6. Luku

Kirje vaimolleni.

Varastin tämän idean. Maailma on jo niin vanha, että kaikki ideat ovat jo käytettyjä. Vuonna 1968 runoilija/kirjailija Pentti Saarikoski kirjoitti kirjan Kirje vaimolleni. Se on rehellinen ja avoin teos osoitettuna hänen neljännelle vaimolleen. Sitä ideaa en Saarikoskelta halua varastaa. En halua neljättä vaimoa. Tämä toinen saa riittää ja jos jostain syystä ei riitäkään, niin älkää rakkaat ystävät ja sukulaiset tulko sitä kolmatta enää todistamaan.
Kirjoitin sinulle kirjeen, jonka tulen hääjuhlassa sinulle lukemaan. Sujautin kirjeen vaaleanpunaiseen kirjekuoreen ja suihkautin pinnalle vähän partavettä. Menneniä. Loput pullosta juon ennen kirjeen lukemista, niin jännitys häviää. Se on rakkauskirje. Muistatko, kun lapsuudessa ja nuoruudessa kirjoitimme niitä ja lähetimme? Minä ainakin kirjoitin paljon. Aika paljon vähemmän sain niitä takaisin. Yksi suurimpia pettymyksiä oli vuonna 1984, kun silloisen parhaan kaverini kanssa kirjoitettiin Neumannille kirje. Dingo oli suosionsa huipulla ja Neumann sen näköinen, että häneen rakastuivat lapset ja koiratkin. Joka päivä juoksimme koulusta katsomaan, josko Neumann olisi vastanut. Ei ole vastannut vieläkään. Pitäköön tunkkinsa, dorka!

18.5.2013

Hei Rakas.

http://www.youtube.com/watch?v=905tDdGHIDA

Sinusta tulee tänään vaimoni. Meidät vihitään kello 15.00, jonka jälkeen olemme aviopari. Eihän sillä suhteen nimellä ole mitään väliä. Meidän suhteemme nimi on tästä päivästä lähtien avioliitto. Voimme vaihtaa facebookiin kihloissa käyttäjän sen ja sen kanssa tilalle avioliitossa käyttäjän sen ja sen kanssa. Papin aamen ei tätä liittoa vielä siunaa, vaan facebook-päivitys. Tehdään se heti huomenna. Kihlauspäivitys julkaistiin vuosi varsinaisen tapahtuman jälkeen. Se oli aika pitkä aika. Pian kävelet kirkon käytävää pitkin. Sinua saattavat tyttäreni ja kummipoikasi.  Se kuva, joka piirtyy verkkokalvoilleni, ei häviä sieltä koskaan. Se tulee olemaan kaunein näkemäni kuva ikinä. Siinä kuvassa on kaikki mitä mies tarvitsee. Siinä kuvassa on elämän kauneus ja tarkoitus.

Runsaat kaksi vuotta sitten olin edessäsi niin paljaana kuin ihminen voi vain olla. Tai oli minulla pyyhe ympärilläni ja makkara kädessäni.  Sydän pumppasi verta niin kovaa tahtia, että osa verestä valui saman tien pois kasvojeni haavoista, jotka olin nyrsinyt  hetkeä aiemmin pimeässä saunassa tylsällä partahöylällä, kun ajattelin, että onhan miehen naama sileäksi saatava kosinnan hetkellä.  Olin vähän paniikissa. Suunnittelin, että se olisi  täydellinen hetki  kosia, makkaraa paistaessa, illan hämärtyessä, takkatulen loiskuessa. En vienyt sinua näsineulaan enkä Pariisiin kiipeämään siihen rumaan torniin. Alunperin ajattelin, että pyytäisin sinua hyppäämään kanssani laskuvarjolla Tandem-hyppyä ja kun varjo olisi auennut ja olisimme liidelleet yhdessä vapaana kuin linnut , pyytänyt sinua vaimokseni  ja selitellyt, että tuo laskuvarjo olisi vertauskuva tulevasta avioliitostamme. Varjon lailla liitäisimme tuulten vietäminä, mutta yhdessä ohjaisimme sen turvallisesti maan pinnalle. Sitten ajattelin, että ajatus on ihan hirveää kuraa ja minulla on korkeanpaikankammo. Ei, minä en pidä amerikkalaisesta höpöhöpöromantiikasta. Se on teennäistä ja ennen kaikkea sairaan kallista. Sitä vastoin rakastan arjen romantiikkaa. Siihen kuuluu kosinta samalla kun käristää takan äärellä kolmatta makkaraansa. Siihen kuuluu hääjuhla jossakin oman kaupungin paljon hienommassa tornissa kuin se pariisilainen rautarotisko.  Arjen romantiikkaa voi harrastaa missä vain. Se on ilmaista ja vain mielikuvitus on rajana.  Rakas vaimoni, ensimmäinen asia, jonka yhdessä opettelemme, on arjen romantiikka. Olemme siinä jo ihan ok, mutta voimme olla vielä parempia.  Kymmenen vuoden kuluttua olemme arjen romantiikan mestareita ja alamme kirjoittamaan siitä kirjasarjaa, kuinka tehdä omasta arjesta romanttisempaa. Maarit Tastula kutsuu meidät Punaiseen lankaan ja kirjat myy kuin häkä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja sen jälkeen voimme harrastaa sitä amerikkalaista höpöhöpöromantiikkaa ja heti ensimmäiseksi matkustamme Pariisiin katsomaan sitä rautarötisköä.

Jos minun pitäisi nimetä neljä elämäni suurinta ja tärkeintä asiaa, niin ne olisivat nämä kronologisessa järjestyksessä. 
  1.Seinäjoki 1995  Faith No Moren ja Bad Religionin keikka Provinssirockissa .  Nuoruus, vapaus ja retkikeitin, jonka käyttö sytytti palamaan puiston pöydän. Yöuniksi riitti, kun kurkisti teltan oviaukosta sisään. Maailmassa ei ollut ovea, jota ei olisi halutessaan saanut auki.
 2. Tampere 14.10.2006 lapsen syntymä . Mikään ei muuta miestä niin paljon kuin lapsen syntymä. Ja parempaan suuntaan. Minulla on ihanin tytär, mitä maa päällä kantaa. Se tunne, kun kävelee iltapäivällä päiväkodin pihaan ja näkee, kuinka lapsi lähtee juoksemaan kohti, kädet ylhäällä. 
 3.  Oulu 14.4.2009.  Jypin ensimmäinen Suomen mestaruus.  Voitoin 4-0 Kärppiä vastaan.  Viimeinen maali viimeisessä pelissä tyhjiin ajassa 58.52 Juha-Pekka Hytönen ja kannu kentälle. Huhuhuh. Vieläkin mieli liikahtaa.
 4. Tampere 14.3.2010.  Ravintola G:n tanssilattia.  Kaverini  kanssa tanssitaan Lady Gagan Alejandroa. Tanssilattian reunalla katse.  Kaikki pimenee. Kaikki kirkastuu. Pimenee, kirkastuu, yhtä aikaa.  Varovaista tunnustelua, muutamia sanoja, puhelinnumeron vaihtelua, neljä kuukautta hiljaisuutta, kunnes...
Tampere 10.7.2010. Ravintola G:n tanssilattia. Kaverini kanssa tanssitaan Lady Gagan Alejandroa. Panokset kovenee. Pitää tanssia kovemmin, korkeammalta, voimakkaammin. Tanssilattian reunalla katse. Aika alkoi kelata taaksepäin ja pysähtyi maaliskuuhun, joka seisoi kevään ensimmäisenä lämpönä tanssilattian reunalla.  Kaikki kirkastuu . Kaikki on selvää. Loppuillasta puhekontakti. 10 minuuttia aikaa selvittää koko elämäntarina. Tein sen kuudessa. Se oli elämäni paras puhe. Kultaseni, sen johdosta sinusta tulee tänään vaimoni. Muistatko mitä silloin puhuin? Minä en muista, mutta sen tiedän, että siinä puheessa ei ollut yhtään turhaa sanaa. Siinä illassa ei ollut yhtään turhaa minuuttia. Eteemme heitettiin punainen matto, jota pitkin vieläkin kuljemme.

Kultaseni, kirjoitan tätä iltana, jolloin olet poissa.Kello lähenee yhdeksää. Ulkona maaliskuinen tuuli puhaltaa talvea kauemmaksi. Kynttilät huoneessa tekee tilasta jotenkin luontevamman. Mietin tämän tarkasti ja ostin iltaa lämmittäkseni punaviiniä. Se on korvike. Toinen minua lämmittävä on ajatus siitä, että huomenna sinä olet niin lähellä, että voin upottaa sormeni hiuksiisi ja koskettaa huulillani sinua. Sinä olet ajatuksena tässä tilassa niin läsnä, että pystyn miltei kuulemaan hengityksesi. Se on ääni, jonka haluan kuulla viimeiseksi illalla kun nukahdan ja ensimmäiseksi aamulla kun herään. Olkoon päivä välissä mikä tahansa. Olemisen merkitys on päivän molemmin puolin. Sinä olet merkitys. Kaikki on kaikessa, kun hetki ennen heräämistä painaudut vasten minua tai kun hetki ennen nukahtamista painaudun vasten sinua.

Luin vanhoja kirjeitäni. Kirjeissä etsin kuumeisesti jotain. Etsin kauneutta. Etsin tarkoitusta. Kaiho, kaipuu ja ikävä jotain tuntematonta kohtaan lyö läpi. Tänä iltana, siinä tilassa, niiden ihmisten ympäröimänä ja sinuun vihittynä ajattelen, että olen vihdoin löytänyt. Olen levollinen, toiveikas ja rakastunut. Sinun vieressäsi, sinun ulkopuolella ja sinun lähelläsi tunnen jotain, mitä en ole koskaan tuntenut. Tunnen olevani kotona. Me olemme koti. Sinä, tyttäreni,minä ja koiramme. Me olemme perhe. Se on parasta. Se on ihan parasta. Kaikki muu on rekvisiittaa, sivuosaa.  Tunnen olevani siellä, mihin olen kaivannut ja halunnut aina päästä. Sinä olet kääntänyt minussa sivun. Sinä olet kaunis. Sinussa on enemmän kuin kenessäkään toisessa. Olen romantikko. Rakastan ja ikävöin sinua joskus jopa liikaa, mutta mielummin yhdellä yli kuin yksi liian vähän.

Minä rakastan sinua. Rakastan sinua, koska olet Sinä. Älä muutu, pysy samanlaisena. Sinä olet kauniimpi kuin kukaan. En voisi kuvitella muita kuin sinut. Olen etsinyt sinua. Niin kauan kuin rakastat minua, pysy minussa. Muuta en toivo. Tänään sinä rakastat minua ja toukokuun valo hyväilee minua. Huomenna tulee aamu. Aina tulee uusi aamu . Niin on hyvä. Vuodet vaihtuvat, tulee uusia vuosikymmeniä ja sinä olet siinä, vierelläni. Nuoruus, keski-ikä, vanhuus, samantekevää. Jos sinä olet läsnä, kuljet vierelläni, niin maailmani on enemmän ja se on valmis. Se on iätön. 
Minä rakastan sinua.

Minä rakastan sinua.
Dave Lindholm lauloi laulussaan, että pitääkö se todistaa monin sanoin. Ehkä ei. Tässä todistin sen 1150 sanalla. Huomenna todistan sen kosketuksin ja suudelmin ja ensi vuonna tahdon todistaa sen monin tavoin. Rakkaus on sanoissa, rakkaus on teoissa. Rakkaus on lusikassa ihan kummin päin vain. Rakkaus on riitana välillämme ja vahvassa kosketuksessa, jonka voimasta pysyisimme paikallamme, vaikka sänky otettaisiin pois altamme.
Haluan pysyä sinussa ja toivon, että sinä haluat pysyä minussa. Niin kauan kuin se halu pysyy, meillä ei ole mitään hätää. Meillä on koko loppuelämä aikaa.  
Kiitos että olet siinä, sinä. Kiitos että tulet vaimokseni. Kiitos että sytytit minussa taas tämän tunteen, tämän ilon, tämän rakkauden. Elämän. Halun. Tänään on toukokuun 18.päivä ja ulkona kesäinen tuuli hyväilee poskeani. Vai oletko se sinä. Lempeä se kosketus on. Tämä on vuoden paras päivä. Sinä olet puolisoni nyt.

Rakkaudella Sami

P.S. vastaathan pian

p.p.s. tämä ei tullut häätanssiksemme, mutta sanoin, että jossain kohtaa otan tämän esille.  

 Tämä on meille.

http://www.youtube.com/watch?v=KrbiRBDHwrU