysellisen omena-kanelimysliä. Ensimmäisestä veltostumisesta alkoi varsinainen dominoefekti. Alkuperäinen suunnitelma oli juoda kahvi mustana suoraan pannusta, mutta pekonin puutteesta alkanut lipsuminen sai minut vaahdottamaan maidon kahvin sekaan kivan Strömsömäisesti. Myslikuppi toisessa ja latte toisessa kädessä sipsuttelin kohti sohvannurkkaa. Vasta istuessani kangassohvamme uumeniin huomasin, että olen vielä ihan alasti. Sohvan pehmeä pinta hiveli kivasti pyllyäni vasten, mutta kosketuksen tuoman nautinnon pilasi samantien takaraivostani kuulunut vaimoni toruva ääni: sohvalla ei saa syödä eikä istua alasti. Sohvalle tippuu ruokaa, joka ei lähde edes pestessä pois ja pyllystä jää ruma perseenkuva. Salamannopeasti nousin sohvalta, latte roiskahti kupista valtoimenaan velloviin neljään rintakarvaani ja vaahto lähti valumaan kohti paikkaa, jolla aioin hetken perästä näyttää vaimolleni miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Miesoloni veltostui taas astetta heikommaksi. Kävelin makuuhuoneeseen hakemaan housuja jalkaan ja harmikseni vaimoni oli herännyt. Hän katsoi kirkkain juuriherännein silmin, kun tulin huoneeseen lattevaahtoa genitaalikarvoituksessani ja käteeni unohtunut Ikean oranssi jälkiruokakuppi. Sanat, jotka olin aikonut sanoa vaimolleni heti hänen herättyään kuivui kitalakeeni. Beibe, haluatko tuntea miltä rakkaus oikeasti tuntuu, jäi sanomatta.

Tunnin kuluttua tapahtuneesta istuimme vaimon kanssa sohvalla vierekkäin. Silmäni sumeni kyyneleistä, kun elokuvassa jota katsoimme puutarhatonttu lähetti omistajalleen postikortteja maailman eri kaupungeista. Suurisilmäinen ja sielukas nainen polki polkupyörällä kaupungin värikylläisiä katuja ja teki ihmisille hyviä tekoja. Rambo oli muuttunut Amelieksi ja lopputekstien aikana vollotin jo ääneen maailman kauneutta. Aamuinen miesolo oli valunut laten muodossa pisaroina ihokarvoihin ja kuivunut siihen. Oloni oli taas normaali. Kysyin vaimoltani luvan saanko syödä edes banaanin sohvalla. Se ei valuta. Hän ei antanut lupaa ja kuulin hänen sanoistaan miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Menin vessan peilin eteen seisomaan. Katsoin itseäni silmiin. Muistelin aamuista tunnetilaani. Kuinka vajaan puolen tunnin ajan maailma oli auki kaikille alkukantaisille, brutaaleille mieshaluille. Sen tunteen voimalla palasin vaimoni viereen istumaan. Toin hänelle tullessani kokista, kun hän sitä pyysi. Siirsin katseeni kohti televisiota, jossa Liv-kanavalogon alla oli menossa ohjelma nimeltä kodikkaasti vuokralla. Tein mielessäni päätöksen, että illalla kysäsen vaimoltani lupaa, että josko pikkusen seksiä.

nyt on mies.

VUOSI PARISUHTEESTANI

Viikko 21


Näin puhuu Vanhapaska.


Heitä veteen vaan. Kyllä se uimaan oppii ja jos ei opi niin hukkukoot. Onpahan yksi vähemmän yhteiskunnan verorahoja tuhlaamassa. Onhan se nyt perkele kun minun verorahani menee kaikenlaiseen pehmoiluun. Vanhat kasvatuskeinot käyttöön. Kadut täynnä kaikenmaailman ituhippi-isiä lastenrattaita työntämässä poninhännät katua viistäen. Kyllä sen tietää mitä niistäkin lapsista tulee. Jotain vitun Vihreitä äänestäviä nyhveröitä. Minä en näe vihreetä kuin kateellisten köyhien kasvoilla. Minut kasvatettiin kuriin ja järjestyksen. Ei ottanut äiti viereen yöllä nukkumaan kun sängyssäni vähän ääntelehdin. Kaikki ruoka syötiin lautaselta ja jos ei syöty niin itkettiin ja syötiin. Tukkapöllyä ja luunappeja tuli oikeelta ja vasemmalta, välillä syystä ja välillä tavan vuoksi. Nyt siitä perkele saa sakot. Koppalakit tulee ja vie linnaan kun lasta yrittää kouluttaa kunnon kansalaiseksi. Millä lapsi oppii ellei pelolla ja häpeällä. Väkivalta lopettaa vittuilun. Niin se on kaikessa. Ja mitä perkelettä ne isät niitä lapsenrattaita työntää. Akkojen hommia. Välillä pistää niin vihaksi, että on pakko kirjoittaa netin keskustelupalstoille lastenkasvatusneuvoja. Minun nimimerkki on Kyrpäotsa58.

Hyvin elämä kulkee. Rahaa on. Suurin osa menee viinaan ja pitkäänvetoon. Välillä ostan naisen. Kolmellasadalla tekee kaiken mitä haluan. Varsinainen viiden ruokalajin illallinen. Pakkohan se on. Oma akka on vanha kärttyinen luuska, jota nyt kukaan haluaisi edes kepillä koskea. Armeijassa upseeri opetti, että nainen tehtävä on olla siivoava reikä. Upseeri, Ruuskasen Pentti, hieno mies, antoi neuvon, että ei kannata piirittää kaupungin kauneinta reikää, sillä nyt on vientiä muutenkin. Rumat antaa helpommin. Penalla oli tapana sanoa, että pillu se on pulullakin. Kolmekymmentä vuotta pulu on nokkinut tähteitä samassa taloudessa. Teki minulle kaksi lastakin. Ei heistäkään mitään tullut. Nyhveröitä mitä nyhveröitä. Toinen liikkuu Marimekkolaukku olallaan ja tekee työkseen akkojen hommia. Toinen ei syö lihaa. Kuulemma vakaumuksen vuoksi. Minä laitan aina porsaan pöytään kun  tulee käymään. Tuokoot omat rehunsa mukanansa. Ei sillä, harvoin ne käyvät. Pulu vaati minulta pehmeämpää kasvatusta. Ensin oltiin niin kovan perään ja heti perään vaadittiin pehmeyttä. Sekaisinhan siinä mies perkele menee. Sitä paitsi lapsi pitää kasvattaa kovuuteen. Itse täällä on pärjättävä ja siihen on oltava kovat kyynerpäät. Kyllä sen ihmisestä näkee, ketä on tissillä roikutettu aavistuksen liian pitkään. Ei se akka kahden lapsen jälkeen muuta enää antanutkaan. Pena ei kertonut, että pulujen reikä muurautuu umpeen parin vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei se Penakaan kaikkea tiennyt.

Kai se on tuota akan naamaa jaksettava katsoa. Ei sitä tässä iässä viitsisi enää kahvinkeittoa opetella. Hyviä pulliahan tuo leipoo. Eikä ole pelkoa, että akka tuosta lähtisi. Mihin se muka menisi? Sitä paitsi akalla on enemmän kuin monella muulla akalla on. Ja jos jotain puuttuu, niin käyn ostamassa. Rahaa on. Eilen tuotiin uusi sohva. Viime viikko meni kuppia ottaessa. Kusin vanhan sohvan pilalle. Onneksi akka raahasi minut sohvalta sänkyyn. Muuten olisi tullut nukuttua yö kusisen sohvan päällä. Kyllähän se akka huolehtii. Keitti aamulla kahvit.

porvariston hillitty charmi

VUOSI PARISUHTEESTANI

Viikko 20


Aurinko värjää hiuksesi kultaisilla raidoilla.



Aamun tuuli lempeilee ihon pinnalla ja heiluttaa hiuksia yön jäljiltä suoriksi. Lapsi kävelee tienviertä pitkin katse täynnä alkavaa kesää. Hän pitää käsissään talutushihnaa, jonka päässä tempoilee aamuriemukas koira. Vastaan kävelee ihmisiä alkavan hellepäivän rytmi liikkeissään. Lauantai kurkistaa kuumana kesämekkoon pukeutuneen naisen katseesta. Hänen kätensä on liimautunut vierellään kävelevän miehen lantiolle. Myöhemmin kuumuus sulattaa vaatteet heidän päältänsä ja he maistavat suolan ja himon toistensa huulilta. Lapsi kyllästyy riuhtovaan koiraan. Otan hihnan hänen käsistään. Hän jatkaa kävelyään, kevyesti askeleet tanssien ilmassa. Hänen silmänsä paistaa kirkkaammin kuin taivaan rannalta noussut aurinko. Kävelen hänen takanaan ja huudan äänetöntä iloa. Tämä aamu, tämä tässä, muusta ei niin väliä.

Se puistoleikki ajallisesti illan alkurajoilla. Kuuma, niin kuuma kuin toukokuussa voi olla. Maahan upotettuja pikkutrampoliineja. Trampoliinit täynnä elämään upotettuja pikkulapsi-ihmisiä. Puiston penkillä isä kädessään puhelin. Hän etsii tuloksia jostain käynnissä olevasta pelistä. Lapsi pomppii, pomppii, pomppii ja hänen hiuksensa hulmuaa jo auringon yläpuolella ja aurinko värjää hänen hiuksensa kultaisilla raidoilla ja isä laittaa puhelimen taskuunsa, juoksee, ottaa lapsen mukaansa ja he menevät keinuun, keinuvat, keinuvat, keinuvat ja heidän jalkansa hipoo jo taivaan kattoa ja hetkessä he ovat jo järven rannalla ja järvessä juoksee kasa lapsiparvia, ja aikuisihmiset istuvat viltillä hiekalla, he huutavat lapsille jotain sanoja, lapset maalaavat raajoillaan veteen tauluja, tallovat jaloillaan vesipolkuja, kiljuvat ilmoille riemulauluja ja lapsi kävelee veteen, kastautuu, kävelee viltille, käärityy pyyhkeeseen ja tämä ilta, tämä tässä, muusta ei niin väliä.

Päivän paino silmäluomilla. Viimeiset sanat iltasadusta. Lapsi makaa uniensa alkumaljoissa. Ja minä sanon hänelle, että rakastan sinua. Ja vaikka aurinko taivaan kannelta on jo valunut pois maisemasta, lapsen hiukset hohtaa kultaisena ja huoneen reunoilla seilaa valolaivoja ja valo on suojelija, valo on suojelija. Lapsi nukahtaa ja häntä ohjaa hänen unensa ja tämä yö, tämä tässä, muusta ei niin väliä.

Sinä tulet ennen yötä ovesta. Tuot kesäyön tuoksun vaatteissa. Riisun ne katseella. Sanon sinulle sanoja. Tämä elämä, tämä tässä, muusta ei mitään väliä.

kesäyö

VUOSI PARISUHTEESTANI

Viikko 19.


Sinun äänesi soi kauniimmin kuin yhdenkään meren aallot.


Toukokuun 18. päivä vuonna 2013 oli lauantai. Sää oli puolipilvinen ja lämpötila oli kahdenkymmenen asteen molemmin puolin. Aamulehden etusivulla oli isolla otsikko, ihana päivä. Siinä viitattiin sinä iltana käytävään jääkiekon mm-kisojen Suomi-Ruotsi välieräotteluun ja illalla laulettaviin Eurovisoinin laulukilpailuun. Molemmista odotettiin Suomeen menestystä. Meille otsikointi edusti ihan jotain muuta. Aamulla kahdeksan aikaan herätessäni laskin, että sinusta tulee seitsemän tunnin kuluttua vaimoni. Ihana päivä, Aamulehti sen tiesi jo aamulla kertoa. Avioliitosta odotettiin suurta menestystä. Miten päivä lopulta meni? Suomi hävisi välieräottelunsa ja Kristan esittämä Marry me-kappale jäi viimeisten joukkoon Euroviisuissa. Ehkä hän ei laulanutkaan voitosta, vaan meille, sillä minä nain sinut tuona päivänä ja me voitimme. Aamulehti oli lopulta oikeassa. Päivästä tuli ihana ja meidän avioliitosta menestyksekäs. Se on tänään kestänyt vuoden. Se on hyvä saavutus, sillä sen olisi voinut helposti rikkoa jo ensimmäisen vuoden aikana. Mikään ei ole helpompaa kuin rikkoa avioliitto. Meidän on säilynyt ehjänä. Hyvää vuosipäivää kultaseni. Tämä teksti on omistettu sinulle. Se on kiitos.

Rakastuminen. Kuin jokin korkeampi voima pitäisi käsissään lankoja ja me olisimme marionettinukkeja, joita liikutella. Langat kietoutuneena toisiinsa liikumme toisiamme kohti ja mikään aika ei ole liikaa toisiimme sotkeutuneena. Jokainen päivä alkaa taputtamalla käsivarresta esiin suonta, jonne piikittää annos rakkautta suoraan verenkiertoon. Muu maailma on sen jälkeen avaruutta, jonne ei tarvitse edes mennä. Kultaseni, me emme ole enää riippuvaisia. Me uskalsimme katkaista meitä liikuttaneet langat ja aloittaa liikkumisen ilman ohjausta. Eikä meidän tarvitse joka aamu ottaa annosta ruiskurakkautta. Me selvisimme rakastumisen vaiheesta, menimme naimisiin ja aloitimme oikean parisuhteen. Avioliitto päättää rakastumisen. Vähän karulta se kuulostaa, mutta ei kai kukaan pysty elämään koko parisuhdettaan narkoottisessa tilassa. Me olemme parisuhteessa. Liikutamme omia lankojamme. Katsomme mitä ympärillämme tapahtuu. Tuomme itsemme lähelle toista. Ojennamme kätemme toisiamme kohti. Suutelemme. Jokainen hetki on pysyvää ja totta.

Kiitos tästä vuodesta. Kiitos, että saan olla miehesi. Kiitos, että saan olla mies, joka olen. Joka kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen ei vieläkään tiedä missä me säilytämme talouspaperia ja leikkuulautoja. Mies, joka hukkaa yhden päivän aikana kolme kertaa kännykkänsä. Mies, joka nauraa omille vitseillensä, koska pitää niitä nerokkaan oivaltavina. Kuten sitä vitsiä, että olen minäkin sellainen tee se itse-mies, varsinkin seksissä. Ulvon naurusta, kun kerron tätä itselleni. Mies, joka välillä haluaa elämäntapahifistellä. Juoda suhteettoman kalliita tuontioluita, kertoa suhteettoman ylimielisiä mielipiteitä ja kuunnella suhteettoman hyvää musiikkia. Tosin ymmärräthän sen kultaseni, että sinun musiikkimakusi ei ole kauneinta osaa sinusta. Kiitos, että kerrot hanakasti mielipiteesi milloin mistäkin. Se on tehnyt minusta rohkeamman ja vahvemman. Kuuden vuoden kuluttua olemme pisteessä, jossa sanon takaisin. Niin ja silloinkin kun löydän simpukankuoren rannalta ja laitan sen korvaani vasten, mutta en kuulekaan meren ääntä. Kiitos, että sinä seisot siinä ja vähän kosketat. Sinun äänesi soi kauniimmin kuin yhdenkään meren aallot.

Sinä seisoit edessäni meikattuna kauniiksi, puettuna tyrmääväksi ja sanoit tahdon. Minä annoin sanan leijua. Annoin sen leijata korvakäytäviini hiljalleen kuin tuulessa leijuvan höyhenen. Sana kutitti minua. Yhä kutittaa. Sinä tahdot. Kuinka kaunis se hetki olikaan. Vain sinä olit sitä hetkeä kauniimpi ja yhdessä me olimme valo, joka sokaisi maailman toisella kolkalla olevan sotilaan silmän ja hän laski aseensa. Edes hetkeksi. Huomaatko kultaseni, että tästä viimeisestä kappaleesta joku voisi sanoa, että hirveetä sentimentaalista paskaa. Samantekevää. Ajan näillä sanoilla maaliin asti. Eikä edes hävetä. Häitä seuranneena iltana makasimme sohvalla. Minulla oli päällä melkein ehjät bokserit ja sinulla iltapukusi eli pieruverkkarit. Olit valuttanut meikkisi vessamme lavuaariin. Minulla sojotti tukka moneen eri suuntaan kuin Tallinnasta saapuvan vodkaturistin askel. Olimme kauniimpia kuin koskaan elämässämme. Kauneus ei valu meikkien mukana viemärirottien kasvoille eikä puvun mukana vaatekaapin rekille. Kauneus oli siinä meidän välissämme. Kauneus oli siinä, että istuit vierelläni, pidit haalisteiden pieruverkkareiden peittämää jalkaasi sylissäni ja laskit ääneen kuinka monta tykkäystä enemmän olit saanut Facebookiin naimisiinmenopäivitykseesi kuin minä omaani.

Me voisimme olla elämämme puolimatkassa. Kyltin vierellä, jossa lukee 40 kilometriä takana, 40 kilometriä edessä. Olemme tulleet tähän pisteeseen juosten. Toisemme tavoitimme vasta noin 35 kilometrin kohdalla. Sopiiko sinulle kultaseni, että mennään loppumatka yhdessä? Ja mitäpä tuumaisit jos käveltäisiin loppumatka? Voitaisiin keskittyä enemmän maisemiin. Pidettäisiin paljon taukoja. Otettaisiin viltti repusta, levitettäisiin  nurmikolle, katsoittaisiin auringonlaskuja ja syötäisiin voileivät. Omassani voisi ollan paljon juustoa. Sitä, joka ei maistu oikein millekään. Mikä hoppu meillä on maaliin päästä? Voihan käydä niin, että liian kova vauhti saa meidät lopettamaan kesken matkan. Mennään sillai hiljalleen. Syötetään välillä lampaita.
Katsotaan mikä näkymä seuraavan mutkan takan on. Sitä paitsi mitä ikinä tapahtuukaan, niin elämää tämä vain on. Ei sitä tarvitse liian vakavasti ottaa. Ja jos joskus meneekin vakavaksi, niin muista aina se, että sinun kanssa kulkee mies, jolla on nerokkaita vitsejä kerrottavaksi.

Ihan jokainen sana oli sinulle. Hyvää vuosipäivää, kulta.

rakkaudella on nälkä.

VUOSI PARISUHTEESTANI.

Viikko 18.


He ovat kaikki äitejä.


He ovat kaikki äitejä. Heidän käsivarsilleen on nostettu ihminen. Lapsi, joka avuttomuudessaan tarvitsee kantajan. Kohdun, jossa lapsi kehittää itsensä valmiiksi elämää varten. Kehdon, jonka keinuvassa liikkeessä lapsi vaivuttaa itsensä uneen, jossa nukkua itsensä kohti uusia taitoja. Rinnan, josta imeä ravinnon, jonka voimasta kasvattaa itsensä kohti suurempia korkeuksia. Sylin, jossa tuntea turvaa, jotta myöhemmin uskaltaa turvallisin mielin irrottautua otteesta. Tuen, jotta kaatumisen hetkellä on joku joka ottaa kiinni. Rakkauden, jotta osaa sitä itsekin jakaa.

He ovat kaikki äitejä.

Hän, joka tänään äitienpäivänä herää keittiöstä kuuluvaan kikatukseen ja saa sänkyynsä itsetehdyn kortin, jossa neljä ihmiseksi tunnistettavaa hymynaamaista hahmoa seisoo vierekkäin ja yläkulmassa paistaa aurinko ja alareunassa teksti onea maiilman parrhain äitille.

Hän, joka tänään äitienpäivänä herää hiljaisuuteen, nousee sohvalta eilen aamulla laitetut vaatteet päällään, kaataa vapisevilla käsillään tyhjän pullon pöydälle pyörimään, totuus vai teko, hän valitsee molemmat, totuus on, että lapsi on toisaalla, toisen äidin kotona, teko on, että sitä ei saa enää tekemättömäksi, että tyhjät pullot olohuoneen pöydällä ovat korvanneet äitienpäiväkortin.

Hän, joka tänään äitienpäivänä katsoo rakastavin silmin lastansa, jota ei ole synnyttänyt, mutta antanut kaiken muun, mitä äiti voi antaa. Lapselle, jonka synnyttäjä makaa syyllisyyden, itsesäälin ja laskuhumalan sekaisessa tilassa tunkkaisen kerrostalokaksion olohuoneen sohvalla.

Hän, joka tänään äitienpäivänä herää aikaisin tekemään pullataikinaa ja suolaista piirakkaa. Keittää vahvat pannukahvit ja katsoo vuoroin katon rajassa nakuttavaa kaappikelloa ja vuoroin keittiönikkunaa, odottaen lapsien ja lapsenlapsien saapuvan.

Hän, joka tänään äitienpäivänä tuntee voimakkainta surua, mitä ihminen voi elämässään tuntea. Hän ei halua nousta sängystä vastaanottamaan surua, vaan nostaa peiton päänsä yli ja itkee pimeän pedin uumenissa kyyneleita, joiden reunaa kehystävät kuolleen lapsen raamit.

Hän, joka tänään äitienpäivänä pukee päällensä kauneimmat vaatteensa, istuu eteisen penkille lankapuhelimensa viereen, näkee vastapäisestä peilistä kasvoissaan vuosien painosta kaivautuneet uurteet ja odottaa puhelua, jota ei ole tullut yli puoleen vuoteen.

Hän, joka tänään äitienpäivänä herää voimakkaisiin polttoihin, herättää vieressä höyhenenkevyesti nukkuvan puolisonsa, laittaa takin päällensä, istuu taksin takapenkille, nousee synnytyssairaalan portaat, menee sisään ovesta, tulee parin päivän päästä ulos samasta ovesta, tulee kotiinsa, nostaa lapsen rinnallensa ja lapsi alkaa imeä elämää sisäänsä. Lapsen, joka kasvaessaan kirjoittaa korttiin maiilman parrhain äitille. Tai lapsen, joka kasvaessaan muuttaa kohti parempaa kotia. Tai lapsen, joka kasvaessaan sulloo perheensä autoon ajaen lapsia kohti mummolaansa. Tai lapsen, joka kasvaessaan elää vain muistoina ja kuvana äitinsä surussa. Tai lapsen, joka kasvaessaan unohtaa soittaa edes toukokuun toisena sunnuntaina.

Lapsen, jolla jokaisella on oma tarina. Jolla jokaisella on oma äitinsä.
He ovat kaikki äitejä. Heillä jokaisella on oma tarina.
Heillä jokaisella sydän.
Täynnä riemullista rakkautta tai rikkirevittyä kauhua.

He ovat kaikki äitejä, joiden rinnoilla ja sylissä maailman kauneus makaa.

genesis-mama