33. Luku

Suku tulee iholle.


Muistattehan lapsuuden. Ympärillä touhusi vanhempia, mummoja, pappoja, kummeja, setiä, tätejä, naapureita, poliiseja ja serkkuja. Osaa siitä oudosta porukasta kutsuttiin sukulaisiksi ja osaa tuttaviksi. Mitä vanhemmaksi kasvoi, sitä vähemmän heidän kanssaan piti olla tekemisissä. Olihan tietenkin rippijuhlia, syntymäpäiviä ja ylioppilasjuhlia, joissa suku kokoontui yhteen. Juhlat, jossa jokainen vilkuili vaivaantuneena kelloonsa, että kehtaisikohan sitä jo lähteä. Lopulta vuodet vierivät niin pitkälle, että suku jäi toiseen kaupunkiin ja välimatka takasi sen, ettei velvollisuuskäyntejä tarvinnut edes tehdä. Semmoiset 200 kilometriä on hyvä turvaväli. Säästyy ikäviltä yllätyksiltä.

Olin saanut elämäni siihen jamaan, että näin vanhempiani noin kolme kertaa vuodessa jos oli oikein reipas vuosi. Muiden sukulaisten nimet olin oppinut jo unohtamaan. Kaikkien serkkujeni nimiä en ole koskaan kuullutkaan. Jätin sukureserviin kuitenkin pienen porukan, jota sitten kutsua paikalle, kun juhlan hetki koittaa. Paras tapa pitää yllä hyvät välit sukuunsa on irrottautua heistä, filosofialla vähemmän on enemmän. Koin valintani omakseni ja vapain mielin kuljin vieraan kaupungin mukulakivillä. Joulunaikaan ihmettelin ihmisiä, jotka ostivat pinokaupalla joulukortteja. Pah, miksi sellaista lähettää, roskiin ne kuitenkin menevät. Ihana, sukuvapaa elämä odotti minua ja minä annoin sen kädet avoinna tulla.

Kohtalo puuttui peliin tuona heinäkuisena iltana. Hänen silmissään kimmelsi lupaus onnesta. Mitä silmien ja onnen rinnalla tulisi, sitä en silmistä kyennyt näkemään. Miten olisin edes voinut nähdä jotain sellaista, jota en ole tiennyt olevan edes olemassa.
Rakas, sinä tulit elämääni. Toit elämääni valon, rakkauden, onnen ja kuusisataa uutta sukulaista. Koko elämä voi muuttua. Yhdellä vilkaisulla.

Sinun sukusi on turvavälin sisäpuolella. Jos vähän kovemmin juoksee, heihin törmää. He tulevat puhelinlankoja ja tikapuita pitkin. He tulevat omilla avaimilla, savupiipusta ja kutsumatta. Kun yksi lähtee, kaksi tulee tilalle. Nimet ja tittelit vaihtuvat, mutta sukulaiset pysyvät. Sinulla on sukulaisten suhteen eri filosofia kuin minulla. Enemmän on lähellä. Pääsin nimeksi joulukortteihin. Joulukortit pääsivät teipatuksi kirjahyllyymme. Sitä ei enää näkynyt korttien takaa. Usein jollakin sukulaisella oli juhlat. Kun yhden kravatin sai kaulaltaan pois, ripustettiin siihen jo toista tilalle. Kahvia kului satoja litroja. Vatsa reistaili. Mökillenne tultiin kuin majataloon. Vessareissun aikana setä oli vaihtunut tätiin. Taas juotiin kahvia. Ääntä oli kuin Serranon perheessä. Nauratti ja ahdisti samanaikaisesti. En halunnut ostaa kaupasta enää sukulakua.

Sinä tunnet kaikki serkkusi. Minusta se on outoa, jopa epäillyttävää. Sain kuulla, että järjestätte vuosittain serkkubileet. Bileissä heitetään tulitikkua, syödään ja juodaan viinaa. Pääsin puolisonasi mukaan, tittelillä hyyryläinen. Parempi olisi muurahainen. Ensimmäiset serkkubileeni olivat meillä. Oli sinun vuorosi järjestää. Olohuoneemme täyttyi ihmisistä, joita en osaa ollut ikinä nähnyt. Istuttiin ringissä ja jokaisen piti kertoa, että mitä kuuluu. Ajattelin, että KVF, katso vittu Facebookista, mutta sanoin jotain ylevää. Kyllä tämä kerran vuodessa menee. Hauska idea, kunnes kuulin, että toisen puolen serkkujen kanssa aletaan myös järjestää serkkubileitä. Kahdet serkkubileet kesässä. Mitä seuraavaksi. Vuosittainen tätiristeily ja setäfestarit. Mihin tämä johtaa.

Aloimme kertoa sukutarinoita lapsuudestamme ja nuoruudestamme. Kerroit, kuinka mummosi kanssa kävit lähetyspiireissä. Minä kerroin, kuinka mummoni yritti opettaa minut kiroilemaan. Hän kannusti hokemaan Jari Kurrin nimeä, vaikka tiesi, etten osaa ärrää. En oppinut kiroilemaan etkä sinäkään kirkossa nykyään alvariinsa juokse. Kannustamisen ja tuputtamisen raja on veteen piirretty. Ihan kaikessa. Kerroit, kuinka vietit kesät mummolassa. Minä kerroin, kuinka vietin kesät lukemalla kotona Aku Ankkoja. Kerroit, kuinka jo hyvin pienestä nukuit öitä pois kotoa, sukulaisen luona. Kerroin, kuinka itse nukuin ilman vanhempia vasta ensimmäisellä luokalla, sairaalassa, kun minulta leikattiin kitarisat. Heti perään rippileirillä. Kerroit serkuistasi, joihin vieläkin pidät yhteyttä. Minä kerroin serkuistani, joita kaikkia en ole koskaan edes nähnyt. Tai en minä voi tietää. Kuka tahansa elämässäni eteen sattunut on voinut olla tietämättäni serkkuni. Ajatus pelottaa.

Sain sukusi ympärilleni. Mikäpä siinä. Aina on mukava tutustua uusiin ihmisiin. Uudet ihmiset avartavat maailmankuvaa. Tulee lisää perspektiiviä. Lisää peilejä. Muistan, kuinka suhteemme alussa lähdin aina mukaasi kun pyysit. Siellä minä istuin pirttien penkeillä pullapitko kädessä ja nyökyttelin mukana. Sittemmin aloin välillä keksiä tekosyitä, että ei tarvinnut lähteä mukaan. Oli pakottava tarve kuunnella Yle Puheen Aristoteleen Kantapää-ohjelma, jossa selvitettiin, että miksi punainen on punainen, mutta vihreä ei ole vihreinen. Välillä kurkkuni turposi niin, ettei nieltyä saanut. Niitä samoja syitä, joita yleensä käytetään seksistä kieltäytymiseen. Nyttemmin olen harkinnut suoraan sanomista. Että kiitos, mutta tänään ei kiinnosta yhtään. Olen elämäni kunnossa, minulla ei ole mitään tekemistä ja kahvihammastakin kolottaisi, mutta ei kiinnosta. Kokeillaan huomenna paremmalla onnella uudestaan. Kokeilen rajojen asettamista ja voin kertoa, että vaikeaa tulee olemaan. Olen aina uskonut, että ovet on tehty avattaviksi, ei suljettaviksi. 

Parisuhde. Kahden ihmisen maailmat kohtaavat. Pitää oppia toisen ihmisen tavoille tai ainakin hyväksymään ne. Pitää luopua joistakin omista tavoista tai ainakin pitäisi luopua. Kun jotain uutta tulee elämään, pitää jostain vanhasta luopua. Ei yhteen elämään kaikkea saa sullottua. Pitää oppia tulemaan toimeen kumppanin lähipiirin kanssa tai ainakin sietämään heitä. Usein heistä alkaa jopa pitämään. Joskus heihin saattaa heikkona hetkenä jopa rakastua. Se aiheuttaa lähipiirissä tuntuvaa säpinää. Suhteen alkuhuumassa ei näe kuin rakastettunsa, vaikka suku istuisi samalla sohvalla, mutta vuosien vieriessä eteenpäin näkee rakastettunsa lisäksi monia muitakin häneen liittyviä henkilöitä. Paljon ihmisiä tulee näkemään. Hyvin paljon ihmisiä tulee näkemään. Aamulla, kun rullaverhon avaa, niin siellä jo ensimmäinen kurkistaa pullapitko kainalossaan. Kahvi valuu tasaisena nauhana keittimessä ja pirttien penkit narisee pyllyjen paljoudesta. Välillä se on mukavaa. Välillä tulee ajatelleeksi niitä kirosanoja, joita mummoni minulle opetti. 

Lopulta kuitenkin ajatus, että yhteisöllisyyttä ei koskaan ole liikaa tässä äärimmäisen yksilökeskeisessä ajassamme. Pidetään pannut kuumina, mutta ei ennen kahtatoista viikonloppuisin.
Ja sillei sopivissa rajoissa.

Lopuksi laulu, joka sopii jokaiseen sukujuhlaan.

 Yup-minä olen myyrä