VUOSI PARISUHTEESTANI

Viikko 20


Aurinko värjää hiuksesi kultaisilla raidoilla.



Aamun tuuli lempeilee ihon pinnalla ja heiluttaa hiuksia yön jäljiltä suoriksi. Lapsi kävelee tienviertä pitkin katse täynnä alkavaa kesää. Hän pitää käsissään talutushihnaa, jonka päässä tempoilee aamuriemukas koira. Vastaan kävelee ihmisiä alkavan hellepäivän rytmi liikkeissään. Lauantai kurkistaa kuumana kesämekkoon pukeutuneen naisen katseesta. Hänen kätensä on liimautunut vierellään kävelevän miehen lantiolle. Myöhemmin kuumuus sulattaa vaatteet heidän päältänsä ja he maistavat suolan ja himon toistensa huulilta. Lapsi kyllästyy riuhtovaan koiraan. Otan hihnan hänen käsistään. Hän jatkaa kävelyään, kevyesti askeleet tanssien ilmassa. Hänen silmänsä paistaa kirkkaammin kuin taivaan rannalta noussut aurinko. Kävelen hänen takanaan ja huudan äänetöntä iloa. Tämä aamu, tämä tässä, muusta ei niin väliä.

Se puistoleikki ajallisesti illan alkurajoilla. Kuuma, niin kuuma kuin toukokuussa voi olla. Maahan upotettuja pikkutrampoliineja. Trampoliinit täynnä elämään upotettuja pikkulapsi-ihmisiä. Puiston penkillä isä kädessään puhelin. Hän etsii tuloksia jostain käynnissä olevasta pelistä. Lapsi pomppii, pomppii, pomppii ja hänen hiuksensa hulmuaa jo auringon yläpuolella ja aurinko värjää hänen hiuksensa kultaisilla raidoilla ja isä laittaa puhelimen taskuunsa, juoksee, ottaa lapsen mukaansa ja he menevät keinuun, keinuvat, keinuvat, keinuvat ja heidän jalkansa hipoo jo taivaan kattoa ja hetkessä he ovat jo järven rannalla ja järvessä juoksee kasa lapsiparvia, ja aikuisihmiset istuvat viltillä hiekalla, he huutavat lapsille jotain sanoja, lapset maalaavat raajoillaan veteen tauluja, tallovat jaloillaan vesipolkuja, kiljuvat ilmoille riemulauluja ja lapsi kävelee veteen, kastautuu, kävelee viltille, käärityy pyyhkeeseen ja tämä ilta, tämä tässä, muusta ei niin väliä.

Päivän paino silmäluomilla. Viimeiset sanat iltasadusta. Lapsi makaa uniensa alkumaljoissa. Ja minä sanon hänelle, että rakastan sinua. Ja vaikka aurinko taivaan kannelta on jo valunut pois maisemasta, lapsen hiukset hohtaa kultaisena ja huoneen reunoilla seilaa valolaivoja ja valo on suojelija, valo on suojelija. Lapsi nukahtaa ja häntä ohjaa hänen unensa ja tämä yö, tämä tässä, muusta ei niin väliä.

Sinä tulet ennen yötä ovesta. Tuot kesäyön tuoksun vaatteissa. Riisun ne katseella. Sanon sinulle sanoja. Tämä elämä, tämä tässä, muusta ei mitään väliä.

kesäyö