VUOSI PARISUHTEESTANI

Viikko 5.

Onko jo pelkkä ajatus rikos?


Se lähti elokuvasta. Katsottiin Stanley Kubrickin Eyes Wide Shut. Hieno elokuva. Olen katsonut sen kolmasti ja aina se vie mukanaan. Elokuva herättää ajattelun. Se heittää ilmaan kysymyksiä, jotka on pakko ottaa kiinni. Asettaa kysymykset pöydälle ja vastata niihin rehellisesti. Itselleen rehellisesti. Kaksi päivää olen pohtinut kysymystä omien ajatusten ja halun vapaudesta. Kuinka vapaa mieli saa olla vai pitääkö sitä yrittää kahlita? Saako kumppanin ajatuksia kahlita? Onko se edes mahdollista? Missä menee vapauden rajat vai meneekö ne siinä kuuluisassa veteen piirretyssä viivassa? Kaventaako parisuhde omaa maailmaa ja kuinka paljon sitä pitää kaventaa? Pitääkö olla häpeissään unesta, jossa helpottaa lihallisia himoja jonkun muun kun oman kumppanin kanssa? Olisiko parasta antaa kumppanin ajatuksille niin iso tila, jossa niiden on helppo liikkua?

Sinä lähdet lounaalle miehen kanssa. Miksi se kirpaisee minua? Miksi päässäni roikkuu ajatus, jossa lounaan jälkeen nuolette suolan pois omienne lisäksi toistenne huulilta? Eikö se kerro enemmän minusta ja siitä mitä pääni sisällä liikahtelee? Eihän se ole minulta pois että näet muita miehiä lounaan merkeissä. En kai minä voi määritellä kenen kanssa lounastat ja kenen et. Kysehän on sinun vapaudesta ja siitä mihin haluat sen johtavan. Jos päässäni roikkuva ajatus jostain lounaasta enemmästä vainoaa minua, niin ei kai sinun kuulu siihen reagoida. Tyhmintä olisi olla menemättä lounaalle. Päättäisin puolestasi. Parisuhde lähtisi raiteille, jotka eivät veisi perille asti.

Voinko sanoa sinulle, että nainen bussin etuosassa näyttää todella viehättävältä? Miksi en voisi sanoa jos nainen bussin etuosassa näyttää mielestäni viehättävältä? Eihän se sinulta olisi pois jos niin sanoisin. Ei se vähentäisi sinun viehättävyyttäsi. Usein bussit ovat täynnä viehättäviä naisia. Kadut, kirjastot, baarit, työpaikat ja ihan kaikkialla. Viehättäviä naisia. Kyllä minä heitä katson. Onko kysymys siitä mihin asetamme rajan? Baarissa nainen katsoo minua, hän lähettää pienen hymyn, otan hymyn vastaan, menenkö rajan yli jos hymyilen takaisin, voinko mennä sanomaan naiselle, että hän näyttää kauniilta, olenko jo mennyt rajan yli, voinko jutella hänen kanssaan, mennä pöydän ääreen ja jutella, vai olenko jo vapauteni reunamilla, jossa yksikin väärä sana tai liike tiputtaa minut jyrkänteeltä, onko käyttäytymiseni merkki tulevasta, jossa ajatus muuttuu teoksi, vai onko jo pelkkä ajatus rikos, onhan niin, että maailma on täynnä suudelmia odottavia huulia, pitääkö minun sulkea silmäni niistä, vai voinko minä edes katsoa niitä, voinko nähdä unen niiden suutelemisesta,onko se vapauden väärinkäyttöä, missä menee ajatustemme rajat, voimmeko määritellä ne toistemme puolesta, vai onko se jo liiallista kahlitsemista, voimmeko antaa toisille vapauden ajatella, vai emmekö luota toisiimme, että ne jäisi pelkiksi ajatuksiksi, saanko minä kommentoida jonkun facebook-kaverini uutta profiilikuvaa, että näytät kauniilta, hyvä kuva, vai pitääkö minun vain ajatella niin ja jättää kommentoimatta, onko parempi pitää asiat vain omina tietoinaan, vai voinko jakaa ne kumppanin kanssa, onko se meiltä pois jos näemme kaduilla hyviä naisten ja miesten pyllyjä ja jaamme näkemämme toisillemme, sillä jos emme koskaan jaa, niin ei se tarkoita sitä etteikö siellä kaduilla kävelisi vastaan hyviä pyllyjä ja ettemmekö katsoisi niitä, se tarkoittaa sitä, ettemme kertoisi niistä, kuinka paljon narua voimme ajatuksillemme antaa, onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan pitkän parisuhteen aikana huomaa tai katso vieraiden ihmisten kauneutta, sillä edelleen, bussin etuosassa istuvan naisen seksikkyys ei ole pois sinun seksikkyydestä, annammeko ajatuksillemme vapauden elää, olisiko se jopa terveempää kuin ajatusten tukahduttaminen, että hymyyn vastaisi hymyllä, kohteliaisuuteen kohteliaisuudella, ilman sen kummempia ennakkoajatuksia hymyn tai kohteliaisuuden syvemmästä motiivista, ei sinun lounas jonkun tuntemasi miehen kanssa ole minulle minkäänlainen uhka, eikä nainen, joka hymyilee baarissa minulle, ole sinulle minkäänlainen uhka, ne on parisuhteemme mielemme rajoja, jotka valuu viivana vedessä, ei me sen rajan yli mennä, me pyrimme siihen, että sen rajan yli ei mennä, ikuinen rakkaus, elämänmittainen parisuhde, avioliitto, on tavoite, mutta lupaamalla jumalan, suvun, tuttavien, seurakunnan tai kumppanin edessä ikuista rakkautta huijaa hieman kaikkia, se on lupaus pyrkiä, se on lupaus tavoitella ja se on lupaus, jonka eteen tekee työtä, mutta kuka meistä on niin kaukaa viisas, että yhdellä hetkellä pystyy ennustamaan elämänsä sen hamaan loppuun asti, ollaan rehellisiä, ei kukaan, minä väitän, ei kukaan, mutta rakkaus, parisuhde, käyttäytymisemme rajat, tekojemme seuraukset, vain itse on niistä vastuussa ja vain itse ottaa askeleen menemällä rajan yli tai vain itse on olla menemättä.

Ei kai me olla toistemme silmiä puhkomaan.
Eikä ajatuspoliisin virka ole tavoittelemisen arvoinen.

hexvessel- sacred marriage