Makuuhuoneessani nukkuu vieras nainen/ makuuhuoneessani nukkuu vieras lapsi.
Makuuhuoneessani nukkuu vieras nainen.
Päiväkodin pihassa juoksee lauma äänekkäitä lapsia samanlaisissa talvihaalareissaan. Kävelen hiljaa lapseni selän taakse ja nostan hänet syliini, ajatellen yllättää hänet. Juuri kun olen saanut lapsen nostettua, kävelee lapseni eteeni kysyvä katse silmissään. Olen napannut pihasta väärän lapsen syliini. Lasken lapsen nopeasti alas ja vaihdan omaan lapseeni. Vilkuilen ympärilleni, että näkikö hoitajat. Varmasti näki. Ajattelen, että ehdotanko heille, että laittavat lapsille nimilaput selkään, että vanhemmat tuntevat omansa heitä hakiessa. He ovat samanlaisissa talvihaalareissaan ja samankokoisina miltei mahdotonta erottaa toisistaan.
Lapsi, parisuhteen kaunein ilmentymä, rakkauden hedelmä. Rakastan lastani. Olemme kokeneet yhdessä paljon. Tuhansia tunteja leikkipuistoja, uimahalleja, iltapesuja, iltasatuja, aamukiukkuja ja yhden eron.
Olen eronnut lapsen äidistä.
Se oli lauantai. Lapseni syntyi, niinkuin useammat lapset syntyvät. He päästävät ensimmäisen parkaisun heti ympäröivän maailman nähtyään. Maailma on uusi kohtu, jonka sisässä lapsen on pärjättävä seuraavat noin 80-vuotta. Vähemmästäkin parkaisee. Lapsen syntymä on yksi elämän kauniimmista asioista. Samalla kun äiti kivun ja tajunnan tuolla puolen taistelee lasta ulos itsestään, maalailee isä vieressä tilanteesta kaunista runoa.Tilanne on kieltämättä epäreilu. Sitten on tuoreita isiä, jotka osaavat valita juuri ne oikeat sanat tilanteeseen, kuten isä, jonka osastolla kuulin sanovan vaimolleen, että minä en sitten lastenvaunuja työnnä. Se ei ole miesten homma. Hienosti oli mies kuitenkin ottanut vastuun lapsen alkuunpanemisessa. Se on kai hänen mielestään miesten homma.
Vauvan postittaminen kotiosoitteeseen tuokin sitten aivan uuden alun arkeen ja parisuhteeseen. Jos tässä kohtaa parisuhde ei ole kunnossa, tippuu maa jalkojen alta hyvin nopeasti ja arkeen jää rimpuilemaan yhden köyden varaan. Arjesta tulee pelkkää suorittamista. Ilo lapsesta peityy ahdistuksen ja väsymyksen verhon taakse. Päämääränä on selvitä päivästä kunnialla läpi. Tehdään ne velvoitteet ja pakot, jotka pitää tehdä, mutta muuhun ei jää energiaa. Parisuhde jää luonnollisesti vauva-arjen varjoon, niin se vain menee, mutta tilanne jää helposti päälle ja parisuhde muuttuu ajan myötä pelkäksi vanhemmuudeksi, jolloin miehestä ja naisesta kuoriutuu isä ja äiti myös toisilleen. Parisuhde ei toimi jos samaa vanhemman roolia käyttää myös puolisoonsa kohtaan. Rakkaus, parisuhde ja seksuaalisuus katoaa. Kodista tulee työmaa, jossa puurretaan kiitettävästi arjen eteen, mutta nainen ja mies kadottaa toisensa ja niiden uudelleen etsiminen on usein liian myöhäistä.
Ehkä me ei edes etsitty. Päinvastoin me lähdimme entistä kauemmaksi. Päätimme, että alamme nukkua eri sängyissä, jotta saisimme nukuttua paremmin. Sekin tilanne jäi päälle ja yhtenä aamuna lähtiessäni töihin, katsoin sinua kohti ja ajattelin, että makuuhuoneessani nukkuu vieras nainen. Ja vaikka sinussa olisi ollut selässä nimilappu, en olisi tunnistanut sinua silti.
Se oli lauantai. Luin lapselleni iltasadun, pakkasin reppuni ja suljin oven takanani. Aukenisi taas uusi sivu elämässä, tulisi uudet tuulet, tulisi syyllisyys, tulisi eroperheen arki ja ongelmat, tuli bussi, jonka penkillä katsoin, kuinka nuoret rakastavaiset nojailivat toisiinsa onnellisen tietämättöminä siitä, mitä maailma vielä toisi heidän eteensä.
Makuuhuoneessani nukkuu vieras lapsi.
Jos muutat kanssani yhteen, meitä on siellä kolme. Minulla on lisänumerona tämä lapseni. Minun lisäkseni saat elämääsi lapsen, minun lapseni. Kun hän on meillä, voi hän olla meidän molempien, jos haluat niin. Sinä jaat arjen meidän kanssamme. Ei siinä ole vaihtoehtoa. Mikään ei tule yllätyksenä. Te tutustutte pikku hiljaa ja luotte toisinne suhteen, mikä ikinä se onkin. Sehän riippuu hyvin paljon itsestä. Minä ymmärrän, että se ei ole aina helppoa, että joutuu kasvattamaan jonkun toisen lasta. Viettämään aikaa jonkun toisen lapsen kanssa ja jakamaan kotinsa jonkun toisen lapsen kanssa. Ymmärrän sen, kun sanoit, että makuuhuoneessani nukkuu vieras lapsi. Valinta on kuitenkin tehty ja sen kautta tahtotila kaiken onnistumiselle on olemassa.
Uusperheessä se, joka ei ole lapsen vanhempi on kuitenkin lapselle aikuinen. Aikuinen edustaa lapselle turvaa ja esimerkkiä. On toki aikuisia, vanhempia, joilla ei ole mitään tekemistä termin aikuisuus kanssa, mutta rajaamme heidät nyt pois tästä. Lapsi ottaa mallia aikuisesta. Siksi uusperheessa eivanhemmankin on otettava vastuu. Hänen on oltava turvallinen aikuinen. Vanhemman roolia ei tarvitse ottaa. Roolin voi määritellä yhdessä puolison kanssa ja rooli voi muotoutua vuosien myötä, kunhan turvallisen ja luotettavan aikuisen rooli alkaa alusta pitäen. Jokainen uusperhe käy läpi uusperheen arjen haasteet, mutta kulmat hioutuvat ja parhaimmillaan uusperhe-elämä on ihan normaalia perhe-elämää.
Meillä on koko elämä aikaa tutustua toisiimme. Viettää aikaa toistemme kanssa ja muovautua perheeksi. Meillä on hyvä alku. Aina kun teemme kolmistaan jotain, minulla on tunne, että minulla on tässä nyt kaikki. Mitään ei puutu. Me olemme niissä tilanteessa perhe. Me olemme perhe myös niissä tilanteissa, jossa kaikki ei sujukaan luontevasti, jolloin minusta tuntuu siltä kuin joku pyörittäisi puukkoa sisälläni. Olen lapseni suhteen herkkä, haavoittuva. Olen hänen isä. Minun kuuluukin tuntea pikkuisen yli. Minä olen saanut sinulta tukea alun syyllisyyden tunteisiini. Niihin rajuihin väitteisiin, että olen hylännyt lapseni, vaikka vain lähdin huonosta parisuhteesta. Olen siitä tuesta ikuisesti kiitollinen.
Kun huomenna herään ja lähden töihin, niin katson makuuhuoneeseen ja näen siellä sinut ja ajattelen, että makuuhuoneessani nukkuu elämäni rakkaus.
Kun viikonloppuna nukumme yhdessä makuuhuoneessa, sinä, lapseni ja minä, niin yöllä herätessäni ajattelen, että makuuhuoneessani nukkuu meidän perhe.
Meidän makuuhuoneessamme.
Meidän perhe.
maj karma-rukous
placebo-song to say goodbay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti