20. Luku

Pettäjiä ja petettyjä.



Sinä seisot aivan edessäni. Jos alkaisin suutelemaan sinua, sinä et pakenisi. Sinä vastaisit suudelmalla, joka jatkuisi niin pitkälle, kun uskaltaisimme sen vain jatkua. Halusta se ei jäisi kiinni. Se olisi jo olemassa.
Me uskallamme. Painan sinut niin lähelle itseäni, että sormukseni tekee selkääsi jäljen. Pienen muiston, painauman ihollesi siitä, että samalla kun valmistelemme toisiamme nautintoon, niin samalla hakkaamme joidenkin toisten elämää hajalle. Yksi teko rakentaa ja runnoo elämää ehjäksi ja rikkinäiseksi.

Me annamme tahdollemme ja himollemme vallan. Sen jälkeen ei ole enää mitään muuta. Siihen väliin ei mahdu enää mikään muu ajatus. Me olemme toisillemme aidan takan oleva vihreämpi ruoho. Minä liikutan kasiäni, huuliani ja menneisyyttäni sinun ruohoasi pitkin ja sinä et ole enää vieras. Sinä sulaudut minuun ja tekojemme merkitys lyödään kasvojemme eteen vasta myöhemmin. Siinä hetkessä on vain hetki. Millään muulla ei ole mitään väliä. Himo ei katso tulevaisuuteen. Se sulkee silmänsä omantunnon ja moraalin ääniltä. Katsomme toisiamme silmiin, ehkäpä jopa silmien ohi sieluun asti, jossa siinä hetkessä ei ole tilaa kuin meille kahdelle. Sinä antaudut minulle täysin, unohtaen, että sinun ei pitäisi ja minä kuulen vain sinun, seireenin, rakastajattareni, rakastettuni kutsun ja näen vain sinut avattuna minulle ja hetki hetkeltä leijumme kohti loppua, jossa avioliittoni valuu pieninä pisaroina reisillesi, niille vartalosi osille, jotka olen halunnut riisua paljaaksi jo pitkän ajan ja siinä me makaamme vierekkän, alasti, vailla minkäänlaisia naamioita ja mietimme miten peittelemme teon, mutta sisimmissämme toivomme, että ei tarvitsisi peitellä, että tulisi joku joka paljastaisi meidät ja huutaisi moralisoivalle maailmalle, että näin tämän pitää mennä, että kenellä on varaa olla se ensimmäinen, joka heittää ensimmäisen kiven. Sitten minä lähden. Jäät kotiisi peittelemään jälkiä. Mietit kaikki pienet yksityiskohdat, jotta mitään ei jäisi sinulta huomioitta, että kukaan ei koskaan saisi tietää, kunnes tulee se kerta, jolloin jotain unohtuu näkyville, jolloin kaikki paljastuu ja sinulla ei ole jäljellä kuin selitykset, sanat, joilla ei ole enää kenellekään mitään merkitystä. Teot ovat puhuneet jo aiemmin ja niitä ei mitkään sanat enää tekemättömäksi saa. Samaan aikaan minä menen toisaalle. Sisälläni velloaa nautinnon ja syyllisyyden välinen valtataistelu. Avaan kotioven. Olen valheellinen, mutta tunteeni eivät ole. Minä kaipaan sinua, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen, sillä se romahduttaisi kahden perheen rakennelmat maan tasalle ja sitä tuhoa pitäisi pystyä katsomaan suoraan silmiin. Se on vaikeaa. Ihminen peittelee totuutta viimeiseen asti. Jättää raukkamaisesti kertomatta, vaikka vaihtoehtoa ei oikeasti ole. Tulee se päivä, jolloin puhelin soi. Tulee se päivä, jolloin viestisi luetaan. Tulee se päivä, jolloin ovesi takana seisoo tuntematon ihminen ja kertoo sen, minkä sinun olisi pitänyt itse kertoa. Tulee totuus. Tulee valinnan paikka. Tulee häpeä. Tulee syyllisyys. Tulee kipu. Tulee uusi elämä. Mutta sitä ennen. Sitä ennen alkaa valheet, peittely, epämääräiset menot, hiljaisuus, väistely, pelko kiinnijäämisestä, tunteiden tukahduttaminen. Olet vain puolikas siitä mitä yleensä, ihmisenkuori, mutta se rakkaus, ihastuminen, nautinto, mikä se motiivi kulloinkin on, ei jätä sinua rauhaan. Se piinaa sinua joka hetki ja seuraat sitä. Syyllisyys valheellisuudestasi ei riitä tukahduttamaan sitä tunnetta, joka sydämmessäsi hakkaa. Se hakkaa koko entisen elämäsi perustukset uusiksi ja sinä et voi sille yhtään mitään.

En minä voinut sille yhtään mitään. Katsoin rakennelmaa, joka tekojeni johdosta romuuntui ja siinä samalla rakensin jotain uutta, ajatellen, että voiko jotain kaunista syntyä ruman teon jälkeen, että kuinka pitkään syyllisyys nostaa painaavaa päätään. Mikä on pettäjän kohtalo, saako hän olla onnellinen, saako hän ansaita onnen vai pitääkö hänen ryömiä alhaisissa pohjamudissa säälitellen itseään ja muita. Pitääkö hänen hyvittää tekonsa niille omaltatunnoltaan puhtaille, virheettömille, viattomille ja puhtaille ihmiskuoron jäsenille, jotka aina ryömivät koloistaan laulamaan oikeamielisyyden ja moraalin säveliä rikkeentekijän korvaan vai unohtaa koko ihmiskuoro ja jättää heidät keskenään märehtimään oikeamielisten saarekkeelle maailman vääryyttä.


Ensin tulee oudot menot. Sanot meneväsi paikkoihin, joissa et yleensä käy. Kiinnostut ulkonäöstäsi aiempaa enemmän ja kaapistasi löytyy uusia vaatteita. Sinä näytät paremmalta kuin koskaan, mutta samalla olet kauenpana kuin koskaan. En saa sinusta otetta. Välttelet kosketusta, keskusteluja, seksiä, yhdessäoloa. Sinä et ole läsnä silloinkaan kun olet paikalla. Sinä jätät itsestäsi vain leivänmurut pöydälle ja partakarvat lavuaariin. Ne ovat ainoat jäljet sinusta. Muuten sinua ei ole. Tulee epäilyt. Liittomme on ollut viime aikoina laihaa. Onko sinulla joku toinen. Kysyn, et vastaa. Epäilyt kasvaa. Näen sinun puhelimen. Avaan sen, luen viestit. Teko, jonka teen, on vähemmän väärä kuin sinun tekosi, jotka luen sinun puhelimestasi.
Ensin tulee shokki.
Sitten tulee viha, raivo.
Suru, epätovo, kieltäminen.
Kosto.
Lopulta alkaa toipuminen.
Jos alkaa.

Petetyn rooli. Täynnä pettymyksen täyttämää surua, katkeruutta, vihaa ja epätoivon tuntemuksia.
Miksi minä en riittänyt?
Miksi naiseuteni näyttäytyi sinulle vain äidin roolina?
Miksi et halunnut minua? Olenko niin vastenmielinen?
Onko minussa vähemmän miestä kuin siinä toisessa?
Olenko minä riittämätön?

Tunne on musertava. Ihminen, jolle olet antanut eniten elämästäsi, itsestäsi. Ihminen, jota olet eniten rakastanut, jonka varaan olet laskenut, satuttaa sinua, ihmistä, joka sinua eniten rakastaa. Se on väkivaltainen teko. Lähimmäiset ihmiset pitäisivät olla heitä, joilta saat turvaa, joihin voi luottaa ja joiden varaan voit laskea. Kunnes tulee pudotus. Tulee muiden ihmisten myötätuntoa, kannustusta, mutta mitä niillä on väliä, kun koko aiemmalta elämältä on viety pohja. Kai teon voi anteeksi antaa, mutta luottamusta se ei tuo takaisin ja kun luottamus on mennyt jää jäljelle pelko ja epäilys, joka johtaa parisuhteen lopulliseen murenemiseen. Tulee kostonhimo. Haluaa päästä tasoihin. Aina löytyy keinoja. Huonojakin.

Me olemme ihmisiä. Me teemme ihmisten tekoja, jotka eivät aina ole inhimillisiä. Rakkaus vie meitä kohti hekumaa ja rappiota. Se vie meitä hurmioon ja satuttaa kovemmin kuin mikään muu. Silti me liikumme sitä kohti. Kohti rakkautta. Mitä muutakaan kohti kulkisimme. Vaimoni kertoi pariskunnasta, jossa mies oli vaimonsa omaishoitaja vuosien ajan. Vaimon vointi huononi vuosi vuodelta ja miehen työtaakka kasvoi. Joku kysyi mieheltä, että miten sinä jaksat. Eikö voisi vain luovuttaa. Mies vastasi, että ei tämä elämä vaihtamalla parane. Ei se vaihtamalla parane. Se on kaunis elämänohje, joka on varmasti totta, mutta siinäkin totuudessa pätee lainalaisuus, että on myös poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Kai jokainen pitää päämääränään pitkää, pysyvää parisuhdetta.
Joskus vain ote lipeää.
Sitten vain pitää ottaa vastuu.
Epäinhimillinen tekokin on inhimillinen. Se on vain, että mistä kulmasta mitäkin tekoa katsoo ja tuomitsee.  Ei ole olemassa täysin väärää ja täysin oikeaa, ei täysin mustaa ja täysin valkoista.
Useimmat asiat ovat siitä välistä.
Rakkaus on repivää, mutta.

Kauniimpaa kuin mikään muu.

Kuule minua - haloo helsinki

rakkaus - juliet jonesin sydän

19. Luku

Ite oot tekotaiteellista paskaa ja muita parisuhderiitoja.



Vaimoni osaa riidellä hyvin. En tiennyt, että joku voi olla niin hyvä siinä. Olisin ollut tyytyväinen vähempääkin. Hän saattaa napauttaa niin kovan lauseen, että oma kieli jää päiviksi kuolioon. Hänellä on helppo vastustaja. Oma riitely cv:ni on säälittävän tyhjä. Kukaan ei palkkaisi minua riitelijäksi. Riidan sattuessa kohdille alan joko paikkailemaan, myötäilemään tai halaamaan riidan pois. Vaimoni sanoo, että alan lupattamaan. Silmäni putoavat poskille. Olen kuullut riidan jälkeisestä seksistä. Että seksi on upeaa ja kiihkeää kunnon riidan jälkeen. Miten se voi olla. Toinen on kiukusta punainen ja vapiseva ja toisella on silmät poskilla. Melkoista seksiä siitä syntyisi. Olen riitelijänä kuin suomalainen yleisurheilija. Etukäteen päätän, että kun tosi paikka tulee, niin saan mahtavan tuloksen, mutta lopulta jään kuitenkin kauden huonoimmalla suorituksella kauaksi muista. Olemme epätasainen pari. Sama kuin jääkiekkomaaottelu Suomi-Sudan. Minulla on asiaan ratkaisu. Kannatan ratkaisukeskeistä psykologiaa. Olen ajatellut, josko kokeilisimme parinvaihtoa. Riitelijöiden parinvaihtoklubilta vaihtaisin vaimoni yhdeksi illaksi toiseen, jonka kanssa olisi tasavertaisempaa riidellä. Ei tippuisi silmät eikä tulisi kielikuolio. Ainoa vaara olisi, että jos riitely tuntuisikin todella hyvältä, niin voisiko se lipsahtaa kiihkeän sovintoseksin puolelle. Siinä olisi sitten taas kunnon riidan aihe oman vaimon kanssa, josta ei halaamalla selviäisi.

Samaan aikaan lapsuudessa 80-luvulla. Herään ääneen. Kuulen oven takaa sanoja, jotka tuntuvat pelottavilta.Ymmärrän että he riitelevät. Yöllä, salaa. Äiti ja isä olivat koko illan hiljaa. Ainoa ääni oli telkkarista kuuluva. Nyt he puhuvat. En kuule kokonaisia lauseita, paitsi sen yhden, viimeisen. Isä sanoo, että jos niin tehdään, ajan autolla rekan alle. Seuraavana päivänä tiedän isän pääsevän neljältä töistä. Puolen aikaan menen jo ikkunaan katsomaan, että milloin auto kaartuu pihaamme. Tuntuu, että on vaikea hengittää. Äiti tuo astmapiipun.

Arjen riidat alkavat usein ihan pienestä. Likaisesta astiasta olohuoneen pöydällä. Ei kukaan astiasta riitaa saa aikaan. Riitelemme jostain aivan muusta. Riitamme kumpuaa jostain menneestä. Jostain aiemmin sanomatta jääneestä, kaunoista, pettymyksistä tai peloista. Likainen astia pöydällä on vain oikean riidan rekvisiittaa. Riitoja on hyvä olla. Riidat hiovat parisuhteen kulmia pyöreämmäksi. Riidat antavat parisuhteelle raamit ja rajat, joiden sisällä on helpompi pysyä kun ne tiedostaa. Säännöt rakkaudelle. Mistä me muutoin tietäisimme, että olemme ylittäneet rajan jos emme ole joskus ylittäneet rajaa.

Pitkässä parisuhdehistoriassani, joka alkaa vuodesta 1993, on ollut lukuisia riidanaiheita. Luettelen niistä muutamia.

Menit sitten sen miehen kanssa sänkyyn asti!
Voisitko välillä keskittyä parisuhteeseesikin!
Cmx ei todellakaan ole tekotaiteellista paskaa, itse olet tekotaiteellista paskaa!
Haluan lapsen/ En halua lasta!
Onko pakko järjestellä paikkoja viikko, kun joku on tulossa käymään!
Mun mielestä sun kaveri/äiti/lapsi/koira on ihan saatanan rasittava!
Voisit sä edes vähän liikkua seksin aikana, ettei tuntuis kuin kuolleen kanssa olisi!
Miksi sun pitää olla noin neuroottisen tarkka/ Miksi sun pitää olla tollanen hessu hopo!

Lisäksi on muutamia jo ennalta tuhoon tuomittuja ideoita, jotka varsinkin pitkässä parisuhteessa johtavat minuuteissa riitaan.
Mennäänkö yhdessä baariin?
Tehdäänkö yhdessä ruokaa?
Aloitetaanko yhteinen harrastus?
Tehdäänkö ylipäätään jotakin yhdessä?
Puhutaanko seksistä?
Sovitaanko yhteiset lapsen kasvatus menetelmät?

Samaan aikaan 80-luvulla lapsuudessa. Isäni ja äitini seisovat vierekkäin pihalla. He ovat tupakalla. Avaan ikkunan ja kuuntelen. Sisällä he olivat taas ihan hiljaa. He puhuvat kovalla äänellä. Menen kauemmaksi ikkunasta. En halua kuulla. Täytän huomenna kymmenen ja mietin saanko lahjaksi polkupyörän.

Turmiollisin riita parisuhteessa on huotajuuskiistat. Eron tullessa vanhemmat käyttävät riidan välineenä omaa lastansa. Lapsi pistetään kuulemaan solvauksia vanhemmasta, joka ei ole paikalla. Pahimmissa tapauksissa lasta estetään näkemästä toista vanhempaansa. Lapsi, joka on tilanteeseen täysin syytön. Lapsi, joka varmasti haluaa olla molempien vanhempiensa kanssa laitetaan valitsemaan puolensa. Voimmeko me aikuisina enää alemmas vajota kuin satuttamalla lasta. Käyttämällä riidan pelinappulana. Sietäisi edes hävetä. Katsoa omaa peilikuvaansa ja nähdä oma alhaisuutensa. Kai meidän jokaisen vanhemman oikeus on traumatisoida omat lapsemme. Joko tuomalla se pääosiin vanhempien välisissä riidoissa tai yrittää riidellä salaa, luullen että lapsi ei kuule tai vaistoa. Ehkä meidän vanhempien velvollisuus on taata tulevaisuudessa terapeuteille töitä.

Olen huono riitelijä. Vaimoni on sanonut sen minulle useaan kertaan. Olen sanonut, että minut on kasvatettu riitelemään salaa, että riita on aina jotenkin väärin. Vaimoni ymmärtää, mutta tsemppaa minua parempiin suorituksiin. Olenkin salaa peilin edessä harjoitellut. Eräskin ilta, kun olin yksin kotona, sanoin itselleni peilin edessä, että haistapa kuule äijä vittu! Se oli liikaa ja peilikuvani silmät tippuivat poskelle ja aloitin mykkäkoulun. Aion silti jatkaa treenailuja ja voin kertoa sinulle vaimoni, että joku kaunis ilta, kun vähiten sitä osaat odottaa, niin suuni laukaisee sellaisia sanoja, että sinäkin hiljenet. Kerrankin.

bad religion-fuck you

ne luumäet-onnellinen perhe

18.Luku

Hyvä Mies.


Annetaanpa ääni suosikikseni tulleen kaksplus-lehden verkkokeskustelijoille aiheesta minkälainen on hyvä mies?  Tässä muutamia vastauksia.

mama

Vierailija

Käy töissä, hauska, vastuullinen, nussii hyvin...eipä muuta minun kriteereissä.

vieras

Vierailija

Ja mistä tuommosia miehiä löytää, liekkö ees ylipäätänsä olemassa?

pannari

Vierailija

sellanen joka ei oo mun mies. eli sellanen joka juo joka päivä muutaman kaljan. viikonloppuna ottaa kahtena päivänä kännit. arki-iltoina ei oo päissään mutta kuitenki ottaa muutaman kaljan. itse en juo juuri ollenkaan ja silloinkin vähän. juomiseni vähyys johtuu vissiin miehen liikakäytöstä. itellä ei tee mieli kun päivät pitkät kattoo tota menoa. ja se hakkaa jos suuttuu. muutenki joka päivä jostain näreissään. seksiä saa harvoin. ja vähän mahaakin löytyy. tekis mieli vaihtaa miestä. mut taidan katella tätä vielä pari vuotta. antaa miehen vaan maksaa nykyinen eläminen. helpompaa lähtee sit kun on itelläkin ammatti.

mammukka

Vierailija

Minullapa löytyy mies, joka ottaa minut huomioon, on rehellinen, ei valehtele, kuuntelee, hyväsydäminen, vastuullinen, lapsirakas, muut huomioon ottava, ei juo usein!! ja nussiin hyvin!

 vieras
 ONNITTELUT! Mistä tuollaisia löytää? Vinkkejä kaipaan!!


Lopetin palstan lukemisen lyhyeen. Alkoi pelottaa ihmiskunta ja sen kehityksen kaari. Vähän kun lukisi Homma-forumia illalla ennen nukkumaan menoa eikä haluaisi enää seuraavana aamuna herätä. Hyvän miehen kriteerit jäivät kuitenkin askarruttamaan mieltäni. Löysin suhdeasiantuntija Charli Penn:n  tutkimuksen, jossa hän paljastaa minkälaisista miehistä tulee hyviä aviomiehiä. Ensimmäisenä listassa oli, että miehen olisi oltava hyvä elättäjä. Mies pystyy helposti tekemään kahta työtä kerralla ja suojelee omia säästöjään tarkasti. Hän ei voi levätä ennen kuin tietää kaikkien rakkaiden olevan kunnossa. Hän yrittää tähdätä täydellisyyteen niin kotona kuin työpaikallakin. Samalla listalla oli kuitenkin, että miehen tulisi olla vapaa sielu, joka tarkoittaa, että hengaaminen tämän miestyypin kanssa saa sinut tuntemaan olosi nuoremmaksi. Hänen mukaansa elämä on elämistä varten ja sen takia mies on lähes immuuni normaalille stressille ja huolelle. Paras aviomiestyyppi on siis mies, joka tekee kahta työtä kerrallaan ja tähtää siinä täydellisyyteen, mutta on samalla vapaa sielu, joka on immuuni stressille ja huolelle ja suhtautuu elämään ilolla ja nautinnolla. Pienenä vinkkinä voisin sanoa, että näitä kahta piirrettä ei pysty liittämään yhteen edes jeesusteipillä. Joko mies on työnarkomaani, joka ei tule kotiin töistä ollenkaan tai sitten se on ihan vain narkomaani, joka haetaan lopulta kotoa poliisi- tai ruumisautolla.

Kysyin vaimoltani, että minkälainen on hyvä mies. Pyysin hänen sanomaan kolme piirrettä, jotka tulevat nopeimmin mieleen. Hän vastasi, että hyvä mies on rehellinen, huumorintajuinen ja ei ole macho. Latinovereni lakkasi hetkiseksi virtaamasta tuon viimeisen määreen vuoksi ja olin vähän pettynyt. Olisi kiva olla edes pikkuisen macho. Kerran se oli tapahtua. Olin yhdeksän ja naapurissa asuvan Jussin kanssa tuli vähän erimielisyyttä. Ajattelin pistää Jussin ojennukseen ja meillä oli jo painiasennot valmiina, kun syrjäsilmällä huomasin isäni seisovan takavasemmalla. Säikähdin tilannetta, että isäni näkee minut tappelemassa niin paljon, että aloin itkemään ennen ensimmäistäkään painiotetta. Sen jälkeen en ole tapellut. Riitatilanteessakin varmistan aina, että isäni ei ole näköpiirissä, koska itkuksihan se muuten menisi.

Hyvä mies. Niitä on kaikkialla. Hyvää miestä ei voi määritellä rodun, poliittisen- tai seksuaalisen suuntautumisen, kansallisuuden, yhteiskunnallisen statuksen tai koulutuksen määritelmillä. On olemassa hyviä ja mulkkuja perussuomalaisia, homoja, saamelaisia, duunareita, lääkäreitä ja Audi-miehiä. Tai no joissakin ihmisryhmissä saattaa olla suurempi kasauma niitä mulkkuja miehiä. Jokainen voi itse määritellä omat hyvän miehen kriteerinsä. Jokainen voi rakentaa sellaisen tee se itse-hyvä mies parerinuken, johon omaa miestänsä voi sitten peilata. Jokainen mies on keskeneräinen, joka painii omien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa kanssa. Hyvä mies kohtelee hyvin lähimmäisiään, ainakin niitä, jotka ansaitsevat tulla hyvin kohdelluiksi. Ehkä sen pitäisi jo riittää saamaan hyvän miehen titteli itselleen. Harva mies on niin muovailuvahaa, että kumppani saa siitä muovailtua itselleen juuri sellaisen lemmikin kuin itse haluaa. Hyvä mies kohtelee hyvin lähimmäisiään. Annetaan sen riittää. Toisarvoisina seikkoina tulee hyvät rintalihakset, paksu lompakko ja kaksplus-lehden keskustelijoiden peräänkuuluttama hyvä nussija.

Tämä Tuure Kilpeläisen teksti kertoo kaiken miehestä.

Tuure Kilpeläinen-hyvä,paha ruma mies.

Hyvä Isä.

Olen Marimekko-isä, pehmoisä, ituhippi-isä ja viikonloppuisä. Nämä määritelmät olen lukenut itseni kaltaisista isistä netistä eri keskustelupalstoilta. Siellä kritisoidaan kovin sanoin nykyistä lastenkasvatustapaa. Ennen oli kaikki paremmin. Se on perkeleen turhauttavaa, kun ei saa enää käyttää 50-luvulta peräisin olevia lastenkasvatustapoja, jolloin lasta sai vielä lyödä nyrkillä ja karttakepillä. Väkivalta lopettaa vittuilun.  Sekin on ihan sietämätöntä, että lapsen ei enää tarvitse syödä lautastaan tyhjäksi. Ennen syötiin ja jos oksennettiin lautaselle, syötiin se oksennuskin ja oikein ankarissa perheissä vielä se lautanen. Lapsesta ei kasva kunnon poliisia ja jumalaa pelkäävää aikuista jos sitä ei väkivallalla kasvata. Se on palvelus lapselle, kun sitä säännöllisesti vähän raipalla kasvattaa. Suo, kuokka ja jussi perkele ja sen jälkeen lumihanki,poliisi ja viimeinen erhe ja lopulta hirttoköysi tai partaterä. Niin se ennen meni ja se oli hyvä. Kasvatan lastani totaalisen väärin. Vastustan väkivaltaa. Monta kertaa olen ollut lapseni kanssa puistossa hyppäämässä ruutua ja hyppynarua niin, että marimekkolaukkuni ja poninhäntäni vaan heiluu tuulessa. Pelonsekaisin tuntemuksin olen odottanut lastensuojeluviranomaista vuodelta 1954, joka on saanut vihiä, että lastani ei ole tukistettu eikä lyöty useaan vuoteen, että naapurilta on tullut ilmianto, että asunnossamme on ollut liian hiljaista. Hän varoittaa minua, että noin pehmeän kasvatuksen saavista lapsista tulee yhteiskuntakelvottomia aikuisia. He saattavat perustaa esimerkiksi kahvilan, jossa myydään vain erikoiskahveja. Tai pahimmillaan se johtaa siihen, että hän alkaa katsomaan elokuvia, jossa ei ole pääosissa Aku Hirviniemi. Itsenäisyyspäivänä hän ei katso tuntematonta.
50-lukulainen kasvatusmenetelmä tuotti meidät 70-luvulla syntyneet. Katsokaa nyt meitä. Ei se nyt ihan mallilleen ole mennyt. Puhumattakaan niistä 50-lukulaisista. Kuinka sekaisin he ovatkaan, mutta oikeassa. Aina oikeassa, se on todettava. On kuitenkin niin, että jotkut asiat kaatuvat omaan mahdottomuuteensa, kuten Dingo, Neuvostoliitto ja 50-luvun kasvatus.

Pidin itseäni hyvänä isänä, kunnes erosin lapseni äidistä. Senkin jälkeen pidin itseäni hyvänä isänä, mutta vierailtuani kaksi kertaa lastenvalvojan luona, jonka luona on aina eron tullessa vierailtava jos on lapsia, niin siellä minulle valkeni, että minähän olen aivan kelvoton isä. On ollut surullista huomata viranomaisten suhtautuminen isiä kohtaan erotilanteissa. Isä arvioidaan räikeästi kakkoshuoltajaksi jo alkuasetelmassa. Isä on avioerossa täysin lainsuojaton jos lapsen äiti niin haluaa. Kaikki tuntemani isät haluavat olla lastensa kanssa. Isät ovat aivan yhtä hyviä huoltajia kuin äidit. Se ei voi olla sukupuolesta kiinni. Yhäkin vain viranomaisten asenne isiä kohtaan on räikeän epätasa-arvoinen. Sen tunsi jo neuvolakäynneillä, jossa huomasi olevansa pylväs huoneessa. Lastenvalvojan luona tunsi olevansa rahapussi pöydällä. Minulla on kohta seitsemän vuotias tytär, jonka kanssa olen useamman vuoden ajan kiertänyt uimahalleissa, lastenpuistoissa, kaupoissa, ravintoloissa, harrastuksissa ja paikoissa, joissa lasten kanssa käydään ja kyllä niissä meitä isiä pyörii entistä enemmän. Viranomaisille tuo tieto ei ole vielä kiirinyt, koska heidän luutuneet asenteensa miehestä perheen elättäjänä lyö kasvoille heitä kuunnellessa. Luulisi asenteen häiritsevän naisiakin, jotka viranomaisten ennekkoasenteissa on niitä lapsen huoltajia, hoivaajia ja turvan antajia. Niissä virastoissa 50-lukulainenkin ilmapiiri on modernia. Jos kuitenkin otettaisiin oikea moderni näkökulma asiaan, niin eiköhän tasavertoinen parisuhde ja vanhemmuus tarkoita sitä, että molemmat osallistuvat elättämiseen ja lasten hoivaamiseen. Niin se monessa perheessä meneekin, kun vain joku kertoisi sen esimerkiksi lastenvalvojille.

Niinkuin hyvä mies parisuhteessa, niin hyvä isä kohtelee lastansa hyvin. Eikö se ole tärkein hyvän isän kriteeri. Muut kriteerit on toisarvoisia. Isä, joka on lapsensa turva. Isä, joka antaa lapsellensa aikaa. Isä, joka rakastaa lastansa maailman tappiin asti. Isä, joka on keskeneräinen, joka ei aina tiedä, mikä olisi paras tapa hoitaa tilanne, joka ymmärtää oman keskeneräisyyden ja heikkoutensa, mutta yrittää silti parhaansa. Eikö se riitä hyvän isän tittelin saamiseksi. Että rakastaa ja kohtelee lastansa hyvin. Tekee parhaansa. Että rakastaa. Että rakastaa. Suurin osa meistä isistä on hyviä isiä.

ismo alanko-isä ja lapsi

17.Luku

Paha vaimo ja kuinka hyvä aviomies voi kesyttää pahan vaimonsa?


Olen mennyt naimisiin pahan vaimon kanssa. Näin on, jos on uskominen Hesarin sivuilla olleeseen paha vaimo-testiin. Teimme molemmat testin ja saimme tulokseksi, että vaimoni on paha. Testi perustuu yli sata vuotta sitten painettuun oppaaseen ``Kuinka hyvä aviomies voi kesyttää pahan vaimonsa?``Tuntemattoman kirjoittajan ”luotettavan käsikirjan” kansiteksti lupaa ”tietoja vaimojen suuremmista vioista” ja ”muutamia hyödyllisiä neuvoja pahojen vaimojen parantamiseksi”. Pahaa vaimoa luonnehditaan oppaassa ”saatanaksi, perkeleen isoäidiksi”.

Huhhuh, kotonani asuu teoksen mukaan perkeleen isoäiti! Tähän on pakko puuttua ja tuoda julki tämä testi, sillä moni muukin mies saattaa tietämättään olla saatanan kanssa naimisissa. Pureudutaanpa itse testiin. Minkälainen vaimo on testin mukaan paha vaimo.

Ensimmäinen määre testin mukaan hyvälle vaimolle on, että hän on kätevä ja käytännöllinen. Hänen olisi oltava hyvä kodinhoitaja. Vaimoni vastasi tähän kysymykseen, että ei ole kätevä ja käytännöllinen.Viimeksi kun vaimoni teki ruokaa, niin makkarakastiketta riitti helposti vappupäivään asti. Asiat riippuu siitä mihin niitä suhteuttaa, mutta ehkä tämän esimerkin nojalla olen valmis hyväksymään vaimoni vastauksen, että hän ei ehkä täytä hyvän vaimon kriteerejä kodinhoitajana.

Toinen testin kysymys koskee pukeutumista. Vaimoni vastasi kysymykseen ``ostatko kauniita vaatteita?`` jyrkällä kyllä-äänellä. Meillä on makuuhuoneessa vaatekaappi. Sellainen reilu kolossi, jonne mahtuisi piiloon iso joukko rakastajia, jos joskus tulisi hätätilanne. Minullekin on annettu kaapista pieni nurkkaus. Suhteessa vaimoni nurkkaukseen, no, minulla on pieni nurkkaus. Sinne mahtuu paitani ja housuni. Kalsarit ei enää mahdu, mutta pidänkin toisia jalassa ja toiset on silloin pesussa, niin en niille tilaa tarvitsekaan. Testin mukaan kunnon vaimo ei vaatteilla koreile ja varsinkin nuorisomuotiin pukeutuminen on täydellistä perkeleen rienausta. Taas tuli vaimolleni paha vaimo piste.

Kysymykseen älykkyydestä ja nokkeluudesta vaimoni vastasi, että kyllä olen ja yllättäen siitä saikin hyvä vaimo pisteen. Nimittäin oppaan mukaan naisen kuuluu olla seurassa älykäs ja nokkela, jotta miehen ei tarvitse hävetä häntä. Lisäksi oppaan mukaan naisen on oltava sen verran älykäs, että ymmärtää puolustaa miehensä mielipiteitä ja aatteita, sillä mikään ei ole miehelle vastenmielisempää kuin vaimo, joka on hänen kanssaan eri mieltä ja ilmaisee sen vielä julkisesti. Vähemmästäkin on vaimoja ajettu kirveen kanssa lumihankeen. Vaimoni vastasi kysymykseen oikein. Hän on nokkela. Joskus jopa ihan saatanan nokkela.

Paha vaimo piste tuli seuraavastakin kysymyksestä `` Käytkö usein teatterissa, konserteissa ja ravintoloissa? Oppaan mukaan riennoissa riekkuvat naiset vain välttävät kotitöitä. Vaimoni harrastaa teatteria. Hänen lähipiirinsä koostuu noin tuhannesta ihmisestä. Hänellä on sukulaisia, joiden kanssa pitää olla tekemisissä enemmän kuin Suomessa on asukkaita. Tässä asiassa vaimoni on todellinen pahis. Vaimoani ei varsinaisesti voi määritellä termillä kotihiiri. Vältteleekö vaimoni sillä kotitöitä on toinen kysymys. Asiat riippuvat ajanhallinnasta. Kotityöt voi tehdä silloin, kun on kotona, ellen minä ole ehtinyt jo tehdä niitä. Usein olen ehtinyt. Olen nimittäin kotihiiri. Tykkään ihan olla. Rakastan juustoa.

Seuraava aihe testissä on miehen menot. Kysymys kuuluu ´´Kysytkö syytä, jos miehesi peruu yhteisen sovitun elokuvaillan?´´ Oppaan mukaan mieheltä ei saa sitä tivata. Vain rasittava vaimo ei ymmärrä, että perheenpäällä on tärkeitä menoja. Tämä oli vaikea kysymys vastattavaksi, nimittäin en minä ikinä peru. Luulenpa, että vaimoni jopa haluaisi, etten aina olisi valmis kuin partiopoika lähtemään joka paikkaan mukaan. Tulisi mieheen lisää särmää kun joskus sanoisi, että tämä mies lähtee nyt viikoksi hummailemaan, että hölkynkölkyn vaan. Ottaisi sen 1800-lukulaisen perheenpää asenteen itsellensä ja päästäisi miehen itsessään valloilleen. Viskaisi romukoppaan tämän 2000-lukulaisen tasa-arvopaskan, jossa miehenkin pitää alentua tiskailemaan ja olemaan lapsen kanssa. Hei, nehän on naisten hommia ja mies perheenpäänä voi tehdä mitä huvittaa ja naisen on turha niista miestänsä kuulustella. Hyvä vaimo ei kuulustele, niin väittää tämä testi ja opas, jonka pohjalta testi on tehty. Vaimoni sai tästä paha vaimo pisteen. Enkä minä hummailemaan lähde. Tykkään enemmän tiskata. Halvempaa eikä särje kolmea päivää päätä sen jälkeen. Vähäsen kutittaa kuitenkin ajatus raaputtaa mies itsestäni esiin. Ehkä täytän astiakaapin ihan väärin seuraavalla kerralla enkä pyydä edes anteeksi. Millilitra testosteronia taisi läikkyä kropassani pelkästä ajatuksesta.

Jätätkö ikävät kotityöt väliin, jos naapuri kaipaa kahviseuraa? Vaimoni jättäisi. Niin hän vastasi. Olen vastauksesta hieman ymmälläni, sillä emme mielestämme edes tunne naapureitamme. En minä ainakaan. Ehkä vaimoni on jättänyt minulle jotain kertomatta. Ja siinä tapauksessa kotitöiden tekemättä jättäminen on toissijaista. Lähden kohta soittelemaan naapurieni ovikelloja kysyäkseni, että onko vaimoni ollut teillä kahvilla. Vaimoni sai tästäkin paha vaimo pisteen, nimittäin testin mukaan kylässä laukkaavan vaimon mies joutuu tyytymään eineksiin. Tämäkin on hämmentävää. Testin tekijöiden mukaan mies ei siis tiedä mikä keittiön varustuksista on sähköhella. Mikä helvetin vekotin siinä tiskipöydän vieressä kaikki nämä vuodet on seissyt, miettii mies einespitsa kädessään, kun vaimonsa on naapurissa ``kahvilla``. Siinä on kaikenmaailman nappuloita ja kun niitä vääntää, niin se vehje kuumenee. Kiuas. Miksi meillä on kiuas keittiössä.

Puhutteko kahvilassa tyttöjen kesken miehistä ja poikaystävistä?  Taas vaimolleni napsahti paha vaimo piste, nimittäin kyllä hän puhuu. Mietin usein, että mitä hän minusta puhuu. Värittääkö hän minusta hieman toisenlaista kuin olen. Ehkä hän sanoo minusta, että olen ihanan miehekäs, lihaksikas ja päättäväinen alfauros, joka kohta kun menen kotiin odottaa minua ilman paitaa eteisessä vähän vettä lihaksiinsa heittäneenä, jotta ne näyttäisivät vieläkin isommilta, porakone toisessa kädessä ja tekniikan maailma-lehti toisessa kädessä, silmissä saalistajan katse. Vai kertooko hän totuuden, että odotan häntä sohvalla cokista juoden ja neljän tähden illallista katsellen, kun sen illan jaksossa on Jonne Aaron, joka niin ihanasti lauloi siinä Vain elämää-ohjelmassa sen Karti Helenan Lintu ja lapsi kappaleen, että aloin oikein itkemään enkä oikein nähnyt kyyneleiltä ohjelman jälkeen kokata.

Seuraava kysymys testissä ``Onko rakkautesi vuolasta?`` pahan vaimon pisteen sai vastaamalla kyllä, sillä testin mukaan herttainen pitää olla, mutta rajansa kaikella.  Tämä on samaa sarjaa kuin rakastamani suomalaiset sananlaskut ; joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa ja itku pitkästä ilosta. Tämä ihana suomalainen tapa torpata kaikki ilo, riemu ja yritteliäisyys suomalaisista lannistamalla heidät jo lapsena uskomaan, että kaikkein paras tapa elää on pysytellä piilossa ja pelätä jumalaa. Nimittäin rumat ne vaatteilla koreilee ja kell onni on se onnen kätkeköön.

Sanotko miehellesi vastaan? Arvatkaa te, jotka vaimoni tunnette, tuliko hänelle kyllä vastauksesta paha vaimo piste? Testin mukaan hyvä vaimo ei kiduta julmasti miestään olemalla eri mieltä. Minua on kidutettu. Vaimoni sanoo minulle useinkin vastaan. Sen rinnalla CIA:n käyttämä vesikidutusmenetelmäkin tuntuu humaanilta.

Seuraavaan kysymykseen vaimoni valehteli vastauksen. Nimittäin kysymys kuuluu ``Oletko selvästi vanhempi kuin miehesi?`` Kaksi vuotta ei ole vuosissa mitattuna paljon, mutta jos sen muuttaa minuuteiksi, niin ikäero on valtava. Vaimoni vastasi kysymykseen, että ei ole, josta hän sai hyvä vaimo pisteen, sillä testin mukaan vanha vaimo on aina paha vaimo, koska naiset ovat kateellisia nuoremmilleen.  Meillä ikäero näyttäytyy siten, että minulla on kuitenkin vielä 37-vuotiaan teini-iän ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta ajattelussani, joka purkautuu välillä sanallisiin konflikteihin, jotka aiheuttavat pahaa verta, mutta usein haluan sen jälkeen halata pahan olon pois ja pyydän anteeksi, vaikka olisin ollut oikeassa. Se on pelastanut meidät pahemmilta riidoilta, jotka kuitenkin testin mukaan pohjautuvat siihen, että vaimoni on naisena vähän kateellinen nuoremmalleen.

Viimeisenä kysymyksenä testissä on ``Oletko miehesi mielestä vastustamattoman kaunis?`` Vastasit siihen kaiketi kyllä. Ihan oikein vastasit, tosin sait siitäkin paha vaimo pisteen, nimittäin testin mukaan kaunis vaimo vie miehen turmioon. Vie vaan. Annan siihen luvan. Sillä elämä, joka ei pääty turmioon, on hukkaan heitetty elämä. Mielummin turmioon kauniin vaimon seurassa kuin taivaaseen ruman vaimon rinnalla.

Testin tulos ei jätä mitään arvailujen varaan. Siinä ei ole tilaa tulkinnoille. Minä menin saatanan kanssa naimisiin, uskottavahan se on.  Tässä tuomio.

Olet täydellisen paha vaimo!

Onnittelut! Kuulut niiden harvojen ja valittujen joukkoon, joista aviomiehet tapaavat sanoa päivittäin: "Hän on saatana, hän on perkeleen isoäiti.” 

 Kuinka hyvä aviomies voi kesyttää pahan vaimonsa? Se on oppaan nimi, joka on luettavissa netissä. Laitan linkin vielä kaikille aviomiehille, jotka epäilevät asuvansa saatanan kanssa. Opas on kirjoitettu vuonna 1898, jonka jälkeen sitä ei ole päivitetty kertaakaan. 2000-luvulla sitä on tiettävästi myyty kaksi kappaletta. Toisen osti Paavi ja toisen perussuomalaisten eduskuntaryhmä.

Pakko tätä testiä on uskoa. Vaimoni on saatana. Sekin tuli testin myötä todistettua, että koska kuitenkin rakastan ja palvon vaimoani niin paljon, niin minähän olen saatananpalvoja. Se tuli minulle hieman yllätyksenä.

 kuinka hyvä aviomies kesyttää pahan vaimon.
 
PJ harvey

 





 

16. Luku

Parisuhde A:sta Ö:hön

A  
Avioliitto. Toisinaan päättää hyvin alkaneen parisuhteen. Parhaimmillaan tuo mukanaan tasapainoa elämään ja syvää rakkautta. Viisaimmillaan nostattaa sosiaalista tuloluokkaa. Seksin määrä saattaa vähetä. Perustetaan yhteinen säästötili ja hankitaan Ikeaan Family-card. Puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon. Puolesta, jotka eivät eroa, osa pysyy liitossa vaikka väkisin ja osa on aidosti onnellisia.

B
Bemarisoituminen. Suhteen alussa ollaan villejä, boheemeja ja kokeilunhaluisia. Noin kaksi viikkoa suhteen solmimisesta alkaa suhteen bemarisoituminen. Se johtaa vuodessa tai parissa tilanteesen, jossa otetaan yhteinen asuntolaina, ostetaan isompi auto, hankitaan koira, hankkiudutaan raskaaksi, aletaan katsoa Putous-ohjelmaa telkkarista, äänestetään kokoomusta, ostetaan vielä isompi auto ja asunto, rakennetaan asunnon eteen kivimuuri ja aletaan vastustamaan vähemmistöjä ja muita itseä huomattavasta huonompia ihmisiä, muunmuassa kehitysvammaisia ja maahanmuuttajia, jotka yrittävät saada asuntolan kaupunginosastasi. Seksiä harrastetaan erikseen. Mies saattaa jopa ostaa sitä.

C
Cmx - pelasta maailma.
Rakkaus pelastaa maailman.

D
Dingo. Ennen kaikkea Neumann. Lapsuuteni ensirakkaus. Nykyisin tunteeni ovat vähän viileentyneet ja vika on meissä molemmissa.

E
Esileikki. Tiistaina sovitaan, että voisi lauantaina olla vähän silleen.

F
Fiksaatio. Parisuhteen molemmilla puoliskoilla yleisesti esiintyvää. Toinen saattaa olla rajun kiinnostunut toisen mustapäistä. Toinen ei voi lopettaa huonojen vitsien kertomista. Johtaa hoitamattomana rajuihin ärtymystiloihin ja riitoihin.

G
G-piste. Löytyy naisen vartalosta, yleensä vahingossa, mutta löysihän Kolumbus Amerikankin vahingossa. Saattaa olla myös pelkkä myytti, sillä äidinkielentunneilla on opetettu, että iihin, äähän ja ööhön tulee pisteet, ei geehen. Parempi etsiä g-pisteen sijasta naisen sielua, sillä kun sen löytää, niin g-piste on naisessa joka kohdassa.

H
Humala. Yleisin olotila kumppanin löytämiselle. Jotkut jatkavat olotilaa kumppanin löytämisen jälkeenkin, joka johtaa kumppanin katoamiseen. Humalassa tutustuminen vastakkaiseen sukupuoleen on rennompaa ja on helpompi valehdella taustat. Parisuhteessa humala saattaa johtaa riitoihin tai harkitsemattomaan lapseen.

I
Isyys. Parisuhteen aikaansaama roolimuutos. Tekee pojasta miehen. Tekee sen mihin armeija ei pysty. Tutkimusten mukaan lapseton pariskunta on onnellisempi kuin pariskunta, jolla on lapsia. Toisaalta tutkimusten mukaan lapseton pariskunta eroaa herkemmin kuin pariskunta, jolla on lapsia. Johtopäätös. Pariskunnat, joilla on lapsia, elävät väkisin onnettomassa parisuhteessa. Isiä on monenlaisia. Niitä, jotka eivät ole koskaan kotona, ja niitä, jotka eivät lähde koskaan kotoa. Edes töihin. Joissakin tapauksissa perheen isä on saanut tietää muutaman vuoden kuluttua lapsen syntymästä, ettei olekaan isä. Aiheuttaa harmitusta.

J
Jalkapallo. Jos parisuhde ja rakkaus loppuu, niin jäljelle jää aina jalkapallo ja Jamppa Tuomisen c-kasetti. Parisuhteen alussa salattava kiinnostuksen aihe. Kannattaa tuoda suhteeseen mukaan salakavalasti. Ensin pieninä annoksina kerrallaan ja sitten kasvattaa annoskokoa. Miehen g-piste on jalkapallo. Puhun itsestäni.

K
Kalja. Korvaa pitkässä parisuhteessa lauantaiseksin. Rentouttaa enemmän ja pullollinen kaljaa kestää kauemmin kuin lauantaiseksi, vaikka olisi nopea juomaan. 

L
Lakanoiden vaihto. Parisuhteessa ne vaihdetaan useammin kuin kerran vuodessa. Pussilakanoiden vaihto täyttä hepreaa. Kädet jäävät pussin sisään solmuun . Miksi niitä pussilakanasettejä pitää ostaa niin monta. Eron sattuessa lakanat ja pussilakanat jäävät naiselle. Ennen eroa pysyvät pitkään puhtaana.

M
Mustasukkaisuus. Parisuhde ilman mustasukkaisuutta on kuin sauna ilman kiuasta. Eritasoisia mustasukkaisuuksia. Myös sairaus. Mustasukkaisuus on osa rakkautta. Vaatii oman blogin.

N
Nalkutus. Alkaa silloin, kun  vastakohdat eivät enää täydennä toisiaan, vaan ärsyttävät.  Voi olla miehelle merkki kumppanin turhautumisesta tai vain vittumaisesta luonteesta.

O
Oppiminen. Hyvässä parisuhteessa osapuolet oppivat toisistaan. Käyttävät toisiaan peilinä nähdäkseen oman kuvan siitä. Näet itsesi parhaiten rakastettusi silmistä. Ne eivät valehtele. Paitsi jos kumppani on luonnevikainen.

P
Pieru. On sanottu, että kumppani, joka estoitta pieree kumppaninsa kuullen, on rehellisempi parisuhteessa kuin kumppani, joka pieree salaa. Sellainen kumppani salaa muitakin asioita. Kun ensimmäisen kerran päästää napakan pierun kumppaninsa kuullen eikä nolostu, niin se on luottamuksen merkki. Pieru lujittaa parisuhdetta. Pieru kumppanin kuullen on rakkauden osoitus. On myös tapauksia, jossa aiheen tiimoilta mopo on karannut käsistä.

Q
Quuppa. Dingon rumpali. Aika söpö 80-luvulla. Nykyisin parisuhteessa.

R
Runous. Ei olisi runoutta ilman rakkautta. Miljoonittain runoja, laulun sanoja, romaaneja, näytelmiä, elokuvia, kuvataidetta tehdään rakkaudesta tai sen puutteesta. Jokaisen pitäisi kirjottaa runo rakastetulleen.

S
Sohva ja sänky. Parisuhteen kaksi käytetyintä paikkaa. Yksin käytettynä tuntuvat isoilta. Parhaimmillaan kaksin. Lähekkäin. Vielä enemmän lähekkäin. Yöllä sänkyyn. Suudelma ja ne kolme pientä sanaa. Koti. Rauha. Turva. Kodin rauhanturvajoukot. Olen kuulut, että jotkut suhteen bemarisoituneet ovat perustaneet kotikaduillensa asukkaista koostuvia joukkoja, jotka suojelevat yhteisöä tunkeutujilta. Pelottavaa.

T
Totuuspeli. Säännöt menevät niin, että kysytään kumppanilta ihan mitä halutaan ja kumppanin on vastattava rehellisesti, totuudenmukaisesti. Erinomainen parisuhdepeli. Saattaa aiheuttaa pitkiä keskusteluita tai pitkiä mykkäkouluja.

U
Uskollisuus. Laskeva trendi. Suurin osa eroon päättyvistä suhteista johtuu uskottomuudesta. Uskollisuus vaatii munaa, selkärankaa. Kykyä vastustaa kiusausta. Se on vain se ruoho siellä aidan toisella puolella vihreämpää ja se aita niin kovin matala.

V
Valtataistelu. Alkaa heti parisuhteen alussa. Näyttäytyy arkisina asioina. Kummalla on iltaisin kaukosäädin hallussaan. Parisuhteessa paras vallankäytön väline on seksi. Eron jälkeen lapsi.

X
Xxx. Kun laittaa googleen hakusanaksi, pääsee sivustoille, jossa parisuhdetta harrastetaan alasti. Paheksun. Usein jopa tunteja.

Y
Yhteishuoltajuus. Monen parisuhteen arki on uusperhearkea. Siinä on omat ja puolison lapset sekaisin. Johtuu siitä, että aiemmin on mennyt omat ja naapurin vaimot sekaisin.

Z
Fysiikassa Z on impedanssin merkki. Parisuhteessa impedanssi on fysiikan merkki.

Å
Pieni kylä Lofooteilla Norjassa. Järjestetään matkoja.

Ä
Äiti. Sana elämälle. Kaikki saa alkunsa äidistä. Parisuhteessa kumppanin äidistä tulee anoppi. Kaikki voi siis loppua myös äidistä. Äiti. Elämän isoimpia sanoja. Elämän synnyttäjä. Äitienpäivänä ei kannata ostaa lahjaksi kodinkoneita.

Ö
Öinen salaisuus.

 `perhon siivet, liskon nahka
tahdon olla kokonaan sun
tahdon muistaa vain sen
mikä on tärkeintä
ketun kasvot, suden katse
aion vielä kesyttää sut
tahdon tietää kauanko kestää ikuisuus

sä oot mun öinen salaisuus

Don Huonot- öinen salaisuus.

Jamppa Tuominen - Kuumat kyyneleet

15. Luku

Vakipano.

Kumpi on parempaa seksiä, parisuhdeseksi vai sinkkuseksi?

Luin lehden keskustelupalstaa aiheesta. Herkimmän vastauksen antoi Markku, 45, naimisissa 14-vuotta. `Paras tilanne on se, että on parisuhteessa, jossa saa seksiä, mutta sen lisäksi on suhteen ulkopuolinen vakipano´. Tätä mieltä on Markku ja Markku jos kuka tietää mistä puhuu, sillä hän jatkaa. `Seuraa saa milloin vain, vaikka kauppamatkalla´. Varsinainen velikulta tuo Markku. Kauppamatkalta tarttuu mukaan pari litraa maitoa, sininen lenkki ja yksi uusi seksisuhde. Keskusteluketju oli hurjaa luettavaa. Siellä mies miehen perään lateli totuuksia seksistä. Kuinka yksi seksisuhde kerrallaan ei riitä mihinkään. Nainen kuvattiin joko pihtaavana vaimona tai kaiken antavana naapurin Tellervona. Siinä lopputulema, jonka sai keskusteluketjun luettuaan. Viestejä oli yli 140 ja suosituin tapa harrastaa seksiä oli vakipano. Parisuhdeseksi oli listalla alhaalla, sillä niin kuin Teppo 26, avoliitossa 2-vuotta asian ilmaisi,´ miksi syödä aina samaa suklaapatukkaa, kun muitakin on hyllyssä.` Teppo vertasi naista suklaapatukkaan.  Ajatellaanko me miehet koko ajan seksiä? Mikä vittu meitä oikein vaivaa? 

Ilmoitus kaksplus lehden sivustoilla: Nyt ois tarjolla komea ja älykäs vakipano ja olen usein kuullut, että mestari kyseisellä saralla...Wink...

Viihteellisimpiä sivustoja netissä on seuranhakusivustot. Ei sillä, ne ovat oikein hyvä olla olemassa. Moni on löytänyt puolison niistä ja niin hyvä. Mutta ne ilmoitukset.

Kävin selaamassa ilmoituksia, että olisiko vientiä siinä maailmassa.

Ei olisi.

Siellä haetaan miehiä, joita ei ole olemassa. Batman on enemmän totta kuin se kaikki hakukriteerit täyttävä mies, jota sivustoilla haetaan. Ensinnä panee silmään, että miehen tulisi omata työmiehen asenne, mutta porvarin tiliote. Pitäisi olla raju, mutta hellä, taiteellinen, mutta vakaassa turvallisessa työsuhteessa, laiha, mutta vähän lihava, yllätyksellinen, mutta turvallinen ja herkkä, mutta jämäkkä. Niillä kriteereillä tulee yksinäinen vanhuus tai pettymyksiä täynnä oleva parisuhde. Ei ollut enemmistönä hakemukset, jossa haettiin vähän selkärangattoman asenteen omavaa ja työttömän tiliotteen saavaa miestä. Siihen olisi voinut vastata. Luin teininä jostain lehdestä, että masturbointi sulattaa selkärangan. Olisi pitänyt uskoa. 

Eräs suomalainen psykologi sanoi joskus, että vuosien myötä parisuhteessa eläville saattaa tulla suhteen ulkopuolisia ihastuksia. Hänen mielestään ihastuksen tullessa kohdalle, olisi siitä heti puhuttava puolisolleen. Kuinka moni meistä sen tekee. Kulta, oliko hyvä työpäivä. Joo, kyllä oli, tapasin pari asiakasta ja sitten lounastin ja iltapäivällä ihastuin yhteen Jormaan. Itse asiassa kävin jopa aika kuumana. Jormalla on kiharainen tukka. Ei semmoista keskustelua tule. Jormasta puhutaan ensimmäisen kerran sitten, kun hänen bokserinsa löytyy aviovuoteesta ja hiuskiehkura tyynyn alta. Silloin se keskustelu tosin on myöhäistä.

Parasta on suhteen ulkopuolinen vakipano. 

Miksi me ollaan parisuhteessa. Miksi ihmeessä me ollaan parisuhteessa, jos me kuitenkin haaveillaan muiden panemisista. Mikä vittua meitä oikein vaivaa? 

Eikö olisi vain parasta olla vastuussa teoistaan vain itselleen ja panna niin paljon, että maapallo repeää. Miksi meidän pitää satuttaa muita. Miksi meidän pitää pettää. Miksi meidän pitää hajoittaa se kaikki, jota ollaan koko pitkä yhteinen elämä rakennettu. Miksi me ollaan niin itsekkäitä ja omahyväisiä pikkupaskoja. Miksi me aiheutamme teoillamme tuskaa ja surua läheisimmillemme. Niille, joita varten me täällä olemme. Miksi. Miksi. Miksi. Mitä merkitystä millään parisuhteella on, kun sen voi tuhota yhden illan aikana, yhden tunnin aikana.

Kuinka helppoa se on mennä naapuriin ja tuntea itsensä mieheksi isolla kirjaimilla. Kuinka säälittävää se on. Kuinka helvetin säälittäviä me olemmekaan. 

Olisiko kuitenkin parempi unohtaa parisuhde, jos siinä ei pysty olemaan. Jos rajat ahdistaa. Hankkia kymmeniä vakipanoja. Lentää kukasta kukkaan. Antaa vain vittu mennä, kun siltä tuntuu. 

Tätä biisiä on vaikeata laittaa tällaisena puulaakihipsterinä, mutta onhan siinä sanat.

mitä miehen tulee olla

14.Luku

Beibi, sä oot mun Lopud.

Se ei ole korkeanpaikankammoisten paikka. Katselin tiukasti eteeni, vältellen katsomasta bussin sivuikkunoihin, joista olisin nähnyt jyrkät rotkot. Asiaa helpotti se, että bussissa kuuluvasta radiosta tuli Radioheadin Creep. Se oli erinomainen lähtölaukaus häämätkallemme. Asiaa ei helpottanut se, että jankutit koko matkan vierelläni, että katso alas. Katso nyt. Bussi valui vuorisia serpentiiniteitä pitkin kohti Dubrovnikia ja merenrantaa, jossa meitä odotti vene, joka veisi meidät maanpäälliseen paratiisiin. Niin meille esitteessä luvattiin. Eikä se paljoa liioitellut.

Uni ei tullut. Ajattelimme, että miksi pyöriä sängyssä aamuviiteen, jolloin herätys olisi, kun voisi lähteä ajelemaan jo heti kohti Helsinkiä aamuöisen maiseman läpi. Valvotaan koko yö. Se oli meistä loistava idea, joka kostautui samantien Helsinki-Vantaan lentokentällä, jossa nukuit tunnin sinne päästyämme. Minä en saa nukuttua julkisilla paikoilla, enkä lentokoneessa, jossa valvoin sinun untasi ja sitä, että kone ei pääse tippumaan. Olen varma siitä, että jos hetkeksikin suljen lentokoneessa silmäni, niin kone putoaa sillä silmäyksellä. Onneksi lentokoneessa Audi-mies viihdytti minua. Hän jäi jumiin vessan ja oman paikkansa väliin, kun tyhmyyksissään meni kuselle juuri kun koneen tarjoilu oli käynnissä. Audi-mies ei mahtunut kärryjen ohi ja hänen piti jäädä odottamaan, että tarjoilu suoritettaisiin loppuun. Se oli miehelle liikaa. Hän purnasi koko lennon lentoemännille kokemastaan väärydestä. Hän uhkasi tehdä asiasta valituksen, lentoemäntien esimiehille, lentoyhtiön johdolle ja Jumalalle. Perille päästyämme olimme aivan poikki. Se oli muistutus siitä, miten käy, kun leikkii nelikymppisinä kaksikymppistä.

Lopudin saari on tunnin venematkan päässä Dubrovnikista. Kroatiaan kuuluvalla saarella on 400 asukasta ja sama määrä turisteja. Pieni, leppoisa, kaunis, hiljainen ja rotkoinen. Saarta ympäröi turkoosin värinen ja kirkas Adrianmeri. Saaren kauneus ei saa arvoaan sanoilla. Se on itse koettava. Siellä vietimme viikon häämatkamme. Ensimmäisenä iltana aaltojen hakatessa rantakivetystä sileäksi, istuimme rantabaarin terassilla ja minä halusin nousta pöydälle laulamaan oodia elämälle, mutta tyydyin istumaan tuolilla olut kädessä ja katselin sinua, vaimoni, rakastunein silmin ja ajattelin, että tätä varten se rakkaus perkele ihmisen rintaa runnoo. Niinkuin ne aallot, jotka hakkaavat rantakivetystä sileäksi.

Päätimme viettää rennon loman. Lojua hotellin aurinkotuoleilla tai meren rannalla juomat käsissämme. Ensimmäisen aamupäivän jälkeen seisoimme jo saaren korkeimmalla muurilla pohkeet turpeina ja hiestä märkinä. Tai sinä seisoit. Minä jättäydyin vähän matalammalle ja siinäkin jalkani tutisivat pelosta. Mietin kaikkia matalia paikkoja, esimerkiksi sitä mökkisi kaivoa, jonne minut juhannuksena laskettiin. Kuinka turvallista siellä olikaan, kun ei tarvinnut miettiä putoamista. Meri näyttäytyi korkealta voimakkaalta ja loputtomalta. Tai olisi näyttänyt, jos olisin uskaltanut katsoa. Onneksi otit niin paljon valokuvia, niin sain nähdä meren illalla hotellihuoneessa kamerastasi. Illalla kävimme hotellin uima-altaalla uimassa. Siellä oli se George Clooneyn näköinen mies, jolla oli omituisemmat rintakarvat, mitkä olen koskaan nähnyt. Nännien päällä nyrkin kokoiset karvapallot. Aivan kuin miehellä olisi ollut karvatissit. Katselin häntä siinä altaan vierellä. Hän hymyili takaisin. Iltapalalle tulivat tissinaiset. Kaksi venäläistä naista, jolla oli niin isot tissit, että vaikka käänsi katseen toiselle puolelle salia, tai pisti silmät kokonaan kiinni, ne tissit näki silti. Naiset eivät istuneet pöydässä vastatusten. Eivät he voineet. Illalla hotellihuoneemme parvekkeella katselimme toisiamme romanttisesti silmiin ja lausuimme siirappisia sanoja. Tai ainakin minä katsoin.

Toisena päivänä päätimme viettää rennon allaspäivän. Jo ennen lounasaikaa olimme rotkojen reunalla polkupyörä pyllyjemme alla. Sinä poljit edessäni ja minä huusin kuin pikkutytöt perässäsi. Vielä olisi monta korkeaa paikkaa näkemättä. Ja taas sama kaivomielikuva päässäni yritin selvitä iltaan asti. Eihän siellä pyöräillä pystynyt. Kolme kilometriä kannoimme pyöriä sylissämme ja sinä aikana puhelimeeni tuli tekstiviesti, joka ilmoitti Roaming-hinnat Bosnia Hertsegovinaan. Me kiipesimme pyörät sylissämme niin  korkealle, että ylitimme Bosnian rajan ja ihmettelin, että sijaitseeko Bosnia taivaassa. En tiedä minne he joutuivat, taivaaseen vai jonnekin toisaalle, ne kymmenet tuhannet bosnialaiset, jotka silpoutuivat 90-luvun alussa käydyssä rajussa sisällissodassa. Kävimme Dubrovnikin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa sotamuseossa katsomassa valokuvanäyttelyn, Broken lights of Yugoslavia, jossa oli näytillä sotavalokuvaaja Emmanuel Ortizin kuvia sisällissodasta. Kuvat olivat pysäyttäviä. Sota vaati noin 100000 uhria, josta 40% oli siviilejä. Ehkä niin moni bosnialainen pääsi taivaaseen kuollessaan sodassa, että osa Bosniaa sijaitsee taivaanreunalla, siellä minne polkupyöriemme kanssa nousimme.

Dubrovnikin vanha kaupunki on kaunis, mutta.
En osannut odottaa sitä turistien laumaa, joka vanhan kaupungin portilta vyöryi sisään. Paikoitellen vanha kaupunki näyttäytyi turistihelvetiltä, josta teki mieli lähteä juosten karkuun. Emme me siellä pitkään olleet. Kävelimme kaupunginmuurin läpi. Sinä edellä kuvaten korkealta näkyviä upeita näkymiä ja minä perässä kävellen, katse tiukasti eteen suunnattuna ja kaivomielikuva päässäni.
Ostettiin pullo likööriä ja minä ostin tyttärelleni sellaisen mummon, jonka sisällä on pienempi mummo, jonka sisällä on pienempi mummo ja kohta mummoja on pöydällä ihan törkeä määrä.
Lähdimme veneellä Lopudiin. Siellä olisi rauha. Siellä pystyisi keskittymään romantiikkaan, paitsi jos se romantiikka sijaitsee kauhean korkealla.

Lopudissa näin kolme aivan samannäköistä miestä. He olivat paikallisia. Sanoin heitä haudankaivajiksi. He näyttivät aivan haudankaivajilta. Ehkä he olivatkin, sillä eräällä patikointimatkalla törmäsimme saaren hautausmaahan. Mietin, että ehkä miehet ovat siellä haudankaivajina, mutta kun katsoimme hautojen vuosilukuja, niin huomasimme, että viime vuosina sinne ei oltu haudattu ketään. Ajattelin, että ehkä hautausmaa onkin vain turisteja hämätäkseen olemassa ja samoin ne haudankaivajan näköiset miehet. Ehkä Lopud onkin kuolemattomien saari, mutta sitä ei haluta turisteille paljastaa. Lopud onkin oikeasti paratiisi, eikä vain matkatoimistojen liioitelluissa mainoksissa. Meille muistot saaresta jäävät ainakin kuolemattomaksi. Voisimme säilyttää Lopudin sisällämme ja tehdä liitostamme kuolemattoman. Sovitaanko niin.

Kuinka hyvää palvelua saimmekaan. Kohteliaita, mutta rentoja asiakaspalvelijoita saari täynnä.
Paitsi olihan Ivana.
Ivana oli hotellimme ravintolan tarjoilija. Kaunis, mutta ei hymyillyt koskaan. Oli suorastaan tyly, kova. Minä ajattelin hänet lady dominaksi, joka tuo asiakkaille pöytään aivan mitä hän itse haluaa. Toisessa kädessä näin hänellä ruoskan ja toisessa käsiraudat. Lady-Ivana, niin sinä mieleeni jäit, kun katselin sinua ravintolasalissa ja kun muistelin sinua iltaisin hotellihuoneessa.
Ihan viattomalla tavalla tietenkin.

Se ilta oli ihanin. Auringonlasku värjäsi taivaanrannan Hello Kittyn väriseksi. Olimme meren rannassa kuvaamassa. Meri oli tyyni ja hämärä lasketui saareen tehden saaren ympäröivistä vuorista pelkkiä ääriviivoja. Keräsimme rannasta kiviä ja heittelimme leipiä. Saimme molemmat parhaimmillaan kolme leipää. Kirjoitin rantahiekkaan kivellä nimemme. Laitoin sydämen väliin. Adrianmeren aallot tulisivat huuhtomaan kirjoitusen seuraavana päivänä pois. Mekin huuhtoudumme. Sitten joskus. Onneksi meillä on elämä välissä ja siinä elämässä toisemme. Sinä olet minun vaimoni. Minä rakastan sinua ja tähdet Adrianmeren yllä tulivat näkyviin ja me seisoimme niiden alla. Se ilta oli ikuinen, niinkuin me olemme ja Lopudin saari. Kaikki kuolemattomia ja kaikki kauniita. Tämä kaikki on meissä jo valmiina. Ei siihen Lopudia tarvita. Se on hyvä lisä, viikon kestävä uni, mutta sen jälkeenkin kaikki kauneus pysyy meissä. Pidetään se esillä eikä anneta sen huuhtoutua aaltojen mukana.

Viimeinen yö. Painajainen saapuu. Seison hotellin käytävällä. Se on Hohto-elokuvasta tuttu hotelli. Poljen kolmipyöräisellä mopolla hotellin käytäviä pitkin. Yksi hotellin huoneista avautuu. Ovesta tulee käytävään kaksi naista, kaksoset. He ovat ilman paitaa ja heidän isot tissinsä alkavat valua pitkin hotellin käytävää. Pysähdyn. Takanani Audi-mies tulee käytävän vessasta ja huomaa, että ei pääse ohittamaan tissinaisia. Hän hermostuu. Hän huutaa tissinaisille manauksia, että Audi-miehen kosto on kauhea. Avaan viime hetkellä eteeni tulleen hotellihuoneen oven. Tissit sujahtavat vierestäni hurjaa vauhtia ja saavuttavat Audi-miehen, joka jää tissien alle puristuksiin. En ehdi nähdä enempää, sillä hotellihuoneessa, jonne pakenin on kaksi ihmistä. George Clooneyn näköinen mies makaa alasti lattialla ja hänen päällänsä on ravintolan tarjoilija Ivana nahka-asussaan ja nyppii George Clooneyn näköiseltä mieheltä rintakarvoja pois suullaan yksi kerrallaan. Pakenen takaisin käytävään ja kaikki David Lynchin elokuvat pyörivät filminauhana päässäni. Käytävään päästyäni vastaan kävelee kolme haudankaivajan näköistä miestä. Heidän katseet ovat kutsuvia ja he huutavat minulle yhteen ääneen, että jää tänne kanssamme, tämä on kuolemattomien saari, jää tänne kanssamme, tämä on kuolemattomien saari...Huudan, niin että heräät. Pyyhin hien kasvoiltani ja auringonpolttamalta iholtani ja kysyn, joko me ollaan pakattu.

Mikä häämatka kulta! Mikä mahtava saari. Kannattaa mennä naimisiin ja pyytää häälahjaksi rahaa, ihan vaan senkin takia, että pääsee paikkoihin, jonne ei muutoin ikipäivinä pääsisi.

Helsingissä satoi vettä. Nousimme Skodaamme ja lähdimme ajamaan kohti kotia ja kohti loppu elämää.
Yhdessä. 

radiohead-creep

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bosnian_sota