11. Luku

Parisuhteen historia 1976-2013.


Alussa oli syntymä.

Synnyin yhden parisuhteen hedelmänä lumisateisena helmikuisena maanantaina vuonna 1976. Olen laskenut syntymästäni yhdeksän kuukautta taaksepäin ja päässyt vappuaattoon. Saattaa olla, että minut on pantu alkuun vappuaattona, joten minun on pakko olla harkittu lapsi. Vappuaatto on vuoden kaikista päivistä todennäköisin päivä, jolloin tehdään harkittuja lapsia. Siinä kun on serpentiinit päästelty,ilmapallot puhallettu ja juotu viisi litraa alkoholia, moneen iskee vauvakuume. Niin vanhempiinikin.
Minulla on kolme vuotta vanhempi sisko. Hän on myös syntynyt helmikuun alussa, joten yhdeksän kuukautta taaksepäin ja ollaan taas ajassa, jolloin tehdään harkittuja lapsia. Mene ja tiedä, mutta kun siskoni tuli katsomaan minua ensimmäistä kertaa sairaalaan, hän oli alkanut itkeä, kun en ollut päässytkään kotiin. Kun minut tuotiin kotiin, niin hän oli alkanut itkeä, että eikö minua viedäkään takaisin. Ei viety. Jaoimme saman huoneen seuraavat noin viisitoista vuotta tai ehkä reilut kymmenen vuotta minäkin sain olla siellä, mutta kun siskoni alkoi harjoitella parisuhteita, niin minun piti siirtyä leikkimään keittiöön. Ennen niitä harjotteita siskoni pussaili huoneemme seinällä olleita Dingon julisteita. Minä otin mallia ja pussailin myös, kun kukaan ei ollut näkemässä. Neumann on saanut minulta monta pusua. En minä silloin ajatellut, että hän on mies. Olen rajoittanut itseni kiinnostumaan vain toisesta sukupuolesta vasta myöhemmin, kun muutenkin alkaa rajoittamaan itseään kaikenlaisilla rajoituksilla.
Elin lapsena parisuhteen keskellä. Olen myöhemmin vasta tajunnut, että vanhempani olivat parisuhteessa, kun olin lapsi. Ajattelin silloin, että he ovat vain äiti ja isä. Ei muuta. Myöhemmin minulle kerrottiin, että he olivat myös toisiaan varten. Tai olisi ainakin pitänyt olla. Parisuhteessa he joka tapauksessa olivat. Harmittaa, kun en älynnyt seurata analyyttisesti heidän parisuhteiluaan, koska heiltä olisi voinut saada hyvää materiaalia tähän parisuhdeblogiini. Toisaalta senkin jälkeen hyvin moni juna on auttamattomasti ohittanut minut niin, etten ole ehtinyt kyytiin. Lapsena kun katseli vanhempien kanssa Dallasta ja Ihmemiestä, niin aina nolotti, kun niissä pussattiin tai annettiin olettaa, että peiton alla puuhastellaan. Sitä vain odotti, että kohtaus menisi ohi ja alettaisiin taas tappelemaan tai Bobby kuolisi ja heräisi taas henkiin. Toisaalta kun itsekseen katseli samoja pussailu ja varsinkin peitonheilutuskohtauksia, niin silmä oli hyvin kovana. Vanhempani erosivat, kun olivat olleet avoliitossa 19 vuotta. Parisuhde oli loppunut jo paljon aiemmin.

Minkä nuorena aloittaa, sen vanhana taitaa.

Hankin ensimmäisen tyttöystävän vuonna 1992. Hän oli tyttö ja hänellä oli kaikkia tyttöjen juttuja. Hiukset, pehmeä iho, vielä pehmeämmät huulet, oma huone, Rick Astleyn c-kasetti, kauniita vaatteita ja vanhemmat, jotka kävivät töissä. Hän asui kylän sillä puolella, missä vielä vanhemmat kävivät töissä. Minun puolellani kylän tehdas oli pysäytetty ja entisille työntekijöille annettu kuulakärkikynä kiitokseksi niistä kymmenistä vuosista, jotka työntekijät olivat antaneet tehtaalle. Asuimme taloissa, jotka tehdas omisti, joten 90-luvun lama näkyi joka päivä suorana lähetyksenä silmieni edessä. Työttömyyttä, alkoholia, eroja, muutama itsemurha ja lisää alkoholia. 90-luvun lama sammutti monia parisuhteita muiden tragedioiden lisäksi.
Ensimmäisen tyttöystäväni äiti oli vähän varuillaan, kun tulin vuoroin Che Guevaran ja vuoroin Nirvanan t-paita päällä hakemaan tytärtä vähän riiulle. Se oli ihanan viatonta. Tanssimme koulun diskossa hitaita, niin että väliimme olisi mahtunut kuusi muutakin paria. Istuimme hänen huoneessaan sylikkäin ja kuuntelimme Rick Astleytä kasetilta. Se oli hirveää paskaa, mutta teeskentelyn jalo taito on opittava ajoissa. Opettelimme parisuhteilua. Se oli parasta, mitä minulla silloin oli. Voitti jopa Jypin ensimmäisen hopeamitalin samalta vuodelta.
Kunnes tuli hetki, jolloin näin ensimmäistä kertaa naisvartalon edessäni alasti. Menin paniikkiin ja olin täysin aseeton näyn edessä. Mietin että mitä minun pitää tilanteessa tehdä. Hain apua muistini syövereistä, että mitä koulun terveystiedon tunneilla asiasta opetettiin ja muistin, että jotenkin se liittyy karttakeppiin, että se pitää nostaa ylös, mutta loppua en muistanut enkä löytänyt sitä karttakeppiäkään. Alaston naisvartalo oli edessäni kuin Ikean kirjahylly, jota ei vain osaa kasata, ei ainakaan ensimmäisellä kerralla, mutta yritettävä on. Reisillehän se meni ja pahasti, mutta aika kultaa onneksi muistot ja muistoissani olen se hellä, mutta lujasti rakastava mies, joka tietää mitä tekee. Heti ensimmäisellä kerralla. Ensimmäinen tyttöystäväni, olit minulle elämäni tärkein ihminen silloin. Olit pelastajani ja näytit kuinka kaunis maailma voikaan olla.

Radio Novan uutiset.

Jätin ensimmäisen tyttöystäväni, kun seuraava tyttöystävä soitti ovikelloa. En minä muista, että kumpi soitti ja kenen kelloa, mutta sen muistan, että kelloa soitettiin. Sinä seisoit baarissa tiskin vieressä ja minä näin sinut kahtena. Se oli niitä päiviä, jolloin opiskelupäivä alkoi iltakahdeksalta suoraan baaritiskiltä. Sinulla oli kämppä lähellä, kun taas minä sanoin sinulle, että on julmaa laittaa humalainen mies kävelemään vaarallisen sillan yli aamuyöllä. Tulin luoksesi. Makasimme vierekkäin sängylläsi. Söimme nuudeleita ja laitoit radion päälle, joka tunnin välein ilmoitti, että Radio Novan uutiset. Kuuntelimme monet uutiset, iltapäivään asti. Olimme vain lähekkäin, mutta vain lähekkäin. Sanoin, että tässä on tällä kertaa kaikki mitä minulta saat. Olin silloin itsevarmuutta täynnä. Sitä en kertonut, että olen liian humalassa mihinkään muuhun tai että vaikka en olisikaan, niin en vain pysty ensimmäisenä yönä antamaan itsestäni muuta tai että vähän vielä seurustelen. Se yö ja aamu oli maaginen. Se oli tulevan parisuhteemme paras yö. Seuraavana päivänä lähdin junalla toiseen kaupunkiin jättämään sen ensimmäisen tyttöystävän. Sanoin jotain etäsuhteen vaikeudesta ja erilleenkasvamisesta, mutta jätin sanomatta, että minua odottaa seuraava tyttöystävä toisessa kaupungissa, että hän tekee hyviä nuudeleita ja tuntuu muutenkin ihanalta, vaikka kuunteleekin Radio Novaa. Oli vuosi 1998 ja Jamppa Tuominen kuoli.
Toinen tyttöystäväni. Olit minulle tuolloin elämäni tärkein ihminen. Seurustelimme samalla kun opiskelimme. Se on vaarallinen yhdistelmä. +20 on muutenkin ihmiselle vaarallinen ikä ja on suoranainen ihme, että siitä ajasta selviää ylipäätään hengissä.  Muistatko, kun varastimme kaupungin pelastusveneen ja soutelimme vähän Tuomiojärvellä viinipäissämme. Muistatko sen salapaikan, jonne menimme pakoon kaikkea muuta. Entäpä ensimmäisen kerran, kun vierailimme vanhempiesi luona ja äitisi tarjosi meille itsetekemäänsä perunaviiniä ja minä oksensin sen heidän nurmikollensa. Ja se kerta, kun pidimme jatkot apteekin henkilökunnan tiloissa, jota siivosit ja sinulla oli avaimet sinne. Minä muistan sen kerran, kun kerroit minulle, että et halua enää seurustella, että haluat jotain muuta. Niin sinä minulle sanoit, mutta jätit kertomatta, että seuraava poikaystävä on soitellut kelloa. Muistatko, kun kerrottuasi sen, revin silmiesi edessä kirjoittamani rakkausrunokokoelmani. Harmittaa vieläkin, kun minulla ei ollut niistä kopioita. Olisin voinut käyttää samoja runoja seuraavalle rakastetulleni. Piti kirjoittaa uudet. Meillä oli merkilliset vajaat kolme vuotta yhdessä. Opimme paljon toisistamme, elämästä ja rakkaudesta.

Ei kannata lukea hyvää kirjaa toistamiseen.

Junamatkan päässä olit taas sinä. Me aloimme lämmittämään jo sammunutta nuotiota uudelleen. Ensimmäinen tyttöystäväni, soitit minulle, että lähdenkö katsomaan kanssasi  Smashing Pumpkinsia. Minä lähdin. Sinä näytit siltä, kun olit aina näyttänyt. Ehkä vielä kauniimmalta. Keikan jälkeen menit kotiisi. Poikaystäväsi oli siellä. Oli ihan ymmärrettävää, että et pystynyt majoittamaan minua siksi yöksi. Vietin sen yön läpi auki olevalla huoltoasemalla. Join kahdeksan kuppia kahvia ja ajattelin sinua, että miksi me emme ole yhdessä, vaikka meillä on niin paljon yhteistä. Historia esimerkiksi. Vähän ajan päästä olimme yhdessä. Muistatko ne lukuisat keikat, jolla hypimme yhdessä ja Dooriksen tahmean tanssilattian, jolla vietimme lukuisat lauantait. Muistatko, että pidimme hauskaa, mutta muistatko, että tuntui, että missään ei tunnu. Tunsimme toisemme läpikotaisin, mutta jotain jäi puuttumaan. Me olimme kuin lapsena luettu kirja, joka ei aikuisena uudelleen luettuna enää vaikutakaan niin hyvältä. Sinä tajusit tehdä ratkaisun ensiksi ja vaikka se minusta pahalta tuntuikin, niin arvostan ratkaisuasi. Ehkä meidän tarinamme kaipasi vain oikeanlaista loppua, kun se ensimmäisellä kerralla loppui äkkikuolemaan. Ole onnellinen siellä missä olet. Minä olen.

Ei väsyneenä jaksa rakastaa.

Sinä olet minun ex-vaimoni. Me menimme naimisiin, muutimme rivitaloon, jossa oli oma pieni piha ja sauna. Vauva syntyi vuonna 2006 ja ympärillämme kaikki tuntui olevan hyvin. Puitteet olivat kunnossa. Kuuntelin Samae Koskisen biisiä, joka kertoo pihakeinusta ja ajattelin, että tässähän voisi olla ja pysyä.
Paitsi.
Mietimme mikä tulisi tytölle nimeksi. Minulla oli kymmenen hyvää ehdotusta. Sinun ehdotuksesi voitti. Muistatko, kun kannoin huonosti nukkuvaa vauvaamme öisin, jotta sinä saisit nukuttua väsymyksesi pois ja lähdin sen jälkeen töihin. Näitkö kuinka väsynyt olin. Kysyitkö minuta. Muistatko kun tulin kesken työpäivän hakemaan vauvaamme neuvolaan, kun sinä et halunnut tai uskaltanut lähteä bussilla. Muistatko, kun iltaisin istuimme kahdestaan sohvalla ja pidimme toisiamme lähellä ja kerroimme teoillamme ja sanoillamme, kuinka tärkeitä olemme toisillemme.
Niin, sitä minäkään muista.
 Ei väsyneenä jaksa rakastaa. Halkaisimme sängyt puoliksi ja veimme ne eri huoneisiin. Samassa huoneessa olimme vielä kauempana toisistamme. Parisuhde ei toimi ilman toisen ihmisen arvostamista. Se pitää sanoa ja näyttää. Me emme tehneet sitä. Lopulta sänkymme olivat eri asunnoissa. 
Minä haluan rakkautta, puhdasta rakkautta. Ilman sitä ei ole mitään. Ne puitteet, jotka meillä oli muuttuivat yhdentekeviksi. Lapsia varoitetaan hyppäämästä tuntemattomaan veteen, koska pinnan alla voi olla kalliota tai muuta kovaa. Siinä voi käydä huonosti. Joskus vain on hypättävä. Tuntea se vapaus, kun tippuu kohti tuntematonta vettä. Hyppäsin senkin uhalla, että halvaannun ja menetän kaiken. Päätin ottaa riskin, koska janosin rakkautta, sitä samaa tunnetta, joka kihelmöi kropan sisässä silloin kuin antoi tytölle ensimmäisen kerran suudelman.

Me neroja oltiin, sä tiesitkö sen, me keksimme rakkauden.

Vedessä minua ei odottanut kallio vaan Vedenneito. Se vei minut järven läpi saareen, jossa oli pieni mökki, jonka sisällä oli kynttilöitä ja telkkari, josta tuli Livin ohjelmaa. Mökki piti sisällään pienen keittiön ja Vedenneito sanoi minulle, että tee meille iltapalaa. Vedenneito asettui telkkarin eteen ja minä kokkasin meille illallisen, jota nautimme kynttilöiden ja telkkarin valon loisteessa. Minulla oli kevyt olo ja tunsin olevani kotona, jossa ei tarvitse kävellä kynnyksien päältä. Vedenneito riisui suomunsa ja kiherteli korvaan jotain kiinnostavaa. Minä sanoin, että ensimmäisenä yönä haluan vain olla sinun lähellä. En pysty muuhun. Olen irtosuhdevammainen. Vedenneito rauhoitteli minua ja sanoi, että me olemme parisuhteessa ja vieläpä siinä vaiheessa parisuhdetta, että toimin kuin sähkösauna. Nappulasta vain päälle ja kohta löylytellään. Myöhemmin, kun parisuhteemme etenee, muutun puusaunaksi, joka pitää sytyttää sytytyspaloilla tai tuohilla ja pitää huoli siitä, että pesä ei pääse sammumaan. Ja usein pitkässä parisuhteessa käy niin, että kiuas ei syty, ei sitten millään, vaikka mies luuleekin, että on saanut sen sytytettyä. Sitten hän sanoi, että sähkösauna tuntuu aluksi paremmalta, mutta kun pääsee puusaunan syleilyyn, ei muuta enää haluakaan. Ymmärsin mistä hän puhui ja esitin toiveen, että voisiko kuitenkin ajatella niin, että edes joka neljäs vuosi Vedenneito voisi toimia kuin sähkösauna. Silloin järjestetään jalkapallon mm-kisat ja vähän ennen taukoa voisi laittaa saunan nappulasta päälle ja löylytellä tauon aikana. Niinä vuosina, kun ei tule jalkapallon mm-kisoja, voisin repiä niitä tuohia. Teimme diilin.
Olen istuskellut vedenneidon kanssa mökissä pian kolme vuotta. Menimme naimisiinkin. Pihalla ollessani revin kaikista puista tuohet. Minä rakastan vedenneitoani. Me olemme neroja. Olemme keksineet rakkauden. Ehkä te tiedätte ja jos ette tiedä, niin suosittelen.

Jokainen parisuhde ja eletty vuosi valmisti minua tähän. Olen nyt valmiimpi kuin koskaan. Olen nyt varmempi kuin koskaan. Mikään parisuhteeni ei ole ollut turha, päinvastoin olen jokaisesta oppinut jotain, olen jokaisesta saanut jotain ja olen jokaisesta menettänyt jotain.
Olen oppinut ainakin sen, että rakkaus on tasa-arvoista. Parisuhde on tasa-arvoista. Pitää antaa yhtä paljon kuin saa ja saada yhtä paljon kuin antaa. Ei pidä jäädä liikaa voitolle tai tappiolle.
Nykyinen vaimoni, olet minulle elämäni tärkein ihminen tyttäreni kanssa juuri nyt ja elämäni loppuun asti. Niin minä toivon ja niin minä aion elää, että toiveeni toteutuu.
Lähden repimään tuohta puista.

http://www.youtube.com/watch?v=dQw4w9WgXcQ


http://www.youtube.com/watch?v=9XGLwRn6jjw